NÄHTYÄ JA KUULTUA VUONNA 2019

[Tomppa]

Mielenkiintoista, vaikuttaa aivan uudelta konseptilta. Ja hienoa että yritys on suomalainen.
Rajattomat markkinat ovat edessä, jos onnistuvat. Mutta alalla on ollut jo vaikka miten
monta "false starttia" tätä ennen, optisia virityksiä, syljen mittaamista, silmän mittaamista jne.
Haaste on todella kova.

[Timo Kuusela]

Niin, haaste on kova.
Voi olla, että tässäkin pyritään lähinnä välttämään pistämistä vaikka ehdoton vaatimus on ”jatkuva” verensokerin mittaus. Tuollainen viiden minuutin välein saatu tulostus muuttaisi jo hoito- ja ravitsemusstrategioita

[Timo Kuusela]

Erinomaista, että nuori sukupolvi jaksaa:

Paavola, Timo, Associations of low HDL cholesterol level and premature coronary heart disease with functionality and phospholipid composition of HDL and with plasma oxLDL antibody levels.
University of Oulu Graduate School; University of Oulu, Faculty of Medicine; Medical Research Center Oulu; University of Oulu, Biocenter Oulu; Oulu University Hospital
Acta Univ. Oul. D 1524, 2019
University of Oulu, P.O. Box 8000, FI-90014 University of Oulu, Finland

http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526223360.pdf

Tuoreessa väitöskirjassa (Oulun Yliopisto) pohditaan HDL (”hyvän”) kolesterolin vaikutuksia sepelvaltimotaudin kehityksessä. Sitäkin ”hyvää” ilmenee eri tyyppeinä. Meillä MetS-metaboolikoilla on tunnetusti jo lähtijäisiksi matala HDL edes laatua arvioimatta ja miehet altavastaajina naisiin nähden.

Ehkä palaan asiaan vähän analyyttisemmin sisäkelien sattuessa (nyt aurinkoa ja 25°).

Yksi asia vain kovasti ihmetyttää ikääntynyttä metaboolikkoa (>80 v.). Lähes kaikki hoidot on hoidettu ns. virallisen kaavan mukaan lukuunottamatta pitkien perehtymisten jälkeistä valintaa n. kaksi vuosikymmentä sitten. Todellinen muutos oli asteittainen siirtyminen keto-ravitsemukseen. Jo monia vuosia sitten ilmeni selvä ”kolesteroli”muutos; Trigly-lasku alle 1 mmol/l, HDL (erittelemätön) nousu tasoon 1,5 mmol/l, herkkä tulehdusindikaattori (hsCRP) <1. Tietenkin ruokavalio poikkeaa huomattavasti siitä ”terveellisestä/tasapainoisesta” ja ainakin makujen eduksi.
Jo vuoden päivät on tullut tavaksi mitata hengitysilman haihtuvia ketoosi-merkkiaineita (asetaatti) luulon/uskon vahvistamiseksi. Silloin hyvin harvoin, kun on liikuttu hyvin matalan asetoni-tason alueella, syykin on ollut selvä, syömisfusku (bileet tms).

En taida muuttaa tapojani. Paino on kuin nakutettu (BMI 24), pitkät yli 10 km kävelyt jyrkissä maastoissa onnistuvat ongelmitta.
Ja uskomattoman nopea toipuminen & liikkeelle lähtö pienen operaation jälkeen (hernia) vähän viisaita neuvoja unohdellen omalla riskillä. Sekin vielä, että Omakanta-merkinnöillä jokseenkin sippi ukko.
T2D on remissiossa jo n. 24 v. vähäisellä metformiini”lääkityksellä”.

[Timo Kuusela]

Tänään maailman sokeritautipäivänä 14.11.2019

Erityisesti tyypin 2 diabetes jatkaa kauhistuttavaa etenemistään. Kolmen vuosikymmenen kuluessa omaksi muodokseen tulkittu raskausdiabetes on lisääntynyt harvinaisuudesta arkipäiväiseksi.
Päivä on samalla juhlimisen aihe ainakin sekä ongelman hoitoon paneutuneelle lääketeollisuudelle että erilaisten apulaitteiden valmistajille. Niillä tuloskunto paranee kohisten.
Lisäksi ”pahat kielet” kuiskailevat koventunein äänenpainoin, että merkittävä vaikuttaja kaiken aikaa pahenevaan sokeritaudin epidemiaan onkin hallinnon keinoin pönkitetty teollinen ravintotuotanto kaikkine haaroineen - ”tutkitun” ravitsemusneuvonnan erittäin suosittelevalla mainosavulla.

