Suutarin lapset ja kengät

Lääketieteen tohtori Timo Kuusela kirjoittaa blogissaan ajatuksiaan terveydestä, ravitsemuksesta ja lääketieteestä.

Valvojat: Tri Kuusela Info, Timo Kuusela

Avatar
Timo Kuusela
Viestit: 1781
Liittynyt: 10 Huhti 2008 13:59
Paikkakunta: Helsinki/Torremolinos

Suutarin lapset ja keng

ViestiKirjoittaja Timo Kuusela » 11 Syys 2011 20:39

Sain eilen mielenkiintoisen s-postin kotiuduttuani Espanjaan. Ehk? se ei ole sopiva heikkohermoisille ja moraalisesti n?rk?styville.


Tyyppi I diabetes ja v?h?hiilihydraattinen ruokavalio


Minun todettiin sairastavan nuoruusi?n diabetest? 27 vuotiaana. Ylioppilaiden Terveydenhuoltos??ti?n rutiinitarkastuksessa sokeriarvojeni havaittiin olevan pilviss? ja minut passitettiin saman tien HYKSiin osastolle. Aiemmin perusterveelle nuorelle miehelle (suora lainaus diagnosista) alkoi uudenlainen aika.

Hoito HYKSiss? oli ensiluokkaista. Hoitava l??k?ri, Timo Sane oli selvill? alan tutkimuksesta ja insuliinihoitojen kehityksest?. Kuultuaan hyvin amat??rim?isest? jalkapalloharrastuksestani h?n kehoitti minua olemaan huolehtimatta, sill? Veikkausliigassakin pelasi tuolloin pari kohtalontoveria. Kaikin puolin kohtelu oli rohkaisevaa, jopa vaimolleni tarjottiin neuvotteluaikaa, mik?li h?n olisi sit? halunnut. T?rkein ohjeistus oli tarkkailla sokeriarvoja. Diabeteshoitaja sanoi minusta tulevan ajan kuluessa tautini paras asiantuntija. H?n ei ollut v??r?ss?.

Minut kotiutettiin parin osastop?iv?n j?lkeen. Hyv?stelin vierustoverini ja vaihdoin sairaalan ruskean, virttyneen pyjaman ja hirve?n kylpytakin siviilivaatteisiin. Kontrollissa piti silti k?yd? aluksi p?ivitt?in ja my?hemmin insuliinin alkaessa purra harvemmin. Sain luvan palata kes?ty?paikkaani. Rakennusmiehet, siis ty?toverini ihmettelev?t kuinka hippi voi piikitell? julkisesti. Piikittelin sanallisesti takaisin. Oli pakko oppia el?m??n diabeteksen kanssa.

Vuodet kuluivat piikit ja sokerimittari taskussa. Siell? ne ovat kaiketi lopun el?m??ni. K?vin vuosihuollossa mittauttauttamassa veriarvoja ja labratulokset olivat aina kohtuullisia. Minulla ei ole koskaan ollut merkitt?v?? ylipainoa ja ruumiinrakenteeltani olen enemm?n atleetti kuin kotletti. Liev?n dipsomanian lis?ksi minulla ei juuri ole paheita. Kaljan juominen ei tietenk??n ole suositeltavaa diabeetikolle, mutta totesin jo varhain muiden huvitteluaineiden olevan paljon sopimattomampia minulle.

Viitisen vuotta sitten Is?ni alkoi puhua, suorastaan saarnata hiilihydraatittomasta ruoasta ja sen terveysvaikutuksista. Is?ni on l??ketietieteen ja kirurgian tohtori, jolla on tapana kaivaa esiin vaikka Niilin l?hteet, mik?li on tarpeen. Lis?ksi h?n on my?s k?yt?nn?n mies ja ns. j?tk?l??k?ri. Itsep?isen miehen luennot alkoivat ?rsytt??. Koskivathan ne mielest?ni enemm?n obesiaa, tyyppi II diabetesta ja muita geriatrisia sairauksia, joiden hoitoon h?n oli joutunut antamaan neuvoja el?k?idytty??n Espanjaan. Kansanterveyslaitos sai t?yslaidallisia t?m?n t?st?. Suomalainen ravintopyramidi hiilihydraattisuosituksineen oli t?ysin tuomittava, mink? kansainv?liset tutkimukset jo osoittivat, Pohjois-Karjala projekti oli suuri huijaus ja herraties mit? kritiikki? l?ytyi, vaikka tarkoitus oli keskustella arkisista aiheista harvoin tavatessamme.

Is?ni tavoin min?kin olen j??r?p??. Sairastuessani hinguin kotiin vaimoni viereen vaikka huonetoverini Tarmo Manni olisi kernaasti halunnut jatkaa shakkiottelujamme. Sain henkil?kunnan puhutettua ymp?ri ja p??sin kotiin. Samalla tavoin halusin tukkia Is?ni suun ja osoittaa, kuinka v?h?hiilihydraattinen ruokavalio on sopimaton tyyppi I diabeetikolle. Ajattelin kokeilla kolme kuukautta ja todistaa ?ij?n olevan v??r?ss?, toisin k?vi.

Oli hieman hankalaa totuttautua vihanneksiin riisin tai pastan asemesta. Ikuinen parskaali alkoi t?kki? ja kes?kurpitsaa valua korvista. Oli ruokia, joita ei en?? voinut valmistaa, mutta ihminen on sopeutuvainen. Leip?? en osaa en?? kaivata, pizzaa tekee joskus mieli. Vaihtoehtoisia ratkaisuja on paljon. Kuukauden kuluttua energiatasoni alkoi kasvaa enemm?n kuin olisin voinut uskoa..

En ollut t?ysin pedantti ruokavalion suhteen, rajansa kaikella. Siit? huolimatta sokeritasapainoni koheni huomattavasti, vaikka insuliinim??ri? pitikin laskea. Ateriainsuliinin kanssa kikkailu vaatii omat konstinsa, mik?li muuttaa vuosia noudattamiansa tottumuksia. Ik?vi? hypoja sattui aluksi ennen kuin opin s??telem??n annostuksiani. K?vin Helmikuun alussa kontrollissa ja Toukokuussa omasta pyynn?st?ni uudelleen. Kaikki arvot olivat parantuneet. Diabeteshoitaja tosin nurisi painonnoususta kun l?ski oli muuttunut fileeksi. Heille kaiketi opetetaan katsomaan vaakaa eik? rasvaprosenttia tai sit?, milt? ihminen n?ytt??. Jos 185 cm pitk? nelikymppinen mies painaa 82kg, tunee itsens? terveeksi ja on edellisp?iv?n? nostanut penkist? sata kiloa, ei hoitsulla pit?isi olla huolenaihetta.

T?ysin toisen alan ihmisen? en tunne kaikkia biologisia tai kemiallisia mekanismeja, jotka ihmiskehoa py?ritt?v?t. Olen lukenut puolipakolla lukuisia hiilihydraattiaiheiheisia kirjoituksia. Kun k?ytt?? omaa kehoaan laboratoriona, tiet?? mist? puhuu. Saatana, Faija oli oikeassa.

Aleksi Kuusela
Hum.Kand.
Timo Kuusela, LKT, radiologi, eläk.

Paluu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa