Ärtyneen suolen oireyhtymä ja homealtistus

Kalakukko syntyi Kuopiossa kuten muutkin kalakukot. Elämäntyönsä hän teki merillä. Tässä osiossa Kalakukko pitää lokikirjaa karppimeren myrskyissä ja tyvenissä.

Valvoja: Kalakukko

Kalakukko
Viestit: 5301
Liittynyt: 07 Loka 2010 15:13
Paikkakunta: Kotka

Ärtyneen suolen oireyhtymä ja homealtistus

ViestiKirjoittaja Kalakukko » 31 Touko 2019 16:27

HS: Hyvinvointi 31.5. 13:41 Pinja Päivänen HS

Homeoirehdinnan ja ärtyneen suolen oireyhtymän taustalla on sama mekanismi:


Näin toimii menetelmä, joka lupaa korjata hermoston häiriötilaa. Mielenterveysongelmien stigma haittaa toiminnallisten häiriöiden hoitoa, vaikka vika ei ole ”korvien välissä” vaan hermostossa. Toiminnallisiset oireet vaikuttavat elämänlaatuun ja toimintakykyyn.

HS KERTOI viime sunnuntaina homeen ympärillä velloneesta väittelystä. Lääketieteen ammattilaiset ajattelevat, että osan homeoireista voisi selittää ympäristöherkkyys. Ympäristöherkkyys on toiminnalliseksi häiriöksi luokiteltava tila, jossa keskushermosto on herkistynyt niin, että ihminen saa oireita, joita ei selitä mikään elimellinen tai psykiatrinen sairaus. Oireen laukaisee jokin tekijä, jonka hermosto tulkitsee usein automaattisesti uhkaavaksi. Tämä tekijä voi olla esimerkiksi kivun tuntemus, tietty ympäristö, haju tai stressaava tilanne.

Esimerkiksi ärtyneen suolen oireyhtymä on toiminnallinen häiriö. Ympäristöherkkyyden lisäksi toiminnallisia häiriötä ovat esimerkiksi ärtyneen suolen oireyhtymä ja fibromyalgia. Oikeastaan missä tahansa elimessä voi esiintyä toiminnallisia oireita. Sydämen toiminallinen oireilu ilmenee esimerkiksi rytmihäiriöinä, keuhkojen hengenahdistuksena, korvan tinnituksena, ihon ihottumana.
Myös esimerkiksi epileptiset tajuttomuuskohtaukset voivat olla toiminnallisia. Tällöin potilas saa silmin nähden epileptisen kohtauksen, mutta aivokuvauksessa ei näy epilepsialle tyypillisiä aivosähkökäyrän muutoksia.

Toiminnalliseksi häiriöksi oireilu lasketaan, kun sitä on jatkunut yli puoli vuotta ilman, että sille löytyy selittävää fysiologista tai psykologista syytä. Tämä ei siis tarkoita sitä, etteikö oireista kärsivä olisi oikeasti sairas. Toiminnallisen oireen tai häiriön synty on monimutkainen prosessi.

TOIMINNALLINEN häiriö on käsitteenä hyvin lähellä psykosomaattisuuden käsitettä. HUS:in psykiatrian ylilääkäri ja neurologi Risto Vataja kertoo, että psykosomatiikan taustalla on klassinen freudilainen ajatus, jonka mukaan psyyken eli mielen ongelman heijastuvat ruumiillisiksi oireiksi. Tämä psykodynaaminen malli voi selittää joidenkin potilaiden oireita, mutta raja toiminnallisten häiriöiden suhteen on veteen piirretty. ”Psykologinen selitys on joillekin potilaille hyvä lähestymistapa, joskus voi näin ollakin. Mutta toisille ei löydy tällaista selitystä, eikä tarvitse löytyäkään”, Vataja sanoo.

Toiminnallisen oireen tai häiriön synty on monimutkainen prosessi, johon vaikuttavat perinnölliset tekijät, ympäristötekijät, stressi sekä mielen tavat reagoida oireisiin ja ympäristöön. Joskus häiriön voi laukaista infektio tai vamma. Esimerkiksi pään alueelle kohdistunut isku voi aiheuttaa aivovamman kaltaisia oireita, vaikkei varsinaisia muutoksia aivoissa näkyisikään.

TOIMINNALLISEN HÄIRIÖN diagnoosi voi olla potilaalle monesta syystä turhauttava. Se voidaan kokea vähätteleväksi tai vääräksi. Moni ajattelee kehon olevan kuin kone, jonka viat on helppo paikantaa, olipa syy sitten sisäinen tai ulkoinen. Elimellisten sairauksien poislukemiseksi tehdään usein lukuisia erikoissairaanhoidollisia tutkimuksia. Mutta kun selittävää tekijää ei löydy, epävarmuus voi helposti lisätä stressiä ja oireilu lisääntyä entisestään.
Toiminnallisen häiriön diagnoosi voi olla potilaalle monesta syystä turhauttava.

Lisäksi Vatajan mukaan toiminnallisiin häiriöihin liittyy kiinteästi kaksi vahvaa stigmaa. ”Ensimmäinen liittyy siihen, että näitä häiriöitä ei ymmärretä ylipäätään. Miten joku voi olla niin sairas, vaikkei mitään syytä löydy? Ajatellaan, että ihminen ei ole tarpeeksi ahkera tai teeskentelee. Toinen kurja stigma liittyy psykiatriseen puoleen.”

Vaikka suhtautuminen mielenterveydellisiin ongelmiin on viime vuosina muuttunut ymmärtävämmäksi, mielen osuutta toiminnallisissa häiriöissä vähätellään edelleen helposti. Diagnoosin kertomisen tapa on Vatajan mukaan merkittävässä roolissa hoidon jatkumisen ja onnistumisen suhteen.
”Keskeinen hoidon kulmakivi on saada potilas ymmärtämään asia niin, ettei hän koe tulevansa loukatuksi tai leimatuksi ja että hedelmällinen vuorovaikutus lääkärin ja potilaan välillä jatkuu kertomisen jälkeenkin”, Vataja sanoo.
Stigmaa koetetaan vähentää diagnoosia kerrottaessa esimerkiksi käyttämällä kielikuvia.
”Voidaan esimerkiksi sanoa, että hermoston stressitermostaatti on mennyt epäkuntoon, kuten itse asiaa neurologisesti ajattelen”, Vataja kertoo.

TOIMINNALLISTEN HÄIRIÖIDEN hoidosta ei ole vielä Käypä hoito -suositusta. Suomessa toiminnallisten häiriöiden hoitoon erikoistuneita hoitoketjuja on vain muutamia. Tampereen yliopistollisessa sairaalassa on erikoistuttu väsyneiden potilaiden hoitoon ja HUS:ssa toimii ärtyneen paksusuolen hoitoketju. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan yhteisten hoitokäytäntöjen ja -ketjujen puuttumisen takia potilaita tutkitaan ja hoidetaan paljon väärissä paikoissa ja turhaan.

Tämä aiheuttaa huomattavan suuria kuluja potilaalle itselleen, mutta erityisesti terveydenhuoltojärjestelmälle. Erilaisten arvioiden mukaan jopa joka neljäs perusterveydenhuollon käynti liittyy toiminnallisiin oireisiin. Esimerkiksi Britannian terveysministeriön mukaan toiminnallisten häiriöiden hoidosta aiheutuvat suorat kustannukset ovat suurempia kuin esimerkiksi skitsofrenian, masennuksen tai alkoholismin hoidon kustannukset.
Toiminnallisten häiriöiden hoito vaatii potilaalta aktiivista roolia.

Erityisesti kuluja aiheuttavat erikoissairaanhoidon tutkimukset sekä hoitojaksot sairaaloissa. Vatajan mukaan niistä on vain harvoin hyötyä potilaalle.
Toiminnallisten häiriöiden hoito on vaativaa ja se edellyttää potilaalta aktiivista roolia. Vatajan mukaan keskiössä ovat luottamuksellinen hoitosuhde sekä kognitiivis-behavioralistinen terapia, jolla saadaan vähitellen purettua välttämiskäyttäytymistä ja palautettua toimintakykyä. Lisäksi on jonkun verran näyttöä siitä, että apua voivat tuoda fysioterapia, oireenmukainen lääkehoito sekä stressiä vähentävät menetelmät kuten mindfulness.
”DNRS:ssä on jännästi katu-uskottavalle neurologiselle kielelle käännettyjä terapian elementtejä.”