Kun jotakin ei ymmärretä, on tapana hakea lisätieto geeneistä. Vasta jokunen vuosi sitten keskeinen asiantuntija joutui toteamaan oppineen kuulijakunnan edessä (Lääkäripäivät), ettei varsinaista diabetes-geeniä löydy. Kuitenkin asiantuntijat ovat vakuuttuneita suuresta määrästä ”vaikuttajageenejä”, jotka vuosikymmenten kuluessa rampauttavat elimistön kyvyn käsitellä suositeltuja ravintoaineita ”oikein” ja ajaudutaan aineenvaihdunnan häiriötilaan moderneimmalta nimeltään METABOLINEN OIREYHTYMÄ (MetS ja Suomessa usein MBO). Metabolinen oireyhtymä on oikeastaan vain kattava otsikko, jonka alaotsikoita ovat niin T2D kuin sepelvaltimotauti, dyslipidemia (”korkea kolesteroli”) kuin alkoholista riippumaton rasvamaksa, verenpainetauti kuin ”hyväosaisille” lankeava kihtikin. Nykytiedon mukaan lyhyt listaus on pahasti puutteellinen. Jotkut lukevat mukaan myös autoimmuunisairaudet kuten Parkinsonismi, aivojen pesäkekovettumatauti ( MS) ja eri tyyppiset dementiat, joista eniten puhuttaa ALZHEIMERIN dementiatyyppi ja sen pidättelemätön kasvuvauhti. Tähän saakka lisääntynyt elinikä ei todellakaan selitä muutaman vuosikymmenen muutostahti. Virallinen selittely on valehteluun verrattavaa.

Geenien vaikutukseen liittyy myös vaikutustapa, jota kutsutaan EPIGENETIIKAKSI. Se on elimistön mahtava ominaisuus, jolla geenien sanelemaa kohtaloa voi jopa ”paeta”. Geenit (vaikutuksiltaan haitallisetkin) voidaan vaimentaa ”nukkumaan”, vähentämään haitallisia vaikutuksiaan. Juuri tähän perustuu Metabolisen oireyhtymän moninaisen sairaus”perheen” hallinta yksilökohtaisilla elintapavalinnoilla.
Viime vuosikymmeninä on käynyt selväksi, että suuri joukko suomalaisia (ehkä 60 % tms.) eivät vuosien kuluessa ja ikääntyessään kestä / selviä sairastumatta korkeaksi suositetusta hiilihydraatti määrästä (nyt 45-60% vuorokausienergiasta). Sokerista ja sokeritaudista puhutaan. Sokeri-Hiilihydraatti käsite on hiukan laajempi. Se käsittää kaikki luonnon sokerit ja lisäksi ”pakatun sokerin” so. tärkkelyksen. Juuri tätä ”pakattua sokeria” kuluu arkipäivässä paljon, ja kun luonto on muokannut suolistomme niille erittäin vastaanottavaiseksi (imeytyminen vereen alkaa jo suussa ja on hyvin tehokasta ohutsuolessa) ei edes ihmetytä, että näiden ravinteiden käsittely vaikeutuu vuosikymmenten kuluessa ja päädytään osallisiksi METABOLISEN OIREYHTYMÄN sairausperheen jäsenyydestä.
On kuitenkin tullut tavaksi jo noin 70 vuoden ajan syyllistää rasvat ja erityisesti ”kovat eläinrasvat” syypäiksi alati kasvaviin kansansairaus lukuihin. Tämä käsitys on jo osoitettu suurilla tutkimuksilla paikkansa pitämättömäksi. Suomalaista tutkimusta voidaankin hehkuttamisesta huolimatta pitää tehokkaasti omaan napaan tuijottamisena. Myös muuttuvat käsitykset omaksutaan huomattavan hitaasti; ”pittääpä tuota harkita”.
Fysiologiaa tuntemattomalle yksi neuvo on tärkeä: ei kannata syödä runsaasti sekä sokeri(hiilihydraatteja) JA rasvoja (minkä tyyppisiä hyvänsä). Veijarit ovat keksineet tälle monen harrastamalla ruokailutavalle varoittavan nimityksenkin: Fogelholmin sudenkuoppa.

Onkin ollut ilo osallistua vuosia ennakkoluulottomaan vertaistuki toimintaan, jossa pohditaan avoimesti erilaisia kansansairauksia ja etsitään yhdessä selviämiskeinoja. Eräs joukko on kokoontunut Espanjan Aurinkorannikolla jo toista vuosikymmentä. Tapana on myös nauttia myöhäinen lounas ja se sopii erikoisesti sellaisille, jotka luottavat VHH:n, KARPPAUKSEN, LCHF:n ja ravitsemusfysiologisesti tehokkaimman muodon keto(geenisen) dieetin (oma ilmaisu: KETO-RAVITSEMUS) voimaan ja vaikutukseen. Jokainen osallistuja on uskoonsa oikeutettu ja tietenkin lääkitykseensä. Joskus 1-diabeetikot kiivailevat ja vaativat ymmärtämään erikoispiirteensä siitäkin huolimatta, että jatkuvan sokerimittauksen käyrä muistuttaa kovasti maaseudun rappeutunut risuaitaa. Ystäviä ollaan.
Vuodesta 1996 lähtien omaa T2D:tä hoitaneena mittautin eilen myös jkv syömisholtittoman kesän jälkeen ”pitkän sokerin” (HbA1c). Tulos 5,3% kertoo, että REMISSIO pitää kutinsa. Sen ainoan ”lääkkeenkin” (metformiini) voisi hylätä. Näyttää siis siltä, että ainakin ikääntyneelle monioireiselle ”metaboolikolle” mittauksin osoitettu (keto-aineet hengitysilmasta) keto-ravitsemus sopii kuin nenä päähän.

HYVÄÄ MAAILMAN DIABETESPÄIVÄÄ 20191

[Timo Kuusela]

Rusottaako taivaanranta?
Uusia tuulia, miten ”kolesteroliriskejä” alennetaan.

PACE-CME markkinoi uutta osaamista, kuinka alennetaan erästä dyslipidemian riskitekijää, trigly’ä ”korkeiden kolesterolien” yhteydessä.
PACE-CME on statiinien tehon ylittävien biologisten lääkkeiden markkinointikanava (esim. PCSK9) ja samaa sokeritaudissa, jossa lääkityt munuaiset erittävät 50-70 g sokeria vuorokaudessa verensokerin laskemiseksi (SGLT2).

PACE-CME pyrkii esiintymään USA:n sydän- (AHA) ja Diabetesliiton (ADA) nöyränä apupoikana vakuuttavasti sekä kongresseissa että julkisuudessa. ”Vakavasti otettavan tutkimuksen” leimaa korostetaan. Kongressi-diat ovat taiten tehdyt ja samaa vaikuttavuutta haetaan kuin runsaan vuosikymmenen takaisten suolisto- (inkretiini-) hormonien kaupallisessa sisäänajossa sokeritaudin hoitoon - siis ei väkisin vaan väsyttämällä. Ja tehoja on ollut ainakin kustannuskäyrien kulmakertoimissa ja puheissa. Markkinoinnin teho ei ole siirtynyt lääkitys komplikaatioiden tiedottamiseen - siis täysin samaa kuin kolmen vuosikymmenen statiinilääkityksissä.

Näin ajatellaan: Apolipoprotein C-III (APOC3) is a component of VLDL and chylomicrons and functions to inhibit lipoprotein lipase (LPL) and non-LPL-driven TG metabolism.
Eli APOC3 on maksan tuottamien VLDL-hiukkasten ja kylomikronien (rasvojen imeytymiseen liittyvät ”kuljetusvälineet”, jotka tuottaa suolen limakalvo) oheistuote, joka estää lipoproteinilipaasin (LPS) toimintaa. LPS on se väline, jolla solut (lukumäärä ”älytön”) lohkaisevat haluamansa tarpeellisen rasvahapon sekä VLDL:stä (LDL:stä), jotka ovat maksaa tuotosta sekä kylomikroneista (syödystä rasvasta).
Logiikka etenee siis, että lääkitään maksasoluja niin, ettei APOC3:a ”tuoteta liikaa”. Näin estetään triglyn nousua. Tätä ei olla aiemmin osattu - ainakaan lääkityksellä. On kyllä yritetty - vaan vesiperän vedetty.

Tiede on kieltämättä mutkikasta.

Vaan eihän se ole tiedettä, kun jo vaurioita kärsineet MetS-potilaat (Metabolinen oireyhtymä) saavat triglynsä kuntoon ehkä nopeimpana muuttujana (viikossa/viikoissa). ”Taika” on silmänkääntöäkin ihmeellisempää; pitää siirtyä noudattamaan hiilihydraatteja rajoittavaa elintapaa (mieluiten sen keto-ravitsemuksen muotoa).
Juuri näitä MetS:n riivaamia (mm.T2D) VirtaHealth korjailee 60%:n onnistumisella USA:ssa (elintavoilla/keto-ravitsemus), kun virallinen lääketiede pääsee 1% tasolle (lääkityksin). Samalla sitten hoituvat muutkin ”kolesterolit” ml trigly eli virallisesti ”dyslipidemia”.

Taas tuli yksi tehtävä lisää: pitää alkaa haistelemaan nihkeästi julkaistuja hoito-komplikaatioita. Niistä ilmoittelu tuppaa viivästymään ja fontit pieniä.

PACE-CME:n juttu ei ehkä ole kaikkien luettavissa. Siksi kopion sen asiasta kiinnostuneiden saatavaksi alkukielellä:


APOC3 RNA silencing therapeutic safely lowers triglycerides
NEWS - NOV. 25, 2019
RNA Interference Targeting Apolipoprotein C-III Results in Deep and Prolonged Reductions in Plasma Triglycerides (AROAPOC31001 study)

Presented during the AHA Scientific Sessions 2019 by Christie Ballantyne (Baylor College of Medicine, Houston, TX).

Introduction and methods

Plasma triglyceride (TG) levels are an independent risk factor for cardiovascular disease and pancreatitis. Apolipoprotein C-III (APOC3) is a component of VLDL and chylomicrons and functions to inhibit lipoprotein lipase (LPL) and non-LPL-driven TG metabolism. APOC3 has been validated in human genetic studies as a target for hypertriglyceridemia and CVD, and APOC3 loss-of-function results in lower TG levels. An APOC3-targeted antisense oligonucleotide has been shown to be effective in lowering TG levels. After initial testing, the toxicity profile was considered adverse, with Q1 week dose intervals required.

Because APOC3 is predominantly synthesized in hepatocytes (~80-90%), it is an ideal target gene for RNA interference (RNAi). A therapeutic agent directed against APOC3 mRNA was developed using Arrowhead’s Targeted RNAi Molecule (TriM) platform, yielding the hepatocyte-targeted ARO-APOC3 siRNA. ARO-APOC3 is designed to induce deep and durable gene specific silencing while avoiding off-target effects.

Two areas related to hypertriglyceridemia of high unmet medical need include familial chylomicronemia syndrome (FCS) and severe high triglycerides (sHTG) with pancreatitis. For both of these conditions, strict diet and lifestyle changes are important, but adherence is challenging.

The AROAPOC31001 Study was a phase 1/2a clinical study that evaluated the safety and tolerability of a single dose ARO-APOC3 in normal healthy volunteers (NHV) with fasting TG>80 mg/dL (cohorts 1-4, 10 persons each: 6 active, 4 placebo). Safety was assessed in all NHV of cohorts 1 -4 (24 active, 16 placebo).

Main results

In the safety analysis, no serious or severe adverse events were reported.
One person, with elevated ALT at baseline (65 U/L), had moderate transient ALT elevation (peak of 210 U/L) after treatment with ARO-APOC3, with return to baseline by end-of-study (45 U/L at day 113). No other lab abnormalities were observed.
8 Local injection site reactions were noted, all rated mild. They were more common at higher doses.
Dose-dependent reductions of APOC3 were noted. Because the dose response between 25 and 100 mg was minimal, a 10 mg dose was added to the study.
Mean maximum reduction from baseline in serum APOC3 levels ranged from 72% [10 mg dose] (P<0.0001) to 94% [100 mg dose] (P<0.0001). For serum TG, mean maximum reductions ranged from 53% (77 mg/dL)(p=0.002) to 64% (92 mg/dL) (p=0.0001) and for serum VLDL-c, they ranged from 53% (16 mg/dL) [10 mg dose] (P=0.0005) to 68% (19 mg/dL) [50 mg dose] (P<0.0001).
Reduction in serum APOC3 levels was maintained through the end of study (week 16), with week 16 mean reductions of 70% [25 mg dose] to 91% [100 mg dose]. Reductions in serum TG and VLDL-c were also maintained, with mean reductions at week 16 of 41% to 55% for TG and 42-53% for VLDL-C.
The 25 and 10 mg dose showed significant mean maximum reductions in LDL-c of 12% and 25%, respectively. Serum HDL-c was increased by 30% with 10 mg, to 69% with the 100 mg dose.
Conclusion

A single dose of an RNAi therapeutic directed against hepatocyte APOC3 mRNA in healthy volunteers showed potent and durable reductions in serum APOC3 and reductions in triglycerides, up to week 16. Reductions in triglycerides, VLDL-c and LDL-c and an increase in HDL-c were also seen. ARO-APOC3 had a favourable safety and tolerability profile. These data suggest an opportunity for quarterly or 6-monthly dose intervals. Multiple dose evaluations in patients with severe hypertriglyceridemia and/or familial chylomicronemia syndrome are underway.

Discussion

Daniel Rader (Perelman School of medicine, University of Pennsylvania) commented on the two presented siRNA studies aimed at lowering triglyceride levels (targeting APOC3 and ANGLPT3). He noted that with siRNA technology, one molecule can continue to inhibit protein synthesis, allowing for continuity of the therapeutic effects. Both APOC3 and ANGPT3 have been genetically validated, and the rationale to study them as therapeutic targets comes from human genetics research. Both proteins inhibit LPL, which normally serves to transform triglyceride-rich lipoproteins (TRLs) to TRL remnants.

Both agents showed over 60% maximum reduction in serum TG after a single dose. APOC3 silencing showed more LDL-c reduction, and while APOC3 inhibition led to an HDL-c increase, ANGPTL3 silencing was associated with lower HDL-c.

Rader pointed out that the studied persons were not selected for hypertriglyceridemia, which will ultimately be the target population. It remains to be established which target is more likely to be efficacious in treating severe hypertriglyceridemia, or in preventing major acute CV events? In light of APOC3, the role of intestinally-derived APOC3 needs to be studied, as this is not targeted by the hepatocyte-driven siRNA. The next few years will be interesting, as we will find out what these agents can mean for the relevant populations.

- Our reporting is based on the information provided during AHA Scientific Sessions 2019 -
READ OUR SUMMARY OF THE RESULTS WITH SIRNA DIRECTED AGAINST ANGPTL3

[Timo Kuusela]

Kaksi rohkeaa lääkäriä nousi rivistä moittimaan magneettikuvausta liian hyväksi HS:n artikkelissa (Taimela ja Järvinen). Kumpikin tietää menetelmän hyvyyden, mutta ylidiagnostiikan haitat. Erityisesti Teppo Järvinen on saanut kuunnella huutelua, jopa virallisia moitteita tutkimustensa johtopäätöksistä. Edes professuuri ei suojaa. Simon asema urheilututkijana on helpompi.

Saivat ruojat innostumaan yrittämään vastinetta HS: artikkeliin.
Kun en jaksanut odotella kahvi- tai lounasajan päättymistä sensorin arviointiin pääsystä (muutenkin epävarma yritys) rokansyöjän rohkeudella kopion tarinan tänne:

Simo Taimela välittää rohkeasti sitä kokemustietoa, mitä kuuluisi tehdä vieläkin voimallisemmin uusiin tutkimusmenetelmiin liittyen.
Toki magneettikuvaus on tavattoman kehittynyt tutkimustapa. Sen neljän vuosikymmenen kehityspolun pää ei ole vielä edes näkyvissä.
Teppo Järvinen on puolestaan saanut kantaa melkoista hiilitaakkaa päänsä päällä virallisine huomautuksineen julkistaessaan tutkimushavaintoja ortopedisten perusoperaatioiden todellisesta vaikuttavuudesta potilaiden vaivoihin.

On täysi syy uskoa (tiedänkin), että kummatkin tunnustavat magneettikuvauksen keskeisen aseman ihmis- (myös eläin-) patologioiden diagnostisoinnissa. Suuri kysymys on ollut poikkeavien löydösten havaitsemisessa ja varsinkin niiden merkityksen arvioinnissa.

Unohtumaton on se kehityskulku, kun kaularangan välilevypullistumat ensi kertaa nähtiin kunnolla ja potilaita alettiin hoitaa leikkauksin. Muistan oikein hyvin erään kirurgin, jonka toimia se pullistuma vaikeutti ja joka sekä tutkittiin että leikattiin yliopiskoklinikassa kertoi kuukausien toipumisen jälkeen: saatana, kun olisin tiennyt, ei olisi leikattu.
Tämä on lääketieteen arkea. Kehityskin on valtaosin edennyt portaittain.

Ylläoleva on lääketieteen konkretiaa; otetaan opiksi.

Se, mistä ei saisi oikeastaan kirjoittaa on se tapahtumien kulku, kun jo seitsemän vuosikymmenen aikana kehittyneiden maiden (nyt myös kehitysmaiden) ei toivottu tilastokehitys aineenvaihduntasairauksien kohdalla on edennyt katastrofin partaalle (vrt. ilmastokehitys).
Magneettikuvaus on vaikka kuinka hyvä menetelmä näkemään niin rasvakertymät kehossa kuin maksassakin. Alzheimer, kuin muutkin dementiat näkyvät ja osataan tulkita.

Itse asiassa maailmalla kyllä tiedetään, mitkä tekijät ikävuosien kertyessä heikentävät ja lopulta romahduttavat yksilön aineenvaihdunnan ja ajaudutaan METABOLISENA OIREYHTYMÄNÄ tunnetun sairauskirjon kärsijöiksi (mm T2D, sv-taudit, korkea verenpaine ...)
Elämän helpottumisen lisäämät elinvuodet ovat kääntyneet laskuun ja loppuvuosina sairaalloisuus lisääntynyt.

[Timo Kuusela]

Lääketieteen olemukseen kuuluu (tai ainakin on kuulunut) tiedon lisääntyessä tapahtuvat korjaustoimet ja käsitysmuutokset.
Immunologiset tapahtumat ovat hyvin keskeisellä sijalla siinä elämänkamppailussa, jota elimistö käy joka hetki sopeutuessaan elinympäristöön ml. ravitsemukseen ym.
Taannoin LÄÄKÄRILEHDESSÄ oli teemasta uusia käsityksiä kuvaileva artikkeli, joka laajentaa perinteisiä käsityksiä mm. autoimmuni tapahtumiin yksilötasolla

Koko artikkeli:

Tiede­pääkirjoitus 22.11.2019 47/2019 vsk 74 s. 2703
Immunologisten kudosvaurioiden luokittelu uusiksi?
Tuomas Virtanen

Kuvituskuva 1
Tuomas Virtanen
dosentti, erikoislääkäri
Itä-Suomen yliopisto, lääketieteen laitos, kliinisen lääketieteen yksikkö, kliininen mikrobiologia
Robin Coombsin ja Philip Gellin ehdottama immunologisten kudosvaurioiden luokittelu syntyi 1960-luvun alussa, kun aiemmin vallalla ollut vasta-aineoppi oli murtumassa. Samaan aikaan immunologeilla oli suuria vaikeuksia hyväksyä ajatusta, että immuunipuolustus itse voisi aiheuttaa organismille vahinkoa (1). Luokitus edusti siis uudentyyppistä immunologista orientaatiota.

Coombsin ja Gellin luokituksen I tyypin reaktiossa, IgE-välitteisessä välittömässä yliherkkyydessä, keskiössä on akuutti allerginen reaktio (2). II tyypin reaktiossa, sytotoksisten vasta-aineiden aiheuttamassa kudosvauriossa, vasta-aineet kohdistuvat solujen pintarakenteisiin tai sidekudosmatriksiin aiheuttaen mm. hemolyyttistä anemiaa tai Goodpasturen oireyhtymän (2). III tyypin reaktiossa, immuunikompleksien aiheuttamassa kudosvauriossa, antigeeni-vasta-ainekompleksit saavat aikaan esimerkiksi vaskuliitteja ja glomerulonefriittejä (2). IV tyypin reaktiossa, soluvälitteisessä kudosvauriomekanismissa eli viivästyneessä yliherkkyydessä, keskeistä on T-lymfosyyttien kertyminen paikallisesti kudokseen 2–3 vrk:n kuluttua altistuksesta (2); mm. Mantoux’n koe ja kosketusyliherkkyys perustuvat siihen.

On käynyt ilmeiseksi, että normaalien ja patologisten immuunivasteiden mekanismit ovat samoja.

Nykykäsityksen mukaan Coombsin ja Gellin luokitus kuvaa kudosvaurioiden mekanismeja rajallisesti ja eriyttää ne keinotekoisesti normaaleista immuunivasteista (2,3). Nykyään immuunivasteen katsotaan kehittyvän patogeenin ominaisuuksien mukaan kokonaisuuksina, efektori- tai immuunivastemoduuleina, joissa luontainen ja opittu immuniteetti toimivat yhdessä patogeenin eliminoimiseksi (4,5). Epätarkoituksenmukaisesti tai virheellisesti toimiessaan immuunivaste voi kuitenkin johtaa kudostuhoon (6).

Tyypin 1 efektorivasteessa solupopulaatio muodostuu luonnollisista tappajasoluista (NK), tyypin 1 luontaisista lymfoideista soluista (ILC1), sytotoksisista T-soluista (CD8), tyypin 1 auttaja-T-soluista (Th1) sekä makrofageista. B-lymfosyytit tuottavat patogeeneja opsonisoivia IgG-vasta-aineita. Gammainterferoni on vasteen tyyppisytokiini. Tyypin 1 efektorivaste kohdistuu intrasellulaarisiin patogeeneihin, muun muassa viruksiin. Virheellisesti toimiessaan se aiheuttaa esimerkiksi elinspesifisiä autoimmuunitauteja, kuten tyypin 1 diabetesta (7,8) ja multippeliskleroosia (9,10).

Lue myös
Immunologinen muistikato selittämässä tuhkarokon jälkitauteja
Ympäristömykobakteerit infektion aiheuttajina aikuisilla
Mykobakteeridiagnostiikka kaipaa täsmentämistä
Tyypin 2 efektorivasteessa keskeisiä soluja ovat ILC2- ja Th2-solut, B-lymfosyytit, jotka tuottavat IgE:tä, eosinofiilit, basofiilit ja syöttösolut (4,5). ILC2-solut tuottavat muun muassa interleukiineja IL-5 ja IL-13 ja Th2-solut lisäksi IL-4:ää. Tyypin 2 vaste aktivoituu erityisesti matoinfektioissa. Perinnöllistä taipumusta muodostaa IgE-vasta-aineita kutsutaan atopiaksi. Pohjimmiltaan on edelleen epäselvää, miksi tyypin 2 efektorivaste käynnistyy ja johtaa herkistymiseen, Th2-lymfosyyttien ja IgE-vasta-aineiden muodostumiseen ympäristön tavallisia aineita (allergeeneja) kohtaan akuutteine ja kroonisine seuraamuksineen (3,11).

Tyypin 3 (so. tyypin 17) efektorivaste kohdistuu solunulkoisiin bakteereihin ja sieniin (4,5). ILC3-solut ja Th17-lymfosyytit erittävät vasteen tyyppisytokiineja, IL-17:ta ja IL-22:ta. IL-17 on proinflammatorinen sytokiini, joka stimuloi ja houkuttelee useita solutyyppejä, erityisesti neutrofiilejä. IL-22 edistää epiteelisolujen toimintoja. B-lymfosyytit tuottavat opsonisoivia IgG-vasta-aineita. Tyypin 3 vaste vaikuttaa useiden autoimmuunisairauksien patogeneesissä, mm. systeemisessä lupus erythematosuksessa (12) ja psoriaasissa (13). Efektorivasteissa esiintyy toiminnallista joustavuutta ja limittäisyyttä (4,14).

Kun tietämys immunologiasta on lisääntynyt räjähdysmäisesti, on käynyt ilmeiseksi, että normaalien ja patologisten immuunivasteiden mekanismit ovat samoja. Efektorivastemoduulit tarjoavat toimivan viitekehyksen niiden ymmärtämiseksi.

Kirjoittajat
TUOMAS VIRTANEN
dosentti, erikoislääkäri
Itä-Suomen yliopisto, lääketieteen laitos, kliinisen lääketieteen yksikkö, kliininen mikrobiologia

[Timo Kuusela]

Sähköpostiini kolahti tänään varsin lupaavaa tietoa Nightingalesta (sieltä Wanhan TILKAN pihalta).
Tuotetta on kehitelty edelleen ja laajennettu verenkuvan seuranta on mahdollista.
Alkaa olemaan vallan monipuolinen väline metabolian ja mm vhh/keto ravitsemuksen vaikutusten seuraamiseksi.
Sain infon täältä:

mailto:contact@nightingalehealth.com

Seuraan tilannetta.

[Timo Kuusela]

Ystävyyspalstan ”komiteamies” oli tehnyt mainion julkaisuhavainnon ns diastolisen kardiomyopatian hoidosta lisäravinteella (Q10) ja tässä tapauksessa statinoitujen potilaiden keskuudessa. Statiinit tunnetusti estävät maksaa tuottamasta tätä soluenergian (ATP) tuotantoon oleellisesti liittyvä yhdistettä.:

https://www.thepermanentejournal.org/is ... atins.html

Solun energiantuotannossa on joitakin solmukohtia, joista ei yleisesti tiedoteta (jos satutaan itse tietämään). Ydinkohtia on, että niin hiilihydraatit ja niistä glukoosi ja rasvoista rasvahapot ovat SOLUENERGIAN LÄHTÖAINEITA,jotka käyvät läpi monimutkaisen tuotantoprosessin ennen kuin niistä muodostuu solun elämälle välttämätöntä korkeaenergistä ”solubensaa” (ATP, adesiini-tri-fosfaatti). Tehokkaimmin ”solubensaa” tuotetaan TYYDYTTYNEISTÄ RASVAHAPOISTA. Aikuisen vuorokautinen tuotos on jotakin 40-50 LITRAA/vrk., ei varastointia; ”kädestä suuhun”. Tuotantoprosessin häiriö/keskeytyminen johtaa välittömään kuolemaan. Karmein vain ihmisen keksimä esimerkki on ollut keskitysleirien massamurhat kaasuttamalla, jossa vaikuttava aine oli syanidi (CyklonB kaasumuotoisena).

Suomalaiset kardiologit (ainakin nuoremmat) tutkimuksessa ultraäänimenetelmää käyttävät tuntevat DIASTOLISEN KARDIOMYOPATIAN. Sitä en tiedä, suositellaanko statinoiduille lisäravinteena Q10:ä.
Henkilökohtaisissa valinnoissa (ilman statiinejakin) olen keskittynyt treenaamaan solujen (myös siipeensä saaneen sydämen) mitokondrioita hikihallitreenien tai juoksentelujen sijasta. Pitkä kävelyt kyllä riittävät JA OLEN KÄYTTÄNYT Q10 LISÄRAVINNETTA VUOSIKAUSIA 200 Mg/vrk.

[Timo Kuusela]

Ja taas naapuripalstalla on seurattu tiedejulkaisujen maailmaa:

The Ketogenic Diet: Evidence for Optimism but High-Quality Research Needed
David S Ludwig

D. Ludwig kuuluu niihin tutkijoihin, joiden elämäntyö on keskittynyt elimistön ketoosiin ja sen käyttöön erilaisissa tautitiloissa (esim. lasten hoitoresistentti epilepsia).
Ketoosi on Suomessa(kin tarkoituksella?) yhdistetty hengenvaaralliseen keto-asidoosi-tilaan, joka esiintyy useimmiten huonon hoitotasapainon T1-diabeetikoilla, harvoin T2D potilailla.
Mainittakoon, että hyvin harvoin (1 / 100.000 potilasta) voi yleisimmin käytetty diabeteslääke , metformiini, aiheuttaa toisenlaisen hengenvaarallisen elimistön happamuus tilan (maitohappoasidoosi).

Nykyisellä terveydenhuollon henkilöstöllä tapahtuu kaikilla tasoilla jonkinlainen paniikkihälytys jo pelkän ketoosi-sanan kuulemisesta. Korvissa soi keto-asidoosi ja jopa erittäin ansioituneella tutkija tasolla ketoosiin liittyvät tutkimukset rajoitetaan korkeintaan harvaan kuukauteen.

Ohjaus terveisiin elämäntapoihin toteutetaan (maailman) kansakunnan tasolla. Kuitenkin jokainen meistä yksilön tasolla eroaa toisistaan ja reagoi poikkeavasti suuren linjan suosituksiin. Eipä juuri tämän kauempaa tarvitse etsiä syitä jatkuvasti lisääntyviin aineenvaihdunnan häiriöihin perustuviin kansansairauksiin / elintapasairauksiin. Ne näkyvät sitten lihavuuteen, verenpainetautiin, tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin jne jne liittyvänä raskashoitoisena ja kalliina tautitaakkana.

Hyvin onnistunut omakohtainen hoitolinjaus huonoista lähtökohdista on perustunut parin vuosikymmenen kestoiseen tieteelliseen mutta ”toisenlaiseen” ajatteluun. Ludwigit on luettu ja siinä ohessa monia muita valovoimaisia ketoosi tutkijoita. Ajan saatossa kansakunnan kaapin päällä riekkuneet neuvojat ovat menettäneet auktoriteettikaapunsa. On ollut pakko luottaa lukemaansa, kokemaansa ja oppimaansa ja siis omaan tietoon ja harkintaan.

Juuri tällä hetkellä pohdiskelen vakavissani, pitäisikö panostaa sellaiseen teknologiaan, joka mittaa mm verensokerin sijasta / ohella jatkuvasti veren ketoaineita (beta-hydroksy-buturaatti paras muuta asetoasetaatti- ja asetonimittaus kelpaisivat).
Näin nähtäisiin (ei arveltaisi) keto-ravitsemukseen liittyvät oleelliset tapahtumat kuten keto-aineiden (ketonien muodostus elimistössä). Vain näin varmistuisi oma reagointi henkilökohtaisiin elintapoihin ja niiden muutoksiin. Varmistuisivat myös ne hyvin positiiviset suomalaiset havainnot lyhytkestoisen ketoosin rasvamaksan korjaussarjana.
Toki mm verensokerin mittauksessa on tapahtunut kaikenlaista kehitystä, mutta jos ei ymmärretä muuta kuin sokeriarvojen heittelyä / lääkitystä / vaaroja, ei olla vielä edetty montaa askelta aineenvaihduntasairauksien perusteiden ymmärtämisessä / hoidossa.