Kiitän taas karppaus.info n palstalaisia innokkaasta julkaisuseurannasta ja tällä kertaa artikkelista:
https://medium.com/@JPMcCarter/forty-ke ... ee2f478cc0Kirjoittelen ajoittain ajatuksiani ja mielipiteitäni siitä, mitä vaikutuksia yksilön kohdalla voikaan tapahtua, kun vahvasti häiriintynyt aineenvaihdunta (metabolinen oireyhtymä, MetS) on jo aiheuttanut vakavia ja henkeä uhkaavia elin- / elimistömuutoksia.
Uhkaavin oli 52 vuotiaana koettu sepelvaltimotauti, ns. kolmen suonen ahtautuminen ja vaarallisimmasta kohdasta (LAD) 98 prosenttisesti (muuallakin vaaratasoisesti). Vuoden 1992, ensimmäisenä työpäivänä, sain ensiapuluonteisen avun valtakunnan osaavimmassa hoitopaikassa (HYKS/ sydänosasto). Silloin pystyttiin laajentamaan osittain LAD:n tyven ”leskentekijä”. Stentit olivat vasta lupaavaa tulevaisuutta. Tietenkin sain ajankohdan teholääkityksen ml. silloin vielä harvinaisen statiinilääkityksen. Vähäoireisuus tuntui tosi hyvältä.
Elintavoista tiesinkin jo vallitsevat suositukset.
Seuraava kohtaaminen MetS oireiden kanssa tapahtui, kun verensokerin laiskalla mittaamisella tavoitettiin paasto arvo 8 mmol/l.
Päädyttiin lääkitykseen (metformiini). Kokeilin itseeni erilaisia vahvasti tutkimuksen puoltamia diabeteslääkityksiä niiden vaikutuksia seuraamalla monipuolisin MITTAUKSIN aina ensimmäiseen suolistohormoniin (inkretiini, Januvia) mittaamalla kuuden kuukauden ajan hyvin perusteellisesti veriarvoja (ml. insuliinin eritys ja lukuisia muita lab. tutkimuksia). Ihmettelin eräälle aseman saavuttaneelle kollegalle lääkitysten vähäistä / olematonta vaikutusta. Vastaus oli: ”eihän ne kaikilla...”. Itse tiesin, ettei syynä ollut ainakaan ohjeistuksen noudattamattomuus.
Matkan edetessä MetS muutoksina lääkittiin mm verenpainetta silloiseen hyvään tasoon 140/80 mmHg.
Suurin elintapamuutos tapahtui vuosituhannen lopulla. Silloin pelättiin millenium-vaikutuksia mm ”tietokone”-tuhoja. Olin kuitenkin ennättänyt selata itselleni vieraan tutkimusmateriaalin varsin perusteellisesti. Metaboliaan vaikuttaminen alkoi aluksi ns. Zone-menetelmällä ja varovaisesti tunnustellen.
Aste asteelta edettiin hiilihydraatteja (vhh) rajoittavaan ravitsemusmuotoon. Rajoitus asettui energiatasoon 5 - 15 E%. Kun elämiseen kuitenkin tarvitaan tietty energiamäärä, rasvojen osuudeksi tuli n. 50 - 70 E%. Valkuaisen osalta entinen käytäntö on säilynyt eli n. 20 E% (lihaa, kalaa ja harvoin kanaa - tuskin koskaan teho-broileria).
Rasvoissa pääpaino on ollut priima-oliiviöljyssä ja eläinrasvoissa (ml maitorasvat). Tämän päivän tieto ja osaaminen vahvistavat käytännön vaikka ”osaajat” jo sukupolven mittaisen aivopesuun jälkeen (ainakin Suomessa) edelleen puhuvat ”kovista eläinrasvoista” jotka tukkivat suonet. Enemmän tietävät puhuvat jo eräiden ”kovien rasvojen” osien, rasvahappojen erinomaisesta energiavaikutuksesta mitokondrioissa (palmitiini- ja steariinihapot). Ne suorastaan boostaavat ATP tuotantoa 20 - 30 % sokeriin (glukoosi ) verrattuna.
Viime vuosina on todella ilmestynyt elimistön rasvan polttoon (kykyyn) käsite keto-, ketoosi jne, jotka ovat aineenvaihdunnan ja energiakäytön normaaleista normaalimpia elimistön reaktioita. Ketoosi / ketoaineet ovat myös mitattavia (verestä tai ulohengitetystä ilmasta).
Havainnoimalla viime vuoden kuluessa päivittäistä ketoosin astetta hengitysilmasta mittaamalla, voin tuloksena kertoa noudattamani vhh-ravitsemuksen merkitsevän myös jatkuvassa ketoosi-tilassa olemista. Olen muuttanut vähän sanastoakin: vhh:n sijasta käytän ”keto-ravitsemusta” kuvaamaan pysyvää ravitsemuksen muutosta. Liitän sanaan dieetti vähän sellaista satunnaista kokeilua mm painon pudottamisen hengessä. Kysymyksessä on paljon syvällisemmät elimistövaiktukset, joiden merkitys on oleellinen ainakin väestömme 60 prosentille (ehkä enemmällekin).
Yllä välittämänä linkki johtaa erinomaisen hyvään artikkeliin, jossa VirtaHealth’n tarjoamat T2D:n hoitolinjaukset ja niiden tehot T2D:n poikkeuksellisen hyvien hoitotulosten saavuttamisessa täysin kiistattomasti ylittävät perinteisen virallisen hoitomallin (lääkityksen ja ravitsemusohjeet).
Eikä hoitotulokset rajoitu pelkästään T2D:stä toipumiseen. Vaikutus yltää koko metabolisen oireyhtymän moninaiseen aineenvaihdunnan häiriöön, mikä puolestaan vähentää keskeisen tappajan, sepelvaltimotaudin vaikutusta ihmiskohtaloihin.
Virallisessa Suomessa eletään edelleen päreen valaisemassa savutuvassa. Köyhyyden merkit aiheutuvat terveydenhuollon kyvyttömyydestä hoitaa elintapasairauksia ja hoitokustannusten kriisiytymisestä. On myös mielenkiintoista, kuinka harvat ”vaikuttajayksilöt” ovat tilanteen tällaiseksi saattaneet ”tinkimättömällä tieteellä” perustellen.
On muutoksen aika.
Timo Kuusela, LKT, radiologi, eläk.