ViestiKirjoittaja Perenna » 24 Helmi 2008 17:19
Sormi ilmassa
Anders Isakssonin kolumni Dagens Nyheteriss? 23.2.2008
Tunnustaessaan l??k?ri Annika Dahlqvistin ruokavalio-ohjeen diabeetikoille Sosiaalihallituksen l??ketieteen asiantuntijat antoivat hyv?n esimerkin kahdella tuolilla istumisesta. Toisaalta AD:n v?h?hiilihydraattiruokavalion sanottiin olevan "sopusoinnussa tieteen ja koetellun k?yt?nn?n tiedon kanssa ylipainoisten ja 2-tyypin diabeteksen hoidon suhteen", toisaalta Sosiaalihallituksen p??t?st? ei pid? n?hd? kannanottona "siihen, mit? ravitsemusohjeita ensisijaisesti tulee antaa miss?kin tilanteessa".
Rivien v?list? voi tulkita, ett? meid?n pit?isi jatkaa Sosiaalihallituksen kansallisten ruokavaliosuositusten seuraamista ja pureskella kuusi-seitsem?n leip?viipaletta p?iv?ss? ja valita mieluummin kevytmargariini kuin rasvainen voi. Se, ett? Annika Dahlqvistin runsasrasvainen ja v?h?hiilihydraattinen ruokavalio hyv?ksyttiin todeten ett? "ei ole osoitettu sen olevan vaaraksi", sis?lt?? viestin, ett? Sosiaalihallituksen ruokavaliosuositukset ovat vaarattomia, korrekteja ja tehokkaita kaikissa mahdollisissa tilanteissa.
Sosiaalihallituksen ravitsemuslinjaukset ovat olleet voimassa niin kauan, ett? l??k?rit ja ravitsemusterapeutit osaavat ne ulkoa unissaankin. Niiss? varoitetaan ihmisi? rasvasta yleens? ja el?inrasvasta erityisesti, niiss? tulee proteiininsaanti rajoittaa 10-15 prosenttiin ja niiss? tulee enemm?n kuin puolet energiantarpeesta saada hiilihydraateista, mieluiten t?ysjyv?viljasta ja runsaasta kuidusta. N?kyv? tulos rasvanvastaisesta taistelusta on keyttuotteiden vy?ry kauppojen hyllyille: kevytmakkarat, kevytpasteijat, kevytviilit, kevytj??tel?t, kevytjuomat, jotka kaikki ovat t?ynn? hiilihydraatteja, kemiallisia makeutusaineita ja keinotekoisia makuaineita.
Omakohtaisesta kokemuksesta uskallan v?itt??, ett? sellainen ruokavalio tekee diabeetikoille enemm?n vahinkoa kuin hy?ty?. Kun itse sairastuin diabetekseen 1990-luvun alussa, ravitsemusterapeuttien ruokavaliosuositukset eiv?t vaikuttaneet sit? eiv?tk? t?t?, verensokeri aleni vain h?iv?ht?v?n v?h?n ja lihoin niin ett? minusta tuli vaikeasti ylipainoinen.
Kun sitten aloin mitata eri ruoka-aineiden vaikutuksia, paljastui nopeasti ett? hiilihydraatit muodostivat ongelman: olut, leip?, murot, puurot, pasta, perunat ja riisi pillastuttivat verensokerin. Juurekset olivat parempia perunaa lukuunottamatta, mutta kaikkein parhaita olivat maan p??ll? kasvavat vihannekset: kaali kaikissa muodoissaan, parsakaali, pavut, tomaatit, salaatti, avokado, sipuli jne. Kokonaiset hedelm?t menetteliv?t my?s paitsi banaanit ja viikunat, mutta kaikki kuivatut, friteeratut, hillotut, puristetut, muusatut ja mehustetut nostivat verensokerin taivaisiin. Liha, l?ski, kala, muna, ?yri?iset ja p?hkin?t olivat erinomaisia, samoin rasvaiset lihapitoiset makkarat, joissa ei ole perunahiutaleita. Makeanhimo sammui parhaiten tummalla suklaalla ja kookoksella.
Kuten useimpien, my?s minun on vaikea luopua leiv?st? aamupalalla, mutta muutoin on t?m? ruokavalio toiminut niin hyvin ett? olen voinut sallia itselleni jonkun lankeemuksenkin. Alussa paino aleni muutaman sata grammaa joka kuukausi ja nyt jo kymmenen vuoden ajan on painoni ollut sama kuin lukioaikoinani.
Itse asiassa t?ss? ruokavaliossa ei ole mit??n erikoista eik? edes uutta, vaikeudet ovat pikemminkin ruokatottumusten muuttamisessa. Annika Dahlqvist ei ole niin yksin kuin viime viikkojen lehtiartikkelit antavat ymm?rt??, kaupoissa on jo kauan ollut paljon v?h?hiilihydraattista ruokavaliota k?sittelevi? kirjoja. Ruoka, joka vaimentaa verensokerin heilahteluja ja v?hent?? insuliinin tarvetta, on sopivaa meille kaikille, laihduttamistarpeesta riippumatta.
Se, ett? l??k?rit ja ravitsemusterapeutit edelleenkin jakavat vanhoja ravitsemussuosituksia kuvastaa l?hinn? yleisinhimillist? vastentahtoisuutta luopua mist??n kerran opitusta ja yleisesti hyv?ksytyst?. Ep?ily ja totuuden etsint? saattavat olla tieteen ihanne, mutta vakiintuneiden teorioiden ymp?rille muodostuu ajan mittaan niin vahvoja etun?k?kohtia, ett? jokainen ep?ilij? ottaa riskin tulla leimatuksi oudoksi. Ei riit? ett? on oikeassa, t?ytyy my?s saada oikeutta.
Virallisten ravitsemussuositusten takana olevia teorioita ja niiden yhteytt? syd?n- ja verisuonitauteihin ei ole niin pitk??n aikaan asetettu kyseenalaisiksi, ett? niit? on alettu pit?? ainoina totuuksina. Kansallisten ja kansainv?listen viranomaisten, akateemisten tutkijoiden ja l??keyhti?iden rautakolmio on pit?nyt kriitikot aloillaan ja apurahat vaihtoehtojen tutkimukselle s??st?lippaassa.
Nyt kuitenkin muurit halkeilevat t?m?n teorialinnoituksen ymp?rill?, ep?ilij?it? on niin paljon ja he ovat niin ansioituneita tutkijoita, ett? heit? ei en?? voi ohittaa kummajaisina. "Tutkijat eiv?t ole voineet kiistattomasti osoittaa kliinisiss? kokeissa, ett? ravinnon tyydyttynyt rasva aiheuttaa syd?nsairauksia", kirjoitti esimerkiksi amerikkalainen l??k?ri [SIC!] Gary Taubes ?skett?in International Herald Tribune ?lehdess?.
Laaja akateeminen ja poliittinen tuki tieteellisille teorioille ei merkitse ett? n?m? teoriat olisivat totuus, vain ett? niit? ei viel? ole todistettu v??riksi. Sosiaalihallituksen puolittainen per??ntyminen Annika Dahlqvistin tapauksessa osoittaa, ett? asiantuntijoilla on nyt tuulta tunnusteleva sormi ilmassa ja sopeutuminen uusiin ideoihin on alkanut. Pian laihduttajia kehotetaan kiinnitt?m??n huomiota hiilihydraatteihin ja vaihtamaan pasta carbonaransa pekoniin ja keitettyyn kukkakaaliin.
Timo Kuuselaa mukaillen:
Epidemiologisten tutkimusten jälkianalyyseille näytään pantavan liikaa totuusodotuksia.
Toisaalta - mutta toisaalta.
Shit happens.