Hyvä ja paha ruoka. Gaudeamus 2012

Kirja-arvosteluja

Valvoja: MahaTar

Perenna
Viestit: 597
Liittynyt: 04 Loka 2007 14:24
Paikkakunta: Kotka

Hyvä ja paha ruoka. Gaudeamus 2012

ViestiKirjoittaja Perenna » 25 Elo 2013 11:57

Hyvä ja paha ruoka : ruoan tuotannon ja kuluttamisen vaikutukset, toim. Tuija Mononen ja Tiina Silvasti. Gaudeamus 2012.
HUOM! Kirja ei käsittele ravitsemusta ravintoaineiden kannalta, vaan ruoka- ja ruoantuotantopolitiikkaa.

Lieneekö seuraava pohdiskelu osoitus trendistä, jonka loppupäässä syömisiämme säädellään ja valinnanvapautta rajoitetaan? Tekstissä mainittujen pikaruoan, virvoitusjuomien ja makeisten osalta ei liene suuria näkemyseroja. Ravitsemussuositusten, siis sen, mitä suositellaan syötäväksi, osalta näkemyserot ovat sitäkin suuremmat. Toistaiseksi suomalaiset ravitsemussuositukset ovat leipä-, peruna-, riisi-, pasta- ja puuropainotteisia, myös useimmissa sairauksissa. Ongelma on se, että on ihmisiä, joille tällainen ruokavalio on tappava.
S. 32-33 (Ruokapolitiikka, kirj. Tiina Silvasti) kirjoitti:Ravinnon vaikutukset terveyteen tunnetaan hyvin, mutta vääränlaisen ravinnon aiheuttamiin terveysongelmiin ei ole ruokapolitiikan keinoin juuri puututtu. Tämä johtuu pitkälti siitä, että syöminen mielletään mitä suurimmassa määrin yksityisasiaksi, eikä valtiolla tai millään muullakaan taholla ajatella olevan moraalista oikeutta puuttua ihmisten ruokavalintoihin. […] Ylipainon ja erityisesti lasten lisääntyvän liikalihavuuden terveysvaikutukset ovat saattaneet epäterveellisen ruoan kuten pikaruoan, virvoitusjuomien ja makeisten tarjonnan ja markkinoinnin kyseenalaiseen valoon. Samalla yksilön vapaaseen valintaan perustuva ruokapolitiikka on joutunut kiistanalaiseksi. Hiljalleen näyttääkin käyvän niin, että vapaiden ruokavalintojen terveysvaikutukset tulevat yhteiskunnallisesti niin kalliiksi, että syntyy poliittista keskustelua niin kutsuttujen pehmeiden ohjauskeinojen kuten valistuksen ja terveyskasvatuksen tukemisesta kovemmilla ohjauskeinoilla tai lainsäädännöllä. Koska jaamme epäterveellisen ruoan aiheuttamat kustannukset kollektiivisesti julkisen terveydenhuollon kustannuksina, olisi vähintäänkin järkevää pyrkiä kollektiiviseen vastuuseen myös ruokavalioiden suhteen […].
Suomessakin on aloitettu keskustelu fiskaalisten keinojen eli verotuksen kohdentamisen käyttämisestä ihmisten ruokavalintojen ohjaamiseksi.

Jatkoksi edelliseen pohdintaan. Siteerauksen alkuosan kanssa voi helposti olla samaa mieltä. Se ei kuitenkaan saa tasoittaa tietä sille, että nekin, joille ravitsemussuositukset eivät sovi, pakotetaan noudattamaan niitä, jollaiseen siteerauksen säikäyttävä loppuosa viittaa.
S. 45 (Ruokapolitiikka, kirj. Tiina Silvasti) kirjoitti:Samaan aikaan, kun monissa kehittyvissä maissa riittävästä laadukkaasta ja ravitsevasta ruoasta on pulaa, rikkaissa teollisuusmaissa suuri osa ruoasta, jota on tarjolla enemmän kuin koskaan ja jota viljellään ja jalostetaan teollisemmin kuin ikinä, on alkanut olla ravintokoostumukseltaan vahingollista ihmisten terveydelle. Markkinat eivät siis pysty ratkaisemaan sen enempää ruoan oikeudenmukaisuuden tai kohtuullisen jakamisen ongelmaa kuin globaalia ylensyömisen, virheravitsemuksen ja aliravitsemuksen eettisesti eettisesti sietämätöntä ongelmaakaan. Viime kädessä näyttää olevan myös niin, että vastoin kuluttajan suvereniteetista esitettyjä teorioita, länsimainen kuluttaja ei tunne itse parhaiten omia tarpeitaa, eivätkä nämä tarpeet välity suoraan kulutuskysyntään ja ilmene siten rationaalisina valintoina markkinoilla. Tarpeiden sijasta valintoja näyttävät ohjaavan halut, jotka ovat helposti mainosmiesten muokattavissa. Jos varoissaan olevat suvereenit kuluttajat saavat vastaisuudessakin tehdä omat ruokavalintansa itsenäisesti ilman rajoituksia tai sääntelyä, häkellyttävän suuri osa heistä syö itsensä sairaiksi tai peräti hengiltä tavalla, joka tulee yhteiskunnallisesti kalliiksi ja pilaa ympäristöä peruuttamattomasti.

Biopolttoaineiden ongelmien suhteen olen samalla kannalla kirjoittajan kanssa:
S. 59-61 (Globaalin elintarvikejärjestelmän ekologiset ja sosiaaliset haasteet, kirj. Marja-Liisa Tapio-Biström & Tiina Silvasti) kirjoitti:Biopolttoaineen käyttöönotto on historiallisesti käänteentekevää, koska tuote kilpailee viljelysmasta ruoan tuotannon kanssa. Toisen maailmansodan jälkeen mikään muu maankäytön muoto ei ole haastanut maataloutta samalla tavoin kuin biopolttoaineen tuotanto on nyt tekemässä. Peltojen metsitys ja ottaminen rakennusmaaksi kaupunkien ja liikenteen tarpeisiin ovat toki vallanneet peltoa maataloudelta, mutta biopolttoaineen tuotannon tarpeet ovat mittasuhteiltaan aivan toista luokkaa.
[...]
Biopolttoaineen tuotantomenetelmiä kehitetään aktiivisesti, ja uuden sukupolven tuotantoteknologian luvataan jo käyttävän raaka-aineita, jotka eivät ole pois ruoan tuotannosta. Muutoksen tarvetta lisää epäilys siitä, ettei ensimmäisen sukupolven biopolttoaine ehkä edes vähennä kasvihuonekaasupäästöjä, kun koko tuotantoketjun vaikutukset otetaan huomioon. Biopolttoaineen raaka-aineita tuotetaan kuitenkin nykyisin maatalousmaalla, ja se on taloudellisesti houkutteleva vaihtoehto ruoan tuotannolle. OECD:n ja FAO:n yhteisessä ennusteessa vuosille 2010-2019 tämä on yksi kolmesta tekijästä, jotka nostavat viljan hintaa. [...]
Ruoan ja energian tuotannon välinen kilpajuoksu on käynnistynyt, eikä sitä pystytä ratkaisemaan lähivuosina. Pellot eivät ole enää käytettävissä vain ruoantuotannon tarpeisiin.
Timo Kuuselaa mukaillen: Epidemiologisten tutkimusten jälkianalyyseille näytään pantavan liikaa totuusodotuksia.

Kuva Toisaalta - mutta toisaalta.
Shit happens.

Paluu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija

cron