Mikähän oppi tähänkin sisältyy: syö hiilareita, ettet väsy

Kalakukko syntyi Kuopiossa kuten muutkin kalakukot. Elämäntyönsä hän teki merillä. Tässä osiossa Kalakukko pitää lokikirjaa karppimeren myrskyissä ja tyvenissä.

Valvoja: Kalakukko

Kalakukko
Viestit: 5400
Liittynyt: 07 Loka 2010 15:13
Paikkakunta: Kotka

Mikähän oppi tähänkin sisältyy: syö hiilareita, ettet väsy

ViestiKirjoittaja Kalakukko » 11 Huhti 2019 20:43

Päivän lehti 11.4.2019 | Kolumni Leena Putkonen

Luonto opettaa syömään kunnolla – Se selvisi hiihtovaelluksella, jolle osa otti mukaansa vain muutaman voileivän
Kuudesta yhdeksään tuntia päivässä kestävät hiihtoreissut opettavat ihmisille kehosta ja syömisestä paljon

TEIN juuri elämäni ensimmäisen hiihto­vaelluksen. Opiskelen erä­oppaaksi ja suoritan harjoittelua hiihto­vaelluksilla apuoppaana Lapissa.
Viikon aikana huomasin, että kuudesta yhdeksään tuntia päivässä kestävät hiihtoreissut opettavat ihmisille kehosta ja syömisestä paljon.
Keho kaipaa säännöllistä tankkausta. Ensimmäisenä päivänä asiakkaat eivät ottaneet muutamaa voileipää enempää evääksi, mutta viimeisinä päivinä he huomasivat, että eväitä pitää olla paljon. He oppivat myös, että aina kun on tauko, kannattaa syödä.

ILMAN riittävää syömistä ei jaksa. Hiihtely oli rauhallista, mutta koska päivät olivat pitkiä, oli energiankulutus melkoinen. Riittämätön juominen kostautui uupumisena ja paleluna. Tarkkoja energiankulutustietoja ei tarvittu, sillä viikon aikana niin asiakkaat kuin minä opimme pysähtymään nälän hiipiessä ja pikatankkaamaan jotain energiapitoista, kuten välipalapatukkaa tai suklaata. Illalla yhteiset ateriat hävisivät viimeistä murua myöten.
Jos on aiemmin ollut kaloritietojen orja, tajuaa voimien ponnistuksessa sen, että sokeri- ja rasvapitoiset ruuat ovat joissain tilanteissa suureksi hyödyksi. Moni osallistujista ylitti itsensä. Viikon aikana hiihtotaidot karttuivat, vauhti koveni ja tasapaino parani. Tunsin liikunnan riemua ja kiitollisuutta siitä, miten hienosti kehoni jaksoi kantaa minua tunturien huipuille ja kuruja pitkin.

KANNUSTAN tutustumaan oman kehon hienouteen luonnossa liikkuessa. Silloin nälän tunnistaminen on helpompaa kuin konttorista käsin, sillä syömisen vaikutuksen olotilaan huomaa varmasti. Jos on aiemmin ollut kaloritietojen orja, tajuaa voimien ponnistuksessa sen, että sokeri- ja rasvapitoiset ruuat ovat joissain tilanteissa suureksi hyödyksi. Joku toinen saattaa kokea ahaa-elämyksen siitä, että ilman niin sanottua kunnon ruokaa ei pitkälle pötki.
Rehkimisestä tulee hyvä olo, joka motivoi seuraavana päivänä retkeilemään hieman kankeista lihaksista huolimatta.

Kommentti: Mitenkähän olisi ateria enne reissua, kunnollinen ruokinta ilman erään Ursulan tai Mikaelin oppeja? Siitä vaan vasa, lammas, sika vartaaseen ja menoksi! Rosvopaisti ei ole rikollisen ateria, vaan ugrisuomalaisen perusateria!
Kuka perhana sitä hiihtelee, pyöräilee, juoksentelee jonkun heinäappeen turvin kilometritolkulla, oli sitten pukeutunut vaikka viiden viivan verkkareihin? Metsämiehen eväät ja asialliset tauot, sanoo personal trainer ihan mitä tahansa. "Läski se miehen tiellä pitää", oli totuus ennen.

Syke- ym muiden mittarien aika on tuonut patukkateollisuuden tarpeellisuuden esille. On todellakin aika tankata ja sitten tankataan hiilareita. Ovathan aivot jo pysähtyneet aikoja sitten ennen suoritusta.
Kalakukko

Paluu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa