Hiukan ajattelemisen aihetta, terveillekin

Kalakukko syntyi Kuopiossa kuten muutkin kalakukot. Elämäntyönsä hän teki merillä. Tässä osiossa Kalakukko pitää lokikirjaa karppimeren myrskyissä ja tyvenissä.

Valvoja: Kalakukko

Kalakukko
Viestit: 5461
Liittynyt: 07 Loka 2010 15:13
Paikkakunta: Kotka

Hiukan ajattelemisen aihetta, terveillekin

ViestiKirjoittaja Kalakukko » 25 Heinä 2019 8:42

HS: Päivän lehti, Torstai-liite 25.7. Elina Väntönen HS
Ote artikkelista: "Rintojen asialla

"Syövän jatkuva kohtaaminen on opettanut paljon elämästä.

Helena Puonti on Savonlinnassa tunnettu kasvo. Vuonna 2010 Puonti valittiin vuoden savonlinnalaiseksi hänen työstään suomalaisen rintasyöpähoidon kehittämiseksi. PUONTILLA itsellään on epäilty rintasyöpää kahdesti. Kerran hänen rinnastaan löytyi epäilyttävä patti, ja kerran seulonnassa havaittiin huolestuttava solumuutos.

Lähipiiri on ollut enemmän huolissaan kuin Puonti itse. Hänellä on vain ollut sellainen tunne, että rintasyöpä ei koidu hänen kohtalokseen. Syövän jatkuva kohtaaminen on kuitenkin opettanut paljon elämästä.
”Vakava sairastuminen nostaa kaikki käsittelemättömät asiat pintaan. On hyväksikäyttöä, pahoinpitelyjä ja lapsuuden traumoja. Vastaanotolla joudutaan puimaan aivan hulluja asioita, kun pitäisi hoitaa syöpää ja keskittää kaikki energia parantumiseen.”

Joskus potilaat purkavat vihansa ja pelkonsa hoitavaan lääkäriin. Puonti ajattelee, että juuri se on joskus lääkärin tärkein tehtävä: vastaanottaa kaikki tunteet ja auttaa niiden käsittelyssä silloinkin, kun se on vaikeaa. Mutta vaikka elämä olisi tasapainossa, sairastuminen on aina raskasta. Ei se lohduta, että on sairastunut ”hyvään syöpään”, josta todennäköisesti parantuu.

”Elämme monesti aika pintaliitoa, mutta silti sisällämme on kuolemanpelko. Ihminen joutuu kohtaamaan sen mahdollisuuden, että tauti on levinnyt, että kuolee.” Toisinaan sairaus herättää nauttimaan elämästä, hitsaa toisistaan vieraantuneen pariskunnan yhteen ja saa toteuttamaan unelmia. ”Voi olla onnellinen siitä, että vain elää ja on.”

Kommentti: Aina joskus sitä vaan pysähtyy; onko päivän tarjous kaupassa merkittävin asia elämässä? Euroopassa naureskeltiin suomalaista lehdistöä, jossa tärkein asia tuntui olevan maksalaatikon päivän noteeraus: Tarjous, vain 0,98 mk/250 gr rasia.
Kun ihminen saa etäisyyttä johonkin asiaan, niin sitä alkaa käsitellä kohtalaisen neutraalisti ja ehkäpä tunteettomasti jollain tavoin. Subjektiivinen muuttuu lähes objektiiviseksi.

Pitkiltä matkoiltani palaaminen Suomeen toi usein palan kurkkuun: maani on kaunis ja puhdas! Hiekkadyynit ja miljoonamersut tai hikinen ilmasto palmuineen oli kuin pahaa unta. Joidenkin esineiden , kuten autojen, yliedustus toi kyllästymisen ilmiön kuten saksalaisnaisten lentopalloilu Agadirin hiekkarannoilla yläosattomissa vuosikymmeniä sitten. Liika luo kyllästymistä ja sitten alkaa arvostaa ns. normaaliutta eli suomalaisittain metsää, järviä, väljyyttä ja ilmastoa jne, myös marraskuun kaamosta jossain määrin.

Miksi potilas on kiukkuinen lääkärille? Ehkä hän on ainoa voimattoman tilanteen edessä , joka voisi kenties auttaa muutenkin kuin statiini- ja liikuntareseptillä? Mielessä myllertävät pelot purkautuvat ja venttiilinä onkin sitten lääkäri. Pyydän anteeksi ja toivottavasti ymmärrätte.
Kalakukko

Paluu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa