Labratulokset voivat vaihdella melkoisesti

Kalakukko syntyi Kuopiossa kuten muutkin kalakukot. Elämäntyönsä hän teki merillä. Tässä osiossa Kalakukko pitää lokikirjaa karppimeren myrskyissä ja tyvenissä.

Valvoja: Kalakukko

Kalakukko
Viestit: 4351
Liittynyt: 07 Loka 2010 15:13
Paikkakunta: Kotka

Labratulokset voivat vaihdella melkoisesti

ViestiKirjoittaja Kalakukko » 15 Marras 2017 12:07

Aamulehti: UUTISET15.11. 07.36 Päivitetty 07.36 Heidi Pesonen https://www.aamulehti.fi/uutiset/laakar ... 200531599/

Lääkäri mittautti D-vitamiinin verestään tunnin sisällä kahdessa laboratoriossa ja sai täysin eri tulokset – näin laboratorio selittää eroja
Gynekologi Maija Kajan kirjoitti Aamulehden Näkökulma-kirjoituksessa, että sai tunnin välein eri laboratorioissa tehdyistä D-vitamiinimittauksista täysin erilaiset tulokset.


Elimistön D-vitamiinimittausten tulokset voivat vaihdella eri laboratorioissa, koska niissä käytetään eri valmistajien menetelmiä ja eri vasta-aineita. Voiko D-vitamiinimittausten tuloksiin luottaa? Gynekologi Maija Kajan kirjoitti Aamulehden Näkökulma-kirjoituksessa, että sai tunnin välein eri laboratorioissa tehdyistä D-vitamiinimittauksista täysin erilaiset tulokset.
Kajanin mukaan Tampereella Synlabissa tehdyn verikokeen tulos oli 96 nanomoolia litrassa (nmol/l) ja Fimlabissa tehdyn kokeen tulos 198 nmol/l.
Kajan kertoo tehneensä Valviralle selvityspyynnön asiasta.

Hän kirjoittaa lisäksi vuosien mittaan ihmetelleensä Cityterveyden verikoevastauksia, koska niissä ei ole Kajanin mukaan näkynyt se, että henkilö on pienentänyt tai suurentanut käyttämäänsä D-vitamiiniannosta. Tänä syksynä Synlabin omistukseen siirtynyt Cityterveys käytti Synlabin laboratoriota Virossa. Fimlabin testeissä muutokset annoksissa ovat Kajanin mukaan näkyneet järkeenkäyvästi.

Menetelmäero voi selittää
Aamulehti kysyi Synlab Finlandin toimitusjohtajalta ja lääketieteelliseltä johtajalta Tommi Vaskivuolta sekä Fimlabin ylilääkäriltä Auni Collingsilta, miten tunnin välein otettujen testien tulokset voivat poiketa noin paljon toisistaan. Vaskivuo arvioi, että mittauksessa on käytetty eri menetelmää.

–Ongelma on, että eri laboratorioissa mittaus tehdään eri menetelmällä. Suurimmassa osassa suomalaisia laboratorioita käytetään immunologista menetelmää. Siinä tietty vasta-aine kiinnittyy D-vitamiiniin, ja siitä seuraa reaktio, jota pystytään mittaamaan. Eri valmistajien menetelmissä käytetään eri vasta-ainetta, ja kun tulosta katsotaan yksilötasolla, eroja saattaa muodostua, Vaskivuo selittää.
Hän myöntää, että esimerkkitapauksessa ero tuloksissa on huomattava.

–Ero on huomattava, mutta tällaisesta yksittäisestä tulosparista on hyvin vaikea ilman esitietoja miettiä, mikä siinä taustalla voi olla, joka johtaa tuollaiseen eroon. Kyllä tätä tullaan varmasti tarkastelemaan nyt, kun asia on tuotu meidän tietoomme.
Collings on samoilla linjoilla siitä, että menetelmäero voi selittää tilanteen.

–Helppo vastaus on, että todennäköisesti on eri menetelmä kyseessä, mutta tietämättä, mitä menetelmää Synlab käyttää, en pysty ottamaan laajemmin kantaa. Kyllä analyyseissä voi myös joskus tulla virheitä.

"Tärkeintä tunnistaa puutos" Vaskivuo vertaa veren D-vitamiinitason mittausta gallupiin.
–Siinä otetaan verenkierrosta pieni otos ja käytetään menetelmiä, joissa on myös oma virhemarginaalinsa, joka täytyy ottaa huomioon tuloksia tulkitessa jos aiotaan tehdä johtopäätöksiä, Vaskivuo kuvailee.

D-vitamiinimittaus kuuluu hormonimittauksiin ja on Vaskivuon mukaan monimutkaisempi kuin vaikkapa verensokeri- tai kolesterolimittaukset. Niiden tulokset eivät vaihtele eri menetelmien välillä kuten D-vitamiinimittausten.
Mutta onko D-vitamiinitasoa mitään järkeä mitata, jos tulos voi olla menetelmästä riippuen ihan eri?
Vaskivuon mukaan tärkeintä D-vitamiinidiagnostiikassa on se, että mittaus kertoo, jos D-vitamiinitaso on matala tai jos kärsii D-vitamiinin puutoksesta.

–Menetelmät pitää olla viritetty siihen, että ne tunnistavat puutoksen. Jos haluaa saada tietoa D-vitamiinipitoisuudestaan ja mihin se on menossa, tai on hoitosuhteessa, jossa yritetään saada D-vitamiinipuutteen olemassaolo selville, olisi tärkeää käyttää samaa laboratoriota ja samaa menetelmää. Näin tulokset ovat vertailukelpoisia, Vaskivuo sanoo.

Kontrollinäytteet mukana
Kajanin kirjoituksessaan esiin tuomaan näkemykseen siitä, että D-vitamiiniannosten muutokset eivät ole näkyneet Cityterveyden ja Synlabin verikokeissa Vaskivuo ei ota kantaa, koska ei tiedä tapausten taustoja.
–Minulla ei ole tietoa tuollaisesta havainnosta meidän tuottamiemme tulosten kohdalla. Kyllä pääsääntö on se, että suun kautta nautittu D-vitamiiniannostus näkyy henkilön D-vitamiinitasossa. Tässä pitäisi kuitenkin selvittää ensin, millaisesta annostuksesta on kyse, millaisesta ajasta ja myös henkilön perustiedot pitäisi tietää ennen kuin tähän voi ottaa kantaa, Vaskivuo vastaa.

Hän korostaa, että Synlabin laboratorioissa toimitaan kansainvälisten laatustandardien mukaisesti ja kun mitataan esimerkiksi D-vitamiinitasoja, mukana on kontrollinäytteitä, joiden pitoisuus tiedetään.
–Ne ovat mukana siellä ajossa säännöllisin väliajoin ja tiedetään, että sillä tietyllä mittausvirhemarginaalilla täytyy saada niistä sama tulos. Jos ei saada, silloin tiedetään, että jotain on pielessä.

D-VITAMIINI: Mikä tason pitäisi olla?
Siihen, mikä suomalaisen D-vitamiinitason pitäisi olla, ei ole yksiselitteistä vastausta.

Osteoporoosin Käypä hoito -suosituksessa S-25(OH)D-vitamiinitason tulkinnasta todetaan näin: alle 25 nmol/l on vakava puutos, alle 50 nmol/l on puutos, 50–75 nmol/l on yleensä riittäväksi katsottu pitoisuus ja 75–120 nmol/l on tavoitepitoisuus osteoporoosipotilaalla.
S-25(OH)D tarkoittaa veressä kiertävää D-vitamiinin varastomuotoa, kalsidiolia.

Viitearvoihin on suosituksen mukaan kuitenkin suhtauduttava varauksella käytettyjen määritysmenetelmien vaihtelevuuden takia.

Terveyskirjasto Duodecimin artikkelissa vuoden takaa emeritusprofessori Ilari Paakkari kirjoittaa, että veren D-vitamiinin (kalsidiolin) pitoisuuksia tulisi mitata enemmän ja suomalaisten viitearvojen (40–80 nmol/l) sijaan tulisi korostaa tavoitearvoa ainakin yli 75 nmol/l perustuen luonnollisessa auringonvalossa oleskelevien tasoon (100–200 nmol/l).

Kommentti: Suomi sai ansaittua kuuluisuutta maailmalla, kun Itä-Suomen työväenopiston laboratoriossa TARJA kehitti oman menetelmänsä D-vitamiinin mittaamiseen. Se päihitti kaikki akreditoidut laboratoriot poikkeavuudellaan. Oli tarkoitus mollata purkkivitamiinien kelvottomuus. Toimeksiantajana saattoi olla joku U:lla alkava nimi.

Ihailemani professori ILARI PAAKKARI nousi sankarikseni sillä helkellä, kun hän pisti hanttiin kansansairauskonttorin nököhampaille TV:n MOT-ohjelmassa. Akat olivat tiukasti sitä mieltä, että väestötaso on hyvä mittari, mutta Ilaripa halusi hoitaa yksilöä ja määrätä tarvittavan D-vitamiinilisän. Yksilön hoito ja hänen D-vitamiinimittaus oli Ilarille tärkeämpää kuin numerolääketieteellinen väestötaso. Osteoporoosi on vakava kansanterveydellinen uhka, väestötasollakin.
Naisten puolustukseksi on sanottava, että meillä ei ole paljon syöpiä, väestötasolla. Yksilön kitumisesta viis veisataan.
Naisten käsitysten mukaan nuo Ilarin viittaamat 200 nmol arvon omaavat ovat jo kuolleita. Sen verran vaarallista on purkki-D-vitamiini.
" tulisi korostaa tavoitearvoa ainakin yli 75 nmol/l perustuen luonnollisessa auringonvalossa oleskelevien tasoon (100–200 nmol/l".

Jos todellista tietoa kaipaa, kannattaa lukaista Tri Tolosen ansiokkaat D-vitamiinisivut, joissa ei ole ensimmäistäkään tutkimustulosta mistään työväenopistosta tai nuorison puuhapajasta, vaan oikeista yliopistoista tiedemiesten (ihmislääkäreitten) tekeminä.
Kalakukko

Paluu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Bing [Bot] ja 3 vierailijaa