D-vitamiinisuositukset hanurista, yleinen terveydentila heikkenee jatkuvasti

Kalakukko syntyi Kuopiossa kuten muutkin kalakukot. Elämäntyönsä hän teki merillä. Tässä osiossa Kalakukko pitää lokikirjaa karppimeren myrskyissä ja tyvenissä.

Valvoja: Kalakukko

Kalakukko
Viestit: 5254
Liittynyt: 07 Loka 2010 15:13
Paikkakunta: Kotka

D-vitamiinisuositukset hanurista, yleinen terveydentila heikkenee jatkuvasti

ViestiKirjoittaja Kalakukko » 21 Huhti 2019 9:45

Iltalehti: 20.4. klo 20:00TERVEYS Terveys Elintavat

Osa suomalaisista saa edelleen liian vähän D-vitamiinia - pilaako vuosikausien D-vitamiinin puute terveyden?

Osa aikuisista ei saa tarpeeksi D-vitamiinia. Mitä terveydellemme tapahtuu, jos D-vitamiinilisäkin unohtuu napata purkista? Onko oma vitamiinitasonsa kannattavaa mittauttaa verikokeella? Videon hassu ja helppo liike ehkäisee osteoporoosia.
Pimeän talven jälkeen monelta suomalaiselta voi puuttua D-vitamiinia, ainakin jos on unohtanut napata sen vitamiinilisänä purkista.

Vaikka suomalaisten D-vitamiinitilanne on parantunut muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana, edelleen 58 prosenttia naisista ja 34 prosenttia miehistä ei saa suosituksen mukaista 10:tä mikrogrammaa vuorokaudessa.
Tämä käy ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen FinRavinto 2017-tutkimuksesta.
Suurimmaksi osaksi D-vitamiinin puutos korjautuu D-vitamiinilisällä, jota käyttää naisista puolet ja miehistä 40 prosenttia. D-vitamiinivalmisteiden käyttöä suositellaan, jos epäilee, että oma vitamiinitaso jää vajaaksi.

Työikäisillä suomalaisilla naisilla D-vitamiinin liian vähäinen saanti ruoasta on hieman yleisempää kuin miehillä.
– Jos ruokavalioon ei kuulu päivittäin D-vitamiinia sisältäviä nestemäisiä maitotuotteita ja margariineja eikä kalaa pari kertaa viikossa, jää D-vitamiinin saanti liian vähäiseksi etenkin talvi-aikaan, sanoo ravitsemusepidemiologian dosentti Jyrki Virtanen Itä-Suomen yliopistosta.
Kesällä tilannetta helpottaa auringonvalo, jonka ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta D3-vitamiinia muodostuu iholla runsaasti.

D-vitamiinia puuttuu edelleen monelta suomalaiselta. D-vitamiinilisää suositellaan ympäri vuoden tietyille erityisryhmille. Esimerkiksi vauvat ja pikkulapset sekä raskaana olevat ja imettävät äidit tarvitsevat muita enemmän D-vitamiinia. Myös yli 60-vuotiaat tarvitsevat runsaampaa D-vitamiinilisää. Ikääntyneistä erityisesti laitospotilailla D-vitamiinista puutetta on jo siitä syystä, että he oleskelevat kesäisinkin vähemmän auringossa, ja syödyn ruoan määrä ja sitä kautta D-vitamiinin saanti on vähäisempää. Lisäksi ikääntyneillä ihon UV-säteilyn vaikutuksesta syntyvä D3-vitamiinin tuotanto on 70-vuotiaalla enää vain noin 30 prosenttia nuoren henkilön tuotannosta.

Lisäksi D-vitamiinin lisäystä tarvitsevat vegaaniruokavaliota noudattavat. Kannattaako D-vitamiinitaso selvittää?
Omat D-vitamiinitasonsa on mahdollista selvittää verikokeella, jolla mitataan D-vitamiinin varastomuodon kalsidiolin pitoisuutta veressä.
THL:n tutkijan Maija Miettisen mukaan perusterve aikuinen, joka noudattaa D-vitamiinisuosituksia, ei tarvitse ainakaan toistuvia mittauksia.
– Ravintoaineiden puutteelliseen imeytymiseen liittyvien tautien, kuten keliakian sairastaminen voi olla syy varmistaa, että riittävästi D-vitamiinia imeytyy talviaikaan. Myös erilaiset krooniset sairaudet, lihavuus ja osteoporoosi voivat olla hyvä syy ainakin kertaluontoisesti varmistaa elimistön D-vitamiinitilanne.

Virtasen mukaan yksi ongelma D-vitamiinin mittauksessa on se, että kokeiden tulokset eivät ole laboratorioiden kesken vertailukelpoisia.
– Ei ole olemassa standardoitua D-vitamiinin mittausjärjestelmää, joten samasta verinäytteestä voi eri laboratorioissa saada hyvin erilaisen lopputuloksen. Kovin matala D-vitamiinitaso kyllä selviää kokeesta, jolloin sille on mahdollista tehdä jotain.

Ruoassa D-vitamiinin lähteitä on vähän. Kalassa sitä on runsaasti. Ruoassa D-vitamiinin lähteitä on vähän. Kalassa sitä on runsaasti.
Pilaako D-vitamiinin puute terveyden? Mitä terveydelle sitten tapahtuu, jos D-vitamiinin saanti ravinnosta jää puutteelliseksi ja D-vitamiinilisä unohtuu purkkiin jopa vuosien ajan. Miettisen mukaan D-vitamiinin on uutisoitu olevan ihmelääke, jonka avulla voidaan ehkäistä monia kroonisia tauteja kuten diabetesta, syöpää tai sydän- ja verisuonitauteja.

Matala D-vitamiinipitoisuus yhdistyykin lähes kaikkiin kroonisiin sairauksiin, mutta on syy-seuraus-suhteen todistaminen on hankalaa.
– On houkuttelevaa ajatella, että D-vitamiinivalmisteita syömällä voitaisiin ehkäistä sairauksia. Valitettavasti näyttö on kuitenkin ainakin toistaiseksi melko vaisua. Interventiotutkimuksissa, joissa tietylle potilasryhmälle tai sairastumisen suhteen riskialttiille ryhmille on annettu ylimääräinen D-vitamiinilisä, ei ole nähty dramaattista tautiriskin pienenemistä tai sairauden oireiden helpottumista.

Virtasen mukaan maailmalla on menossa useampikin suuri tutkimus, jossa ihmisille syötetään isoja annoksia D-vitamiinia useiden vuosien ajan ja katsotaan, pieneneekö esimerkiksi sydäntautien ja diabeteksen riski. – Tähän mennessä merkittäviä vaikutuksia ei ole nähty. Yksi syy voi olla, että tutkittavien D-vitamiinitilanne on ollut jo tutkimuksen alussa aika hyvä, ja lisävitamiini ei välttämättä tuo lisähyötyä.
Itä-Suomen yliopistossakin D-vitamiinin vaikutuksia on tutkittu nyt 5 vuoden ajan. Lopulliset tulokset valmistuvat ensi syksynä.

Ylipainoisilta puuttuu D-vitamiinia
Virtasen mukaan väestötutkimuksissa havaittu korkea D-vitamiinipitoisuus kertoo sinänsä terveistä elintavoista: kalaa ja muita D-vitamiinilähteitä käytetään suositusten mukaan ja vyötärönympäryskin voi olla pienempi: ylipainoisilla kun on yleensä matalampi D-vitamiinitaso.
D-vitamiinitasot ovat myös korkeampia niillä, jotka urheilevat paljon. Tämä voi johtua ulkona olosta.
– Fyysinen aktiivisuus voi myös hillitä matala-asteista tulehdusta, jonka taas on havaittu olevan yhteydessä D-vitamiinitasoon, Miettinen kertoo.

Tiedetään myös, että D-vitamiini vaikuttaa satojen geenien toimintaan. Jos D-vitamiinista on puutetta, näiden geenien toiminta voi heikentyä.
Se, mitä geenien toiminnan heikentyminen käytännössä merkitsee, ei kuitenkaan ole vielä täysin selvää.
Filosofian maisteri Veijo Nurminen totesi taannoin väitöstutkimuksessaan, että D-vitamiinin tarve on yksilöllistä. Virtasen mukaan tutkimuksissa on havaittu, että sama annos D-vitamiinia saa toisilla ihmisillä aikaan suuremman vasteen geenien toiminnassa kuin toisilla.
– Tämä viittaa siihen, että yksilöllistä vaikutusta on, mutta tällä hetkellä ei ole olemassa testiä, jolla jokaisen ihmisen D-vitamiinin tarve voitaisiin selvittää erikseen. Siihen suuntaan ollaan todennäköisesti joskus menossa.

Luusto kärsii eniten Nykytietämyksen mukaan suurin vaikutus pitkäaikaisella D-vitamiinin puutoksella on luustolle.
D-vitamiinin tärkein tehtävä on lisätä kalsiumin ja fosforin imeytymistä suolistosta. Se myös lujittaa luustoa niin kasvuikäisillä kuin aikuisilla.
Jos D-vitamiinia ei ole riittävästi, luukudoksen rakentumiselle ja ylläpidolle tärkeiden aineiden imeytyminen heikkenee johtaen vähitellen luukudoksen heikkenemiseen ja haurastumiseen ja lopulta luukatoon eli osteoporoosiin. –On jonkin verran tutkimusnäyttöä siitä, että D-vitamiini lisää voimaa liikunnan harrastajilla ja iäkkäillä. Yleensä tätä on tutkittu yhdistettynä voimaharjoitteluun, Virtanen kertoo.

D-vitamiinin puutos on erityisen suureksi haitaksi luustolle. Riittääkö suositusannos?
Terveen aikuisen D-vitamiinin nykyinen päiväsaannin pitkään käytetty suositus on 10 mikrogrammaa.
Suomessa veren seerumin kalsidiolin normaaliarvoina on pidetty 40–80 nanomoolia litrassa (nmol/l).
Yli 50 nmol/l pitoisuutta pidetään terveyden kannalta riittävänä.
– Suurin osa pääsee niihin pitoisuuksiin suositusannostuksella, Virtanen sanoo.

Osteoporoosipotilailla kalsidiolin pitoisuus veressä pitäisi olla suurempi. Suomalaisissa Käypä Hoito-suosituksissa osteoporoosipotilaille suositellaan 20-50 mikrogrammaa vuorokaudessa ja seerumin kalsidiolipitoisuudeksi 75-120 nmol/l.
THL:n Miettinen kertoo, että jossain määrin on yksilöllistä, kuinka hyvin D-vitamiinitaso nousee tietyllä D-vitamiinimäärällä.
Tämä johtuu sekä perinnöllisistä tekijöistä, elimistön tilasta että elintavoista.

Miettisen mukaan tiedetään esimerkiksi, että tulehdukselliset krooniset sairaudet yhdistyvät matalampaan D-vitamiinitasoon.
– Saattaa olla, että D-vitamiinitason nostaminen on haastavampaa niillä, jotka ovat lihavia tai joilla on krooninen sairaus.
Virtasen mukaan tämän hetken käsityksen mukaan 100 mikrogrammaa on aikuisten turvallisen päiväannoksen yläraja.
– Sillä annoksella ei pitäisi tulla mitään haittavaikutuksia. Toisaalta ei ole tutkimusnäyttöä, että niin isosta annoksesta olisi mitään hyötyäkään.

PETRA SNECK

Kommentti: Mihin unohtui artikkelissa kansansairauskonttorin suosittelema sana VÄESTÖTASO? Väestötasoa hihkutaan juuri ruokintasuosituksissa. On syötävä 500 gr sokeria päivässä (hiilihydraatteja) , oli sitten mikä sairaus tahansa. Aivojen pysähtyminen on estettävä ja lääkkeellä on asiat korjattavissa.
Erityisesti ruokintafundamentalisti Ursula vihaa D-vitamiinilisiä. Myös kansansairauskonttorin naiset Suvi Virtanen ja Christel Lambert-Allard vinkuvat väestösuosituksista ja oikea professori Ilari Paakkari hoitaisi potilaan yksilöllisesti. Kummatkohan tässä on oikein luulosairaita?

Summa summarum, huolehdi riittävästä D-vitamiinin saannista. Ja riittävä taso selviää helposti labratestillä.
Kannattaa heittää vesilintua armosenaattori PP:n lauseilla, että "Älkää hyvät ihmiset käyttäkö rahojanne ravintolisiin , vaan ostakaa oikeita lääkkeitä!"Miksi kansansairauskonttori syynää kolesterolitason mikropromillien heittoja kun asiaa voisi olla otannassa D-vitamiinin mittaus (S-D-25)?
D-vitamiini vaikuttaisi olevan nopein ja halvin kansansairauksien ehkäisykonsti. Miksi vastustaa?
Kalakukko

Paluu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron