Mielihyvän, palkitsemisen ja onnentunteen haku "pahaan" oloon

Kalakukko syntyi Kuopiossa kuten muutkin kalakukot. Elämäntyönsä hän teki merillä. Tässä osiossa Kalakukko pitää lokikirjaa karppimeren myrskyissä ja tyvenissä.

Valvoja: Kalakukko

Kalakukko
Viestit: 5301
Liittynyt: 07 Loka 2010 15:13
Paikkakunta: Kotka

Mielihyvän, palkitsemisen ja onnentunteen haku "pahaan" oloon

ViestiKirjoittaja Kalakukko » 31 Touko 2019 3:47

HS: Tiede 31.5.2:00 Mari Heikkilä

Mielihyvä saattaa orjuuttaa, ja pakko kehittyy vähitellen: Ihminen voi jäädä koukkuun mihin tahansa nautintoa tuottavaan aineeseen tai toimintaan. Riippuvuus panee meidät haluamaan elintärkeitä asioita, kuten ruokaa ja seksiä. Mutta pysyykö se aisoissa?

ROUSKIS. Ääni kuulostaa siltä kuin näkkileipää purisi. Nainen, Theresa, ei kuitenkaan syö leipää vaan kiviä. Hän hakkaa huokoista kiveä vasaralla ja panee uuden murenen suuhunsa. Theresa on 44-vuotias ja syönyt kiviä yli 20 vuoden ajan. Hän ei pysty lopettamaan. Hän kertoo ihastuneensa maan aromiin. Sitä on saatava suuhun muutaman tunnin välein.

Theresa esiintyy yhdysvaltalaisessa dokumenttisarjassa My Strange Addiction, outo riippuvuuteni. Sarja esittelee muitakin erikoisuuksia. Esimerkiksi 22-vuotias Haley kiskoo jatkuvasti hiuksia päästään. Toby, 33, on käyttänyt jo lähes satatuhatta euroa plastiikkakirurgiaan, jotta voisi näyttää laulaja Justin Bieberiltä.

Ovatko nämä riippuvuuksia eli addiktioita, niin kuin ohjelman nimi väittää? Lääketieteellisen luokittelun mukaan eivät. Kivien syöminen luokitellaan syömishäiriöksi, hiusten repiminen pakko-oireeksi ja kehon raju muokkaus ruumiinkuvan häiriöksi. Kaikkien kolmen ilmiön taustalta löytyvät kuitenkin samat aivomekanismit ja sama kierre kuin riippuvuudessa. Riippuvuuden raja onkin usein vain veteen piirretty viiva.

Aineetonkin koukuttaa: ON helppo ymmärtää, että alkoholiin, tupakkaan ja huumeisiin voi syntyä riippuvuus. Ne ovat kemiallisia aineita, jotka vaikuttavat suoraan keskushermostoon. Sen sijaan tuntuu oudolta, että ihminen voi jäädä koukkuun aineettomiin asioihin, kuten pelaamiseen tai pornon katseluun. Näin kuitenkin on. Riippuvuus voi kehittyä mihin tahansa aineeseen tai toimintaan, josta ihminen saa nautintoa.

RIIPPUVUUDEN synty edellyttää, että toiminta saa aivojen palkitsemisjärjestelmän vapauttamaan mielihyvää tuottavia yhdisteitä. Järjestelmä on luonnollinen, tärkeä ja monimutkainen. Se panee meidät haluamaan elämän ja lajin säilymiselle tärkeitä asioita, kuten ruokaa ja seksiä. Riippuvuudessa järjestelmän toiminta häiriintyy, ja tekeminen muuttuu pakonomaiseksi. Arki vaikeutuu ja ihmissuhteet kärsivät, kun mikään muu ei kiinnosta. Urheilijoista 3–9 prosenttia on liikuntariippuvaisia, koko väestöstä vain noin 0,5 prosenttia.

TERVEELLISENÄKIN pidettyyn toimintaan voi muodostua riippuvuus. My Strange Addiction -ohjelmassa 55-vuotias Tom kertoo polkevansa kuntopyörää joka päivä yli kahdeksan tuntia. Hän työskentelee samalla tietokoneella. Hän ei aina malta nousta satulasta edes vessaan vaan pissaa pulloon. Perhe – ja Tom itse – kärsii tilanteesta. Kansainvälisessä tutkimuksessa havaittiin, että urheilijoista 3–9 prosenttia on liikuntariippuvaisia, koko väestöstä noin 0,5 prosenttia. Myös työntekoon tai opiskeluun voi kehittyä addiktio.

Mielihyvä voi orjuuttaa: KESKEINEN alue nautinnon kokemisessa ja riippuvuuden muodostumisessa on accumbens-tumake aivoissa. Yhteyden havaitsivat yhdysvaltalaispsykologi James Olds ja kanadalainen kollegansa Peter Milner 1950-luvulla. Kuuluisassa tutkimuksessaan Olds ja Milner asensivat rottien aivoihin elektrodeja eri paikkoihin. Eläimet pystyivät itse nappia painamalla stimuloimaan aluetta, johon anturit oli istutettu.
Yleensä rotat eivät innostuneet stimulaatiosta tai jopa välttelivät sitä. Sitten tapahtui jotain järisyttävää. Yhteen kohtaan upotetut elektrodit muuttivat täydellisesti eläinten käyttäytymisen. Ne ryhtyivät takomaan nappia jopa 7 000 kertaa tunnissa, kellon ympäri.

Mikään muu ei enää kiinnostanut niitä. Rotat painelivat nappia mieluummin kuin söivät tai joivat, vaikka olivat nälkäisiä ja janoisia. Urosrotat eivät enää kiinnostuneet kiimaisista naaraista, naaraat taas hylkäsivät vastasyntyneet poikasensa. Rotat ylittivät jopa sähköiskuja antavan lattian yli yltääkseen nappiin. Kyseinen aivoalue oli accumbens-tumake, ja sen sähköinen ärsytys antoi niin voimakkaan mielihyvän kokemuksen, että se orjuutti eläimet. Ne tulivat riippuvaisiksi. Lopulta rotat täytyi irrottaa laitteesta, jotteivät ne kuolleet nälkään.
Niin ruoka, seksi, päihteet kuin vaikkapa pelaaminen aktivoivat palkitsemisjärjestelmän.

SITTEMMIN saatiin selville, että riippuvuutta aiheuttava aine tai toiminta vapauttaa accumbens-tumakkeessa dopamiinia. Sitä pidetään riippuvuuksien kehittymisessä olennaisena, koska se synnyttää halun. Dopamiini on elintärkeä aine. Jos dopamiinin tuotanto estetään rotilla, ne kuolevat nälkään, vaikka ruokaa olisi tarjolla. Jos niitä syötetään, ne tuntuvat kuitenkin nauttivan ruoasta. Tämä kertoo, että mielihyvän tuottamiseen osallistuvat monet muutkin yhdisteet aivoissa.

Nykykäsityksen mukaan juuri dopamiini kouluttaa aivot riippuvaisiksi yhdessä muiden välittäjäaineiden, kuten glutamaatin, kanssa. Kun ihminen toistaa jotakin nautinnollista toimintaa, aivot oppivat, että sitä kannattaa palkkion toivossa himoita. Aivot eivät erottele, mistä mielihyvä tulee. Aivotutkimusten mukaan niin ruoka, seksi, päihteet kuin vaikkapa pelaaminen aktivoivat palkitsemisjärjestelmän.
Toisto saa mielihyväkeskuksen ja etuotsalohkossa sijaitsevan toiminnanohjauskeskuksen hermosolut kytkemään tekemisen ja nautinnon yhteen.
Vähitellen pitämisestä tulee haluamista, ja ihminen hakeutuu yhä uudelleen tämän mielihyvää herättävän toiminnan pariin.

JOSKUS kyse on nautinnon sijaan ahdistuksen lievittämisestä. Esimerkiksi hiusten repiminen ja viiltely ovat keinoja, joiden avulla ihminen pakenee ahdistusta tai masennusta. Samaa tehtävää palvelee ylensyönti. Sijaistoiminta vie hetkeksi ajatukset pois kielteisistä tunteista.
Toisaalta nautintokaan ei ole niin kaukana kuin voisi kuvitella. Esimerkiksi viiltelyssä kipuaistimus saa aivot vapauttamaan endorfiineja, morfiinin kaltaisia yhdisteitä, jotka lieventävät kipua ja rentouttavat. Myös dopamiinia erittyy. Siksi viiltely voi kivusta huolimatta myös helpottaa oloa. Tutkijat uskovatkin, että siihen voi syntyä samankaltainen riippuvuus kuin esimerkiksi uhkapeliin.
Palkitsemisjärjestelmän häiriöitä on tunnistettu myös esimerkiksi syömishäiriöistä kärsivien aivoista. Esimerkiksi anoreksiassa syömättömyys vaikuttaa dopamiinitasapainoon siten, että aivot ryhtyvät palkitsemaan paastoamisesta. Syöminen puolestaan alkaa aiheuttaa ahdistusta.

Pakko kehittyy vähitellen: KUN ihminen jatkaa päihteiden käyttöä tai muuta addiktoivaa toimintaa pitkään, hänen on vähitellen pakko tehdä sitä enemmän ja enemmän. Tämä johtuu siitä, että aivot reagoivat palkitsemisjärjestelmän ylikuormitukseen vaimentamalla dopamiinin vaikutusta. Tätä voi verrata musiikin kuunteluun: jos ääni kuuluu kaiuttimista liian kovaa, volyymia pitää kääntää pienemmälle.
Aivot alkavat supistaa dopamiinin tuotantoa ja poistaa sitä välittäviä reseptoreja käytöstä. Esimerkiksi päihderiippuvuuksissa, internetriippuvuuksissa ja ahmimishäiriössä on havaittu aivosolujen dopamiinireseptorien huvenneen.

Dopamiinivajeesta todistaa myös koe, jossa dopamiinireseptoreja lisättiin geenitekniikan avulla kokaiinista riippuvaisten rottien accumbens-tumakkeeseen. Tämän seurauksena eläimet vähensivät huumeen käyttöä 75 prosentilla. Vähempi riitti, koska reseptoreja oli enemmän. Vaikutus kesti kuitenkin vain kuusi päivää, minkä jälkeen järjestelmä palautui lähtötilanteeseen.
Sama ilmiö havaittiin juopoilla rotilla: dopamiinireseptorien lisääminen vähensi viinanhimoa, mutta vain tilapäisesti.

Kun dopamiini menettää voimaansa, ihminen tarvitsee sitä ja riippuvuutta aiheuttavaa toimintaa jatkuvasti enemmän. Kierre pahenee, ja lopulta aivojen sopeutuminen johtaa sietokyvyn kehittymiseen. Dopamiini ja muut mielihyväaineet eivät enää vaikuta aivoissa tavalliseen tapaan. Ihminen ei enää saakaan nautintoa riippuvuutta aiheuttavasta aineesta tai toiminnasta. Tämä ei tarkoita, että hän pääsisi siitä eroon, sillä hänen aivonsa ovat ehdollistuneet. Toiminnasta on tullut pakonomaista.

Pienikin vihje riittää: RIIPPUVUUDEN kehittyminen muuttaa aivoja alueilla, jotka ovat vastuussa motivaatiosta, kognitiivisista toiminnoista, itsehillinnästä ja viivästyneen palkkion odottamisesta. Muistamiselle tärkeä hippokampus ja aivojen tunnekeskus mantelitumake pitävät huolen siitä, ettei ihminen unohda. Ne tallentavat kaikki vihjeet, jotka liittyvät addiktion kohteeseen. Siksi riippuvaiselle ihmiselle saattaa iskeä valtava himo, kun hän huomaa ympäristössään pienenkin riippuvuuteensa liittyvän merkin, kuten esineen tai hajun.
Kielteisten tunteiden jyllätessä herää hinku helpottaa oloa tekemällä sitä, mistä on riippuvainen.

RIIPPUVUUTTA ylläpitävät myös vieroitusoireet. Joihinkin kemiallisiin aineisiin, kuten rauhoittavina lääkkeinä käytettyihin bentsodiatsepiineihin, saattaa pitkäaikaisessa käytössä syntyä niin voimakas fysiologinen riippuvuus, että aineen käytön yhtäkkinen lopettaminen voi jopa tappaa.
Toiminnallisetkin riippuvuudet aiheuttavat vieroitusoireita. Ne voivat olla fyysisiä, kuten vapinaa ja hikoilua, tai psyykkisiä, kuten ärtymystä ja ahdistusta – usein molempia. Kipua ja pelkoja prosessoiva mantelitumake aktivoituu, ja stressireaktio laukeaa. Stressiä purkavat järjestelmät eivät kuitenkaan toimi oikein, vaan ihmisestä tulee hermostunut ja levoton.

Kielteisten tunteiden jyllätessä herää hinku helpottaa oloa tekemällä sitä, mistä on riippuvainen. Ihminen alkaa haaveilla pääsevänsä toteuttamaan mielihaluaan, jännittyy ja odottaa. On vaikea keskittyä muuhun. Lopulta houkutus käy liian suureksi, ja hän lankeaa.
Tippakin voi olla alkoholista riippuvaiselle liikaa. Ensimmäinen huikka tuo tunteen pelin menettämisestä – joten antaa mennä vaan. Yksittäisestä sortumisesta seuraa helposti kierre, jota pyörittävät häpeä, ahdistus ja syyllisyys. Ristiriitaisesti ihmisen on pakko jatkaa riippuvuuden synnyttänyttä toimintaa, jotta pääsisi eroon sen aiheuttamasta ahdistuksesta. Elämä pyörii yhden asian ympärillä.

KIERRETTÄ kuvaa oivallisesti ranskalainen kirjailija Antoine de Saint-Exupéry kirjassaan Pikku Prinssi:
”Mitä sinä teet?” pikku prinssi kysyi Juopolta, jonka tapasi istumassa hiljaisuudesta, edessään tyhjiä ja täysinäisiä pulloja.
”Juon”, vastasi Juoppo.
”Miksi sinä juot?” kysyi pikku prinssi.
”Unohtaakseni”, vastasi Juoppo.
”Unohtaaksesi mitä?”, kysyi pikku prinssi, jonka jo kävi sääliksi miestä.
”Unohtaakseni, että häpeän”, tunnusti Juoppo pää painuksissa.
”Mitä sitten häpeät?” tiedusteli pikku prinssi, joka olisi jo halunnut auttaa häntä.
”Häpeän, että juon”, sanoi Juoppo sulkeutuen sitten lopulliseen sanattomuuteen.

Voimakas ärsyke koukuttaa: VAIKKA ihminen voi periaatteessa tulla riippuvaiseksi lähes mistä tahansa, tietyn tyyppiset asiat koukuttavat helpommin kuin toiset. Herkimmin jää kiinni aineeseen, joka aiheuttaa aivoissa nopean vasteen ja väkevän nautinnon. Huumausaineiden tiedetään aiheuttavan luonnottoman suuren dopamiiniryöpsähdyksen aivoissa. Sitä vapautuu jopa kymmenkertainen määrä verrattuna luonnolliseen dopamiinitujaukseen, jonka voi saada esimerkiksi syödessä jotain hyvää.
Voimakkaita elämyksiä antavat myös esimerkiksi tietokonepelit, pornon katselu tai somen selailu älypuhelimella.

Riippuvuuden syntymisen kannalta keskeistä on myös se, kuinka nopeasti mielihyväkemikaalit hulahtavat aivoihin. Tämä selittää, miksi huumeen polttaminen tai suonensisäinen käyttö koukuttaa pahemmin kuin pillereiden nieleminen. Vaikutus on käytännössä välitön. Voimakkaita elämyksiä antavat myös esimerkiksi tietokonepelit, pornon katselu tai somen selailu älypuhelimella. Aivot saavat niistä nopeasti uusia virikkeitä, dopamiinitujauksia ja mielihyvän kokemuksia. Vaikka hyvä kirjakin voi koukuttaa tuntikausiksi, pakonomaista riippuvuutta se ei yleensä aiheuta.
Tiedetään, että ihminen kiinnostuu helpoimmin, kun luvassa on yllätyksiä, jotain kiihottavaa ja erikoista. Twitter, Facebook, Instagram ja niiden antamat nopeat virikkeet pitävät tehokkaasti uteliaisuutta yllä. Kännykästä kuuluva pling saa ihmisen huomion heti.

Hallinta ratkaisee: MONILLA meistä on tapana pelata iltaisin tietokoneella, viettää aikaa sosiaalisessa mediassa tai katsella televisiota. Milloin kyseessä on riippuvuus? Rahapeliriippuvuuksia pitkään tutkinut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimusprofessori, päihdelääkäri Hannu Alho huokaa. Tarkkaa rajaa on mahdoton vetää. Se, että jotakin tekee paljon, ei väistämättä merkitse riippuvuutta. Ratkaisevaa on, miten hyvin ihminen pystyy hallitsemaan tilanteen. Pinttyneissä käytöstavoissa tai mielihaluissa ei aina ole kyse pakosta.
”Riippuvainen ihminen ei pysty vähentämään tai lopettamaan toimintaa, vaikka se aiheuttaa hänelle selvästi haittaa. On pakko pelata, vaikka yöunet, terveys, ihmissuhteet tai rahat menevät”, Alho kuvailee.

Suomen kielessä riippuvuudelle on vain yksi sana. Sitä käytetään kirjavissa yhteyksissä, eikä se erottele haitallista riippuvuutta tarpeellisesta riippuvuudesta. Olemmehan terveellä tavalla riippuvaisia esimerkiksi ravinnosta ja muista ihmisistä. Alhon mukaan kaikkia mielihaluja ei pitäisikään leimata riippuvuudeksi. Moni tuntee esimerkiksi karkinhimoa, sillä sokerinsyönnistä on tullut tapa.

Mukaan tautiluokituksiin: LÄÄKETIETEESSÄ riippuvuuksista puhuttiin pitkään vain päihteiden yhteydessä. Nyt toiminnallisiakin riippuvuuksia on alettu pitää sairauksina. Vuonna 2015 rahapeliriippuvuus lisättiin kansainvälisiin tautiluokituksiin. Kesällä 2018 WHO nosti listoille myös pakonomaisen video- ja digipelaamisen. Myös seksiriippuvuutta on tutkittu paljon viime aikoina, ja Alhon mukaan seksiriippuvuuskin saatetaan lisätä lähivuosina tautiluokituksiin.

”Monien toiminnallisten riippuvuuksien ongelma on, että tutkimustietoa on vielä liian vähän. Kun ei ole diagnostisia kriteereitä eikä tautiluokitusta, ei ole myöskään lääketieteellistä hoitoa.” Joidenkin tutkijoiden mielestä riippuvuuksia ei kuitenkaan pitäisi luokitella sairauksiksi. Äänekkäin heistä on yhdysvaltalainen neurotieteilijä Marc Lewis. Hänen mukaansa riippuvuuksista kärsivät ihmiset vetoavat helposti siihen, että kyseessä on sairaus, jolle he eivät mahda mitään. Jos ihmiset määritellään kroonisesti sairaiksi, leima seuraa heitä helposti loppuelämän. Pahimmillaan tämä johtaa syrjimiseen työelämässä tai vakuutusten saannissa. Sairaaksi nimetty riippuvainen saattaa myös turhaan menettää uskonsa paranemiseen.

LEWISIN mielestä riippuvuus ei ole krooninen, parantumaton aivosairaus. Suuri osa ihmisistä paranee ja pääsee ongelmasta eroon, jopa ihan itsekseen.
Lewisille itselleenkin kävi näin. Hän jäi opiskeluaikanaan vuosiksi koukkuun opiaatteihin mutta taisteli itsensä kuiville.
Harvoin vieroittautumiseen tarvitaan edes lääketieteellistä apua, kuten korvaushoitoa, Lewis huomauttaa Scientific American -lehdessä. Opiaateista irrottautuminen aiheuttaa niin vaikeita oireita, että niitä on syytä lievittää lääkkein, mutta useimmat muut riippuvuudet eivät. Esimerkiksi kokaiinin, metamfetamiinin, pornon, pelaamisen ja ylensyömisen lopettaminen onnistuu Lewisin mukaan ilman korvaushoitoakin.

Repsahtaminen uhkaa kauan: ALHO on Lewisin kanssa eri linjoilla. Hänen mukaansa on riittävästi todisteita siitä, että riippuvuus on krooninen sairaus. Pitkälle edetessään se aiheuttaa jopa pysyviä muutoksia aivojen toiminnassa. Muistot säilyvät aivojen syövereissä, ja siksi riippuvuudesta irrottautunut on vielä vuosien kuluttua vaarassa hairahtua. ”Alkoholisti, joka pääsee irti alkoholista, repsahtaa herkästi uudelleen. Tiedän potilaita, jotka ovat olleet 20 vuotta täysin raittiita mutta jotka yksi kuohuviinilasi on johtanut uudelleen kierteeseen.”
Voi tietenkin kysyä, mikä on ihmisen oma rooli ja vastuu. Ihminen itsehän opettaa aivonsa riippuvaisiksi jostain aineesta tai toiminnasta.

Alho muistuttaa, että niin addiktioiden kuin vaikkapa tyypin 2 diabeteksen puhkeamiseen vaikuttavat sekä perimä että ympäristö – diabeteksessa eniten se, mitä suuhunsa pistää. Sitäkin voi siis väittää itse aiheutetuksi.
”Diabetesta sairastavista noin 90 prosenttia on hoidon piirissä, huumeriippuvaisista paljon harvempi.”

TURUN yliopiston tutkijan Jani Kajanojan mukaan arviot perimän osuudesta riippuvuuksien synnyssä vaihtelevat 30:n ja 60 prosentin välillä.
”Geenit eivät yksistään aiheuta mitään vaan toimivat aina yhdessä ympäristön kanssa”, Kajanojakin muistuttaa. ”Ne vaikuttavat esimerkiksi temperamenttipiirteisiin, jotka altistavat addiktioille. Jotkut ihmiset ovat luonnostaan tavanomaista impulsiivisempia ja reagoivat herkemmin stressiin.” Moni vakavasta päihderiippuvuudesta kärsivä on kokenut lapsuudessaan väkivaltaa.

Kajanoja tekee väitöstutkimusta tunnesäätelyn ongelmista ja valmistelee tutkimusta toiminnallisista addiktioista. Hänen mukaansa ympäristön merkitys on erityisen suuri lapsuudessa. Lapsena koettu kaltoinkohtelu ja laiminlyönti saattavat selittää yli kolmasosan psykiatrisesta sairastavuudesta. Moni vakavasta päihderiippuvuudesta kärsivä on kokenut lapsuudessaan väkivaltaa. Toisaalta päihderiippuvuudet alkavat usein teini-iässä, jolloin itsesäätely ja -hillintä ovat vasta kehittymässä.
Kajanoja toivoo enemmän yleistä keskustelua ongelmasta. ”Koska lasten aivot ovat erityisen herkät, vanhempien olisi hyvä kiinnittää huomiota siihen, ettei esimerkiksi lohduttaisi lasta sokerilla tai älylaitteilla tai muutenkaan antaisi niitä lapsen käyttöön kohtuuttomasti. Koululaisia kannattaisi valistaa siitä, että muukin kuin päihde voi johtaa addiktioon.”

TOISAALTA yhteiskuntakin on osaltaan vastuussa riippuvuuksien kehittymisestä. ”Uhkapelit, porno, sokeri, roskaruoka, alkoholi ja tupakka. Niitä kaikkia tuputetaan ihmisille. Pitäisi keskustella siitä, miten me olemme tästä yhteisönä vastuussa.” Oman pulmansa tuo internet, jonka suitsiminen on lähes mahdotonta. Esimerkiksi nettiporno on nykyisin miljardibisnes, jonka käyttäjistä joka kymmenes kokee käytön luisuneen omalla kohdallaan ongelmalliseksi.

Kajanojan mukaan viime aikoina on tutkijoiden keskuudessa puhuttu niin sanotuista supernormaaleista stimuluksista eli luontaista suuremmista ärsykkeistä, jotka johtavat herkästi riippuvuuden kehittymiseen. Taustalla ovat nobelisti Niko Tinbergenin havainnot. Hän huomasi, että linnut voidaan huijata hylkäämään omat munansa ja hautomaan keinotekoisia munia, mikäli niistä tehdään luonnottoman kookkaita ja värikkäitä.
”Moderni maailma tarjoaa keinotekoisia palkintoja, jotka päihittävät luonnolliset vastineensa. Tällaisia ovat esimerkiksi luonnottoman suolainen ja makea roskaruoka tai nettipornon tarjoama loputon vaihtelu. Niihin jää helposti koukkuun.”

Ihmelääkettä ei tule: RIIPPUVUUKSIEN hoidossa hyödynnetään psykoterapiaa ja pyritään purkamaan ongelmakäyttäytymistä. Kansainvälisissä tutkimuksissa apuna on käytetty muun muassa masennus- ja psyykenlääkkeitä sekä adhd-lääkkeitä.
Suomessa THL:n testaa rahapeliriippuvuuteen naloksonia nenäsumutteena. Samalla aineella hoidetaan opiaattihuumeiden yliannostusta. Sen uskotaan tepsivän myös riippuvuuksiin, koska se hillitsee aivojen mielihyväkeskuksen ylikierroksia.
Alhon mukaan alustavat tulokset ovat olleet lupaavia. Toisaalta ihmelääkettä riippuvuussairauksiin saadaan tuskin koskaan. ”On mahdotonta sanoa, mikä kulloinkin auttaa”, Alho toteaa. 10–20 prosenttia riippuvaisista paranee ilman lääketieteellistä apua, esimerkiksi tulemalla uskoon.

Usein suurin kynnys on saada addiktoitunut hoitoon. Pakko ei auta. Sairaan täytyy itse haluta päästä ongelmasta eroon.
”Ihmistä ei pidä pakottaa hoitoon esimerkiksi uhkaamalla, että joudut muutoin lähtemään pois kotoa. Ainoa, mitä voi tehdä, on tukea hoitoon hakeutumisessa. Kaikkein vaikeinta on mennä vastaanotolle ensimmäistä kertaa.”

Mari Heikkilä on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.
Artikkeli on julkaistu Tiede-lehdessä 4/2019.


Kommentti: "Miksi Jeppe juo?"-kampanja ei tuonut taannoin vastauksia juomisen problematiikkaan. Suomi on perinteisesti suitsinut riippuvuuksia KIELLOILLA JA RAJOITUKSILLA. Esimerkkinä olkoon, vaikka huonoina, nopeusrajoitukset. Formula-huuma ja vaikkapa Jyväskylän suurajot ralliosuuksineen antavat mielikuvan, että minähän pystyn samaan kuin tuo mestari, tai ainakin likelle sitä. Mopopoikien temppuilu ja mieletön mölinä antaa ehkä kuvan ylivertaisuudesta ja osaamisesta. Keulimisen uskotaan olevan tyttöjen suosiossa hiukan samaan tapaan kuin villihevosen kesyttäminen muinoin.

Pullukkaihmisten itsensä palkitseminen kaupassa sopivalla suklaapatukalla antaa tunteen, että olen tehnyt jotain merkittävää ja perhe on pian hyppysissäni , kunhan saan päivällisen valmiiksi. Samaa viittaa pikku pilttien heittäytyminen kassan karamellijonossa lattialle ja alkaen kirkumaan kiivaasti. Kyllähän meillä aikuisillakin jo pelkkä sana "Fazerin Sininen" tuo veden kielelle. Muistot makuelämyksestä ovat pitkäikäisiä ja huonosti unohtuvia. Myös pahat maut pysyvät mielessä kauan, kuten kiinalainen mistä lie rotan hännistä ja anuksista valmistettu viina, jota mikään planninki ei pystynyt peittämään. Tuli parikymmentä vuotta sitten testattua Pekingissä kaverin kanssa.

Kuten artikkelissa mainittiin voimakassuolaisista tuotteista, niin vaikea on lopettaa ennekuin pussin pohja paistaa. Teollinen höttö ja TV/netti ovat kova yhdistelmä. Käsi liikkuu ja suu käy vailla ajatusta siitä, että syön. Naksujen ja raksujen suolapitoisuudesta ei puhuta ja leipä on terveellisyydessään ylivertaista virallisessa mantrassa. Virallisterveellinen jankutus sokerin tarpeellisuudesta on sekoittanut ihmisten ajatukset siitä, mikä on tarpeen ja mikä ei. AIVOJEN PYSÄHTYMINEN on pelote kuin aivoinfarkti ikään. Diabetshoitajakin jankutti samaa asiaa pystymättä erottamaan maksan kaikista makroravinteista valmistamaa glukoosia tai ketoaineita aivojen energian saannissa. Sana sokeri oli selkeä ja maallikolle yksiselitteinen juttu. Ei varoituksia fruktoosista tai maissifruktoosisiirapista makeuden lähteenä. Tämä on vaan koulutuksen ja virallisen tiedon jauhamaa pskapuhetta vailla selittävää informaatiota, jota tyhmä kansa ei ymmärrä.

Pitkä artikkeli antaa varsin monipuolisen kuvan mielihyvän tavoittelusta ja sen tuomasta pikku "hurmiosta". Eihän nyt voi, hyvänen aika, syyllistää perheenäitiä pienen 100 gr suklaalevyn syönnistä. Ja kyllähän lapselle voi aina , joka päivä, ostaa jättipussin perunalastuja tai juustonaksuja, että pysyy kotona illat. Sitäpaitsi tuo 500 gr hiilareita päivässä tuntuu virallisella puolella ihan kohtuulliselta. Ja kaukaa tuodut vihannekset ovat ravinnepuutosten ja vitamiinipuutosten tae. Kannattaa muistaa koko hommassa, tuo NAFLD:sta eli ei-alkoholin aiheuttamasta rasvamaksasta, joita tutkimusten mukaan jopa 80% kaikista rasvamaksatapauksista.
Muistutuksena tuo kolmen R:n metodi, jolla väestönkasvu saadaan pysäytettyä; siis ruis-rypsi ja rääkkiliikunta. Muuten Suomen Turku ärähtää puoskariojeistuksesta.
Kalakukko

Paluu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 11 vierailijaa

cron