JULKISUUTTA toiminnallisten häiriöiden hoidossa on saanut viime vuosina myös kiistelty yhdysvaltalaisen Annie Hopperin DNRS-menetelmä. Siinä hermoston häiriötilaa korjataan ”uudelleenohjelmoimalla” aivot mielikuvaharjoitteilla ja asteittaisella altistamisella. Hopperin menetelmä on maksullinen kahdeksan DVD:n paketti, jonka hinta on noin 230 euroa. Vatajan mukaan DNRS käyttää paljolti samoja keinoja kuin kognitiivis-behavioralistinen terapia, mutta terveydenhuollon näkökulmasta menetelmää ei ole vielä tutkittu tarpeeksi. ”DNRS:ssä on jännästi katu-uskottavalle neurologiselle kielelle käännettyjä terapian elementtejä. Se on tuonut toivoa monelle, mikä on tietenkin hyvä asia.”
Koska mieleen liittyvät ongelmat ovat vaikeasti hahmotettavia ja stigmatisoituneita, jotkut voivat olla vastaanottavaisempia neurologiselle kielelle käännetylle terapialle kuin psykologin neuvoille.

SAMAA MIELTÄ on myös DNRS-menetelmään perehtynyt Työterveyslaitoksen ylilääkäri Markku Sainio. ”Yksi avain on siinä, että menetelmän on kehittänyt toiminnallisesta häiriöstä kärsivä ihminen. Hopper on yhdistellyt elementtejä kognitiivisesta terapiasta, mindfulnessista ja neurolingvistisestä ohjelmoinnista. Ajatus siitä, että mieleen vaikuttamalla saisi apua, merkitsee osalle samaa kuin että vika on korvien välissä. DNRS:ssä hypätään tämän yli kokonaan.” Sen sijaan että keskityttäisiin väittelemään siitä, aiheuttaako oireita sisäilma tai sähkö, menetelmä antaa keinot, joilla keskushermoston saa rauhoitettua.

Tämä on Sainion mukaan yksi DNRS:n parhaista puolista. Sen sijaan että keskityttäisiin väittelemään siitä, aiheuttaako oireita sisäilma tai sähkö, menetelmä antaa keinot, joilla keskushermoston saa rauhoitettua.
Menetelmä perustuu teoriaan, jonka mukaan toiminnalliset oireet syntyvät, kun aivoissa syntyy tietoinen tai tiedostamaton arvio odotettavissa olevasta haitasta, esimerkiksi homeille altistumisesta. Hermosto alkaa reagoida ja ehdollistuu reagoimaan aina, kun altistavan tekijän oletetaan olevan läsnä. Harjoittelussa pyritään tiedonkäsittelyä, tunteita ja käyttäytymistä muokkaamalla saamaan keho reagoimaan altistumiseen uudella tavalla.

Toiminnallisilla mekanismeilla selittyvä osuus oireista voi Sainion mukaan vaihdella. ”Esimerkiksi ärtyneen suolen kohdalla voi olla, että potilaalla on myös lievää keliakiaa tai laktoosi-intoleranssia, jotka selittävät oireista 60 prosenttia, jolloin toiminnallisuuden rooli on 40 prosenttia. Toisilla toiminnalliset mekanismit selittävät oireilun kokonaan. Kun ihmistä halutaan auttaa, kaikkiin oireilua ylläpitäviin tekijöihin tulisi puuttua”, Sainio sanoo. Sainion mukaan DNRS ei ole missään nimessä ainoa menetelmä. Samankaltaisia harjoitteita on kaikissa psykoterapeuttisissa menetelmissä ja myös esimerkiksi vanhemmassa Gupta-nimisessä ohjelmassa.

Tällä hetkellä Työterveyslaitos tutkii toiminnallisista häiriöistä kärsivien kuntouttamismahdollisuuksia yhdessä Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen kanssa. Suosituksia kuntoutuksen järjestämisestä ja uusista menetelmistä on luvassa lähivuosina.
Kalakukko

Paluu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron