HS: Päivän lehti 6.12.2018 | Lukijan mielipide
Lääkintöneuvos Heikki Pälve mielipidesivulla: Rokottamatta jättäminen aiheuttaa jopa hengenvaaraa muille ihmisille
Yksilön oikeuksien korostaminen unohtaa yhteisöllisen vastuun.
ROKOTUSVASTAISUUS on noussut mediahuomion keskiöön, kun tapahtui se, minkä tiedettiin ennemmin tai myöhemmin tapahtuvan. Miten saada nykyvanhemmat ymmärtämään se, mikä heidän vanhemmilleen on ollut itsestään selvää koulutustaustasta riippumatta siitä asti, kun rokotukset kehitettiin?
ROKOTUSONGELMAN keskiössä on ihmisten uusi käsitys oikeuksistaan. Filosofi Immanuel Kant määritteli oikeudet ”vapaudeksi pakottamisesta”. Kant kirjoittaa myös, että ”valtiolla ei ole oikeutta rajoittaa kenenkään vapautta muuten kuin estääkseen tätä loukkaamasta toisen vapautta”. Rokottamatta jättämisestä aiheutuu jopa hengenvaara täysin viattomille kanssaihmisille, eikä rokotus voine olla vain oikeus ilman velvollisuuksia.
Hyvinvointiyhteiskunta-ajattelua ja yksilön oikeuksia korostettaessa unohdetaan yhteisöllinen vastuu. Nyt vapaus jättää lapsi rokottamatta sisältää vastuun seurauksista siirtämisen muille. Lapsen sairastuessa johonkin rokkoon vanhemmat joutuvat olemaan pois töistä, jolloin seurausvastuuta siirretään työyhteisölle. Lapsi itse saattaa saada hankalan komplikaation vanhempien vakaumuksen seurauksena, jolloin hoito ja sen kustannukset siirtyvät yhteisölle.
TULISIKO siis näin aiheutuvia kustannuksia asettaa edes joltain osin oikeuttaan käyttäneiden vanhempien vastuulle? On kovin vaikea ymmärtää, että kaikista yksilön päätösten aiheuttamista kuluista vastaavat veronmaksajat ja työyhteisöt – joku hengellään. Influenssakin on jopa tappava tauti vanhukselle, pikkulapselle ja monelle vakavasti sairaalle. Se aiheuttaa estettävissä olevaa kallista tehohoidon tarvetta ja paljon töistä poissaoloa. Kantin filosofia kehottaa kaikkia ottamaan rokotuksen eikä puolusta terveydenhuollon ammattihenkilöitä jättämään sitä ottamatta. Rokottamattoman tulee terveyden- ja vanhustenhoidossa olla valmis siirtymään muihin töihin – ja tarvittaessa hänen on jäätävä kotiin vakaumuksensa vuoksi.
POTILAAN velvollisuuksista kirjoitetaan valitettavan vähän. Tällöin ne myös unohtuvat, ja vaateet järjestelmälle kohdistuvat vain yksilön oikeuksiin. Jos vapaus saada hyvää hoitoa ja ottaa rokotus on oikeus, vastuullisen toiminnan tulee olla velvollisuus. Miten Kant mahtaisi pohtia ratkaisuja?
Heikki Pälve, lääkintöneuvos, Turku