Savolaisten salainen ase karhuja vastaan: päästetään Ursula irti

Kalakukko syntyi Kuopiossa kuten muutkin kalakukot. Elämäntyönsä hän teki merillä. Tässä osiossa Kalakukko pitää lokikirjaa karppimeren myrskyissä ja tyvenissä.

Valvoja: Kalakukko

Kalakukko
Viestit: 5429
Liittynyt: 07 Loka 2010 15:13
Paikkakunta: Kotka

Savolaisten salainen ase karhuja vastaan: päästetään Ursula irti

ViestiKirjoittaja Kalakukko » 01 Kesä 2017 9:00

Savon Sanomat 01.06.2017 Riitta Raatikainen

Savon Sanomissa kerrottiin toissa vuonna, miten kansanperinne neuvoo naisia, jotka kohtaavat karhun. Alla oleva artikkeli on alunperin julkaistu 3.7.2015: Karhuja liikkuu nyt melkein kaikkialla Suomessa, joten moni pelkää metsään lähtöä. Pelättiin sitä ennenkin – jopa niin paljon, ettei karhuja uskallettu kutsua niiden omalla nimellä. Sen sijaan sanottiin, että "metsä liikkuu" tai "se" on nyt kulmilla.

Suomen murteisiin jäi yli 300 erilaista karhun nimitystä, jotka elävät edelleen paikannimistössä. Mörkösuot, suuripäänniemet ja kouvonlahdet viittaavat kaikki samaan, karheaturkkiseen otukseen.
Vaikka karhua on pelätty, sen kanssa on pitänyt tulla toimeen. Perinteisen ajattelun mukaan karhu on pohjimmiltaan hyväluontoinen, eikä käy ihmisen tai karjan kimppuun, ellei jokin paha voima ole sitä siihen yllyttänyt.

Karhun ja ihmisen kohtaamisessa ei ole kysymys vain ruumiillisesta vaan ennen kaikkea henkisestä, tuonpuoleisesta voimasta. Siitä, jota ennen nimitettiin väeksi ja tänään nimitettäisiin energiaksi. Naisen ja karhun suhde näyttäytyy suomalaisessa kansanperinteessä kaikkea muuta kuin suoraviivaisena. Hedelmällisessä iässä olevan naisen kannattaa varoa kaikenlaista kanssakäymistä karhujen kanssa, sillä karhu saattaa sekaantua suvunjatkamiseen tai pilata syntymättömän poikalapsen.
Toisaalta nimenomaan sukupuolielimiin tiivistynyt energia tekee naisen niin vahvaksi, että karhu jää toiseksi. Esiäitiemme neuvo on yksinkertainen:

Jos metsässä tulee karhu vastaan, älä pakene suin päin, vaan käännä sille selkäsi ja paljasta takapuolesi. Karhu nostaa käpälät silmilleen ja lähtee livohkaan. Ei ujouttaan, vaan siksi, että naisen energia on suurempi kuin karhun.
Uskontotieteilijä, dosentti Risto Pulkkisen mukaan naisen intiimejä paikkoja nimitettiinkin ennen karhuksi. ”Ääh pois karhu miu karhui tielt, tiä on syönt jo monta miestä", sanoi karjalainen mummo.

Pulkkinen kertoo, että ajatus naisen sukupuolisen energian voimasta selittää monet karhun varalta tehdyt taiat. Savossakin oli vielä 1900-luvun alussa tapana, että kun karjaa laskettiin keväällä ensimmäisen kerran ulos navetasta, navetan ulko-oven tai karjakujan päällä seisoi emäntä hame päällä ja ”vippasi omaa vettään” eläinten päälle. Naisen haaravälin uskottiin suojaavan lehmät pedoilta, niin karhuilta kuin torvihänniltä eli susiltakin.
Toisinaan naisenergian hyödyntäminen vietiin vieläkin pidemmälle. Muun muassa Pohjois-Karjalaan kehittyi aikoinaan erityinen karhunpyllyttäjien ammattikunta. Kun karhu uhkasi laidunta, karja voitiin suojata värväämällä väkevä nainen seisomaan takamus paljaana petoa häpäisemässä.

Kommentti: En ihmettele enää yhtään sitä, miksi juuri Kuopioon perustettiin kepulien toimesta Itä-Suomen yliopisto. Nykyään pääkahunpelottelijana toimii Ursula.
Toki Savossa keksittiin mainio matkaeväs ja samalla säilyke: kalakukko. Nyt pahat voimat yrittävät suitsia siitä perusaineen eli läskin pois. Vegaanivaihtoehtoa on myös ehdoteltu, jossa olisi käytetty saunavihta ruiskuoressa ja takaisi siten suolejen riittävyyden. Ei vain kelpaa nirppanokille savolaisille.

Ennen elämä oli paljon helpompaa. Naiset eivät käyttäneet alushousuja ja toimitukset sujuivat sukkelasti. Myös ladattu "ase" pelotteli häijyt naapurit ja petoelikot tiehensä. Voimaa siis löytyi.
PK-projektin syntymiseenkin paljastui varsin raadollinen syy: karhunpyllyttäjien ammattikunta.
Lestadiotaustaiset professorit olivat innolla tutkimassa peruskansalaisia ja juttelivat mukavia rypsiöljystä ja "terveydestä".

On siis moniakin syitä perehtyä kansanperinteeseen. Sananlaskuja opettelimme kansakoulussa naamat totisena ja kirotusvireiltäkään ei voinut välttyä, eikä se naurattanut oppilaita, kun opettaja luki aineen: "Parempi virtsa väärään , kuin vaaksa vaaraan!" Tämä pätee myös ruokintatalibaanien loitsuihin.

P.S. Kuinka ollakaan latinankielinen nimi Ursa Minor merkitsee pikku karhua ( tähtikuvio) eli suom. Pikku Otavaa, jonka kirkkain tähti on POLARIS ja josta tarkistetaan kompassin eksymä vanhanaikaisella navigaatiokonstilla. Tarkoittaako sitten sana Ursula karhun peräpäätä?
Kalakukko

Paluu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa