Onko potilas asiakas ja lääkäri kauppias? Kilpailutuksen kiima huolestuttaa.

Kalakukko syntyi Kuopiossa kuten muutkin kalakukot. Elämäntyönsä hän teki merillä. Tässä osiossa Kalakukko pitää lokikirjaa karppimeren myrskyissä ja tyvenissä.

Valvoja: Kalakukko

Kalakukko
Viestit: 5430
Liittynyt: 07 Loka 2010 15:13
Paikkakunta: Kotka

Onko potilas asiakas ja lääkäri kauppias? Kilpailutuksen kiima huolestuttaa.

ViestiKirjoittaja Kalakukko » 22 Elo 2019 7:27

Päivän lehti 22.8.2019 | Kolumni Jaana Savolainen
Ote kolumnista:

Asiakas voi unohtua julkisessa palvelussa
Asiakkaan valinnanvapaus olisi siirtänyt päätösvaltaa kansalaisille ja pois virkamiehiltä. Ehkä sen aika ei ollut vielä.

Kuntalaisista tuli palvelujen ­kuluttajia ja asiakkaita. Viime vuosina kehitys on ollut hurjaa, kun älylaitteet ovat avanneet aivan uudenlaisia vaikutusmahdollisuuksia ja murtaneet vanhojen instituu­tioiden asemaa. Selvitäkseen lisääntyvistä tehtä­vistään kunnat ovat muodostaneet kuntayhtymiä ja ulkoistaneet palveluja yksityisille kiihtyvään tahtiin. Valta on karannut kuntien käsistä ja siirtynyt harmaalle alueelle, joka ei ole enää kansanvallan ohjauksessa.

ASIAKASLÄHTÖISYYS jää usein sanahelinäksi. Se on huomattu esimerkiksi vanhusten hoivassa ja vammaisten asumispalveluissa. Vammaiset ja heidän omaisensa ovat harmissaan, kun palveluntuottaja vaihtuu muutaman vuoden välein kilpailutusten vuoksi.

Edellinen hallitus tarjosi ratkaisuksi asiakkaan valinnanvapautta. Esimerkiksi vanhukset ja vammaiset olisivat voineet valita palvelun tuottajan itse tai yhdessä omaisen kanssa niin sanotun henkilökohtaisen budjetin turvin. Mutta siitähän ei tunnetusti tullut mitään, koska valinnanvapausmalli oli muilta osin mahdoton toteuttaa. Moni lääkäri on sitä mieltä, että potilasta ei voi kutsua asiakkaaksi, koska silloin lääkäristä tulisi kaup­pias. Terveydenhuoltoa kun ei voi ostaa kuin kaupasta maitoa. Ja kuka lopulta on julkisten palvelujen asiakas, potilas vai palvelun tilaaja ja maksaja eli kunta?

VIRKAMIEHET tai asiantuntija-ammattilaiset ovat pitkään tehneet ratkaisuja puolestamme. Internetin aikakausi on muuttanut tätä asetelmaa, eikä se voi olla vaikuttamatta myös lääketieteeseen ja julkisiin palveluihin yleensä. Sairauksien ennaltaehkäisyltä odotetaan paljon sote-menojen kasvun hillitsemiseksi. Se tuskin onnistuu ilman kansalaisten vastuuta omista elintavoistaan. Voisiko lääkäri olla silloin valmentaja?

Eduskunnassa asiakkaan valinnanvapaus ruokki vasemmiston ja oikeiston kinastelua siitä, mikä on yksityisten tuottajien rooli. Rakentavampikin keskustelu aiheesta olisi tarpeen, koska yksityisten osuus on jo merkittävä varsinkin sosiaali­palveluissa. Vähemmälle huomiolle jäi, että asiakkaan valinnanvapaus olisi siirtänyt päätösvaltaa kansalaisille ja pois virkamiehiltä. Ehkä sen aika ei ollut vielä.

Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.

Kommentti: Joidenkin puolueiden tavoite on luoda pysyviä työpaikkoja ihmisille, joiden he toivovat muistavan hyväntekijöitään äänestyksissä. Ongelmana on kuitenkin se, että ns. yhteiskunnan työpaikat eivät noudata liiketalouden ajattelua. Dynaamisuus puuttuu ja "asiakkaan" velvollisuus on kertoa , mikä he haluavat tai mikä heitä vaivaa. Nettidiagnooseille naureskellaan siinä missä vanhaan aikaan lääkärikirjaa lukeneita pidettiin luulotautisina. Palvelun ilmaisuus on muuttunut ämpärijonoiksi.

Yksityinen puoli, tuo paljon parjattu liiketoiminnan osio, on herkkä seuraamaan rahan kulkua ja ennenkaikkea viivan alle jäävää tulosta. Sijoitukselle on saatva positiivinen tulos jossain aikajanassa.
Kunnallinen tai valtiollinen puoli edustaa staattisuutta, pysyvää, kiveenhakattua olemusta, jossa nenänkaivuu edustaa homman tärkeyttä. Oli sanonta, että "valtion/kunnan leipä on pitkä ja kapea". Tämä käsitys on romuttunut jo aikoja sitten ja tunnetut valtion 100%:set yritykset kuten VR, posti ja vaikkapa Kela ovat olleet kovan muutossaneerauksen kourissa. Omaisuutta on myyty, yksityistetty, saneerattu ja muutoksen tuulet ovat olleet myrskyluonteisia tornadojeja.

Ehkä kovin kipuilu oli edellisen hallituksen surkea lopputulos soteratkaisuksi. Kepulit janosivat kiimassaan 18 maakuntaa ja kokoomus yksityishoivaa. Potilas eli asiakas vain tuntui jäävän puolueiden nokittelussa ihan sivulauseeksi. Asiantuntijoiden ehdotus yhdistää kunnat ja maakunnat yliopistollisten keskussairaaloiden vastuualueiksi, viideksi suuralueeksi, jäi huomiotta. Suomen maaseutualueitten kepulijohtoisuus sai hurmion heräämään poliittisten turvapaikkojen luomiseksi. Kävi kuten siinä kuuluisassa hiiren ompelemassa takissa kissalle: "Ei tullut takkia, ei edes asiallista tuluskukkaroa". Sadussa kerrotaan vielä, että siitä lähtien ovat kissat vainonneet hiiriä. Miten lie poliittisten puolueiden laita, kun hallitusta ei tahdota oikein saada aikaiseksi suurien erimielisyyksien vallitessa.

Aikoinaan terveydenhuollon rakenteita pyrittiin uudistamaan. Ei aloitettu alatason organisaatiosta , vaan keskityttiin ylärakenteisiin ja tehtävaatimusten muokkauksiin. Nyt sairaalan johtajana voi olla vaikka putkimies , joka on suorittanut työväenopistossa yhteen- ja vähennyslaskukurssin välttävin arvosanoin. Lääkärit, ammatin osaajat, ovat siirtyneet puolustamaan käypähoitojuttujaan ja sitoutumaan vanhoihin kaavoihin vaikkapa PK-projektin ihmeellisyyksiin. Ruokintasuositukset (VRN) ovat ulkoistetut autonkuljettajille, varastomiehille ja eläinlääkäreille. Kehittävä keskustelu on Suomessa vaiennettu. Lääkärit ovat vaiennettu niin sisäisesti kuin ulkoisesti ja keskustelu kulkee annettua viivaa myöten.
Vain virallinen linja sallitaan ja kaikki muu on nimitetty puoskaroinniksi, jos reseptilääkkeitä ei käytetä.
Kalakukko

Paluu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa