Kari Salmisen vaikutus Jussi Huttuseen

Kalakukko syntyi Kuopiossa kuten muutkin kalakukot. Elämäntyönsä hän teki merillä. Tässä osiossa Kalakukko pitää lokikirjaa karppimeren myrskyissä ja tyvenissä.

Valvoja: Kalakukko

Kalakukko
Viestit: 5825
Liittynyt: 07 Loka 2010 15:13
Paikkakunta: Kotka

Kari Salmisen vaikutus Jussi Huttuseen

ViestiKirjoittaja Kalakukko » 03 Syys 2016 12:45

Duodecim 25.08.2016 16/2016 ss 1498-1499

Kolumni Jussi Huttunen

Ravitsemustutkimus myrskyn silmässä

"Mikään terveystutkimuksen osa-alue ei herätä yhtä suuria tunteita kuin ravitsemus. Asiantuntijat riitelevät tv:ssä ja kansalaiset sosiaalisessa mediassa, vastapuolta mustataan ja pahimmillaan uhataan väkivallalla. Varmana pidettyjä tietoja asetetaan kyseenalaiseksi. Tyydyttyneet rasvat eivät ehkä olekaan vaarallisia, munalla saa taas mennä töihin ja kahvista on yhtäkkiä tullut terveysjuoma. Ei ihme, että usko tutkijoihin ja asiantuntijoihin alkaa murentua.

Syyllisiä eivät kuitenkaan ole tutkijat vaan tutkimusmenetelmät. Varmaa tietoa voitaisiin tuottaa satunnaistamalla osanottajat erilaisiin ruokavalioryhmiin useiden vuosien ajaksi. Asetelma on kuitenkin äärimmäisen vaikea toteuttaa. Mistä löytää vapaaehtoisia, jotka arvonnan perusteella ovat valmiita juomaan tai olemaan juomatta neljä kuppia kahvia päivässä tai syömään runsaasti tai vähän hiilihydraatteja vuodesta toiseen?

Satunnaistettujen tutkimusten ongelmien takia joudutaan turvautumaan havainnoivan epidemiologian menetelmiin, jossa verrataan toisiinsa sairauksien esiintyvyyttä eri ruokavalioita käyttävillä ihmisillä tai ryhmissä. Luotettavinta ( mutta sittenkin vain viitteellistä) tietoa saadaan tutkimuksista , joissa suuri joukko vapaaehtoisia tutkitaan seurannan alussa ja aikana, ja heidän sairastuvuuttaan seurataan useiden vuosien ajan.

Hyvä esimerkki ravitsemustuitkimuksen sudenkuopista on niin sanottu rasvahypoteesi, jonka mukaan runsas tyydyttyneen rasvan saanti aiheuttaa sepelvaltimotautia. Teoria perustui aikanaan kolmeen havaintoon:
1) Sepelvaltimotautikuolleisuuden, veren kolesterolipitoisuuden ja tyydyttyneen rasvan saannin välillä vallitsee väestövertailussa tilastollisesti merkittävä yhteys.
2) Tyydyttynyt rasva lisää veren kolesterolipitoisuutta.
3) Kolesterolipitoisuus ennustaa sepelvaltimotaudin kehittymistä.

Pitkäkestoisiin seurantatutkimuksiin perustuvat meta-analyysit ovat sekoittaneet pakan. Tyydyttyneen rasvan saannin ja sepelvaltimotaudin ilmaantuvuuden välillä ei parhaalla tahdollakaan näytä löytyvän yhteyttä. Sen sijaan runsas monityydyttämättömän rasvan saanti näyttää johdonmukaisesti suojaavan sepelvaltimotaudilta. Mutta miten ihmeessä on mahdollista, että tyydyttynyt rasva ei lisää sepelvaltimotautia, vaikka se lisää sepelvaltimotautia aiheuttavan LDL-kolesterolin pitoisuutta?

Ristiriitaiselle havainnoille on tarjottu monta selitystä. Ravintohaastattelumenetelmät ovat epätarkkoja ja mitä epätarkempia ne ovat , sen vaikeampi on yhteyksiä osoittaa. Tyydyttyneet rasvat voivat vaikuttaa ja vaikuttavat myös muihin sepelvaltimotaudin riskitekijöihin. Ne lisäävät HDL-kolesterolin pitoisuutta ja vaikuttavat LDL:n koostumukseen tavalla, joka näyttäätekevän sen vähemmän vaaralliseksi. Tyydyttyneen rasvan lähteet (esim. maitotuotteet) voivat ainakin periaatteessa sisältää sepelvaltimotaudilta suojaavia tekijöitä, jolloin hyödylliset ja haitalliset vaikutukset peittävät toisensa.

Monet alan tutkijat selittävät yllättäviä havaintoja ns. korvausteorian avulla. Sen mukaan tyydyttyneen rasvan vaikutus sepelvaltimotautiin on epäsuora ja riippuu siitä, millä tyydyttynyt rasva ruokavaliossa korvataan. Jos se korvataan kuitupitoisilla hiilihydraateilla tai erityisesti monityydyttämättömillä rasvoilla, pienenee sairastumisvaara. Jos se korvataan nopeasti imeytyvillä hiilihydraateilla (erityisesti sokeri ja valkeat viljatuotteet), riski ei muutu tai saattaa jopa lisääntyä.

Seurantatutkimukset ovat nostaneet esille myös uusia terveyteen vaikuttavia ravintotekijöitä. Pähkinät, pavut ja palkokasvit näyttävät suojaavan monilta kroonisilta sairauksilta, myös sepelvaltimotaudilta. Samanlaisia vaikutuksia näyttää olevan kaakaolla. Runsaasti kahvia juovilla on muita vähemmän tyypin 2 diabetesta ja rasvamaksaa.

Ravintotutkimuksen painopiste on siirtymässä yksittäisistä ravintotekijöistä ruokiin, ruoka-aineryhmiin ja kokonaisruokavalioon. Tavoitteena on löytää tasapainoinen ruokavalio, jonka kaikki osat edistävät terveyttä. Tunnetuin tällaisista ruokavalioista on ns. Välimeren ruokavalio, joka perustuu alueen perinteiseen (ei siis nykyiseen) ruokakulttuuriin.

Välimeren ruokavaliolle on ominaista runsas kasvisten, hedelmien, palkokasvien ja täysjyväviljan käyttö. Punaista lihaa syödään harvoin, ja se korvataan kalalla, äyriäisillä ja vaalealla lihalla. Maitotuotteita, kuten jugurttia ja juustoja käytetään kohtuullisesti. Ruokavalio sisältää oliiviöljyä ja runsaasti pähkinöitä ja siemeniä, jolloin pääosa ruokavalion rasvoista on monityydyttämättömiä. Viinitkin sallitaan, vaikka sitä ei suositella. Suolan käyttöä vähennetään.

Välimeren ruokavalion vaikutuksia terveyteen on selvitetty kontrolloiduissa kokeissa ja lukuisissa seurantatutkimuksissa. Vaikutukset ovat yksiselitteisesti positiivisia ja yllättävän suuria - sepelvaltimotauti vähenee huomattavasti, ja monien muidenkin kroonisten sairauksien riski pienenee.
Samanlaisia ruokavalioita voidaan koostaa monella tavalla paikallinen ruokakulttuuri huomioon ottaen. Mainio esimerkki on suomalaisten ravitsemusasiantuntijoiden kehittämä "Itämeren ruokavalio".

Tieteelle on ominaista, että se korjaa virheensä - totuus voittaa pitkällä aikavälillä. Ravinnon ja terveyden välisiä yhetyksiä koskeva tutkimus on tuottanut viime aikoina runsaasti uutta ja joiltakin osin ristiriitaista tietoa, jota edelleen analysoidaan. Hyvä uutinen on, että uudet havainnot eivät näyttäisi antavan aihetta muuttaa nykyisiä ravintosuosituksia. Tärkeä viesti on myös se, että ruokavaliota on ajateltava kokonaisuutena, ei joukkona haarukalla suuhun mätettäviä kemiallisia yhdisteitä.

Jussi Huttunen, professori, emerituspääjohtaja (Kansanterveyslaitos KTL, kansansairauskonttorin edeltäjä)

Boldaukset ja kirjoitusvirheet kalakukon ja kommentti myöskin:Vahvasti näyttäytyy käypähoitosuositusten antama numerolääketieteen korostus. "Hiilarirasva" eli maksan tuottama hiilihydraateista muodostama rasva (viskeraalinen "varastorasva") ei saa huomiota osakseen. Lipoproteiinien partikkelikoista ei inahdetakaan. Aposuhteiden näkymättömyys ihmetyttää ja VAIN KOKONAISKOLESTEROLILLA näyttää olevan lääkityksen laukaiseva merkitys.

Sepelvaltimotaudeista puhuttaessa tulisi huomioida myös stenttaukset, joita tehdään yli 10 000 vuosivauhtia ja on muodostunut jo vankaksi käytännöksi. Kunnia niistä hengenpelastuksista otti härskisti entinen siivouskomeromies, joka väitti OMIN KÄSIN pelastaneensa yli 250 000 ihmistä osallistumatta itse kirurgisiin operaatioihin ja tietämättä kardiologiasta yhtikäs mitää muuta kuin sen, että sydän on "pumppujen pumppu" lasten sanakirjan mukaan.

"Tieteelle on ominaista, että se korjaa virheensä - totuus voittaa pitkällä aikavälillä." Kuinka pitkä on sallittu aika? Nyt on mennyt 40 vuotta hanurimaisten ruokintaohjeiden parissa ja lihavuus ja sen myötä kaikki metabolian haitat ovat räjähtäneet käsiin. Ruokintatalibaanit hääräävät kuin lääkärit ja lääkärit konsultoivat heitä kuin Delfoin oraakkeleita. Savua tuntuu nousevan vain krematorioiden korsteeneista. Tämänkö me hyväksymme?

On hienoa, että Jussi Huttunen kirjoitti juuri tämän kolumnin. On siis mahdollisesti odotettavissa tuulen kääntymistä läntiseen suuntaan, jossa maan kohdatessa alkaa toisenlainen viisaus. Siellä viidennes kansasta noudattaa VHH:ta ja voi hyvin, meidän kateellisten kiusaksi. Miksi Ruotsissa asiat ovat aina paremmin kuin Suomessa? Juhani Aho "Rautatie"-kirjassaan totesi Matin ja Liisan sanoneen paikkakunnan papille, että naapuripitäjässä on parempilahjaisia pappeja... Onko lahjakkuus vaiko tieto suurempaa Ruotsissa?
Kalakukko

Avatar
Timo Kuusela
Viestit: 1855
Liittynyt: 10 Huhti 2008 13:59
Paikkakunta: Helsinki/Torremolinos

Re: Kari Salmisen vaikutus Jussi Huttuseen

ViestiKirjoittaja Timo Kuusela » 04 Syys 2016 14:33

Kalakukolle onnittelut tarkkaavaisuudesta, kun Duodecimia lukee aika harva kansalainen.

Olisiko edesmenneen Kari Salmisen vaikutus J. Huttusen kynään tarttumisessa johtunut muustakin kuin vanhasta kaveruudesta? Olisiko sittenkin joku asia jäänyt häntä kiusaamaan tässä "näyttöön perustuvassa" ja "käypähoito"-maailmassa?
Tietenkin Huttunen tuntee aikaisemman virkansa vuoksi valtakunnalliset terveyden / sairauden tilastot ja varmaankin sen itsepetoksen, joka näiden tulkintoihin sisältyy.
Totuuden hetket tulevat esille viimeistään talouden takaseinään törmättäessä. Tulevaisuutta ennustaa se resurssipula, joka pakottaa raskausdiabeetikkojen ryhmähoitoon yksilöohjauksen sijasta. Siis, jos olisimme onnistuneet, raskausdiabetesta ei kuuluisi ollakaan perusterveillä nuorilla henkilöillä.

Tieteelliseen rehellisyyteen viittaa pohdinta siitä, onko ravitsemustutkimus yleensä tiedettä, ja onko siinä menty paljonkin metsään, kun tutkimuksia pilkuntarkasti referoivat ravitsemustieteen "laatikaiset" valistavat kansaa noudattamaan ohjeistuksiaan ja tulkintojaan.
On myös tullut tavaksi kohdella kaltoin omin keinoin ja kriittisen tiedonhaun jälkeen onnistuneita remissioon palanneita tyypin 2 diabeetikkoja "väärästä hoidosta", kun kansakunnan "kolesteroli-tilastoissa" on kymmenyksen heitto johonkin suuntaan.

Ihmeellisin on se Huttusen yhteenveto, jossa todetaan, ettei ravitsemusohjeistuksessa mitään tarvitse muuttaa siitäkään huolimatta, että esitettiin epäily ohjeistuksen tuottanutta tutkimusta kohtaan. Siis, kun WHO neuvoo mm sokerin käytön rajoittamista alle 5 energiaprosentin vuorokaudessa, meillä tulkinta on tuplat ja varsinkin lapsilla vielä reilut rapiat päälle.
No onnistui eräs herra A. Keys jo 60-luvulla "tieteellisillä" perusteluilla hiljentämään erään J. Yutkin'in väitteillään rasvan turmiollisuudesta. Ehkä J. Huttunenkin kuuluu vielä A. Keysin oppilapsiin. Asioiden myöntäminen onkin vaikeata, jos siinä törmätään sitoumuksiin, suvereenisuustuntoihin tai viimeistään gloorian menetyksen uhkaan.
Sanotaan, että sodassa totuus on ensimmäinen häviäjä. On erittäin valitettavaa, että sama ilmiö on kavalasti päässyt vaikuttamaan myös lääketieteessä.
Timo Kuusela, LKT, radiologi, eläk.


Paluu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 16 vierailijaa