Pieni paluu vanhaan , muistutus entisaikojen haavelijoille

Kalakukko syntyi Kuopiossa kuten muutkin kalakukot. Elämäntyönsä hän teki merillä. Tässä osiossa Kalakukko pitää lokikirjaa karppimeren myrskyissä ja tyvenissä.

Valvoja: Kalakukko

Kalakukko
Viestit: 5500
Liittynyt: 07 Loka 2010 15:13
Paikkakunta: Kotka

Pieni paluu vanhaan , muistutus entisaikojen haavelijoille

ViestiKirjoittaja Kalakukko » 20 Loka 2019 6:37

HS: Päivän lehti 20.10.2019 | Lukijan mielipide

Heikko hygienia aiheutti 1950-luvulla isoja ongelmia

Lapset sairastivat 1950-luvulla monia tauteja, jotka ovat nykyään harvinaisia, kiitos hyvän rokotusohjelman ja valtavasti parantuneen käymälä- ja elintarvikehygienian.

ANSALIINA KROGERUS kirjoitti (HS Mielipide 6.10.) luonnonmukaisesta elämäntyylistä ja romantisoi 1950-lukua. Kirjoitus toi jälleen mieleen, miten väärä tuo usein kuultu ajatus on, että ennen olisi ollut paremmin.

On totta, että nykyinen elintarvikeketju tuottajalta kuluttajalle tuottaa huomattavasti enemmän pakkausjätettä kuin 1950-luvulla, jolloin maito jaettiin kuluttajien maitokannuihin avotonkasta, voi veistettiin lastalla paperinpalaselle ja liha kannettiin ruhonpuolikkaina kaupan jäähdyttämättömään takahuoneeseen. Eikä kotona ollut edes jääkaappia. Nykyinen elintarvikehygienia pakkauksineen on äärettömän paljon parempi kuin 1950-luvulla.

Krogeruksen mainitsema laskiämpäri tyhjennettiin, järjestetyn jätehuollon ulkopuolella, todellakin ulkohuussin takana olevaan kasaan, jota ei voi kutsua kompostiksi. Se oli lähinnä haiseva tunkio.
Nykypäivänä ei myöskään – onneksi – ole niitä Krogeruksen mainitsemia muinaisia ”paskajaskoja”, jotka tyhjensivät huussin alustan. Esimerkiksi aikaansa seuraavalla mökkiläisellä on täyskompostoiva käymälä, hajut poistavine kuivikkeineen. Kompostoituneet tuotokset hän käyttää maanparannukseen.

Olen kotoisin Helsingin eteläisestä kantakaupungista. Viemärit ja vesijohdot olivat jo 1950-luvulla olemassa, vaikka lämmintä vettä ei tullutkaan joka päivä. Kansakoulun alaluokilla oli luisevan laihoja ja harmaakasvoisia luokkatovereita. Kuiskittiin, että ”se on aliravittu”. Monissa kortteleissa oli pommitusten jättämiä raunioita. Illalla nukkumaan mennessä pelättiin, että pommeja tulee uudestaan.

Vuosina 1950–1954 syntyneiden poikien elinajanodote oli 63 vuotta, tyttöjen 69 vuotta. Vuonna 2017 syntyneiden poikien odote on 78,7 vuotta ja tyttöjen 84,2 vuotta.

Soili Järvelä, 1950-luvun lapsi, Helsinki

Kommentti: "Aika kultaa muistot"-hokema on niin kovin tuttua jorinaa kaikille. Ehkäpä tuo sodan jälkeinen kollektiivinen köyhyys yhdisti kansaa jollain tavoin.
Omassa kouluaikojen muistoissa oli jopa 45 oppilaan luokkia. Ilman kunnallisen vesijärjestelmän olemusta saunaa lämmitettiin vain kerran viikossa ja talvella ehkä harvemmin kaivon kuivuessa. Saunavesi haettiin talvella palopostista ( ei palo-itella) vesikelkalla parin kilometrin päästä vesikelkalla ja talousvesi naapurin paremmasta kaivosta , joka sijaitsi alempana oman pihan kaivosta.

Nykypäivän vaatimuksia on ehdottomana lapsien omien huoneitten saaminen. Tämä aiheuttaa jatkuvaa muuttopainetta. Kukaan ei kuitenkaan kysy, miksi perheen pieneneminen antaisi aihetta pienenpään asuntoon. Avioeroissa molemmille puolisoille tulee olla asuntoon lapsivaraus, koska on yhteishuoltajuus ja vuoroviikot. Vuokratuki autaa asumiskustannuksissa. Kukapa enää asuisi vinttihuoneistoissa, jotka ennen nuorten parien ansiasuntoja?

Kansakouluissa oli ilmainen kouluruoka, oppikouluissa ei. Kansakouluissa oli hammashuolto, oppikouluissa ei. Kirjoista tuli maksaa ja lukukausimaksuja perittiin oppikouluissa. Oliko tuo sitä paremmuutta vai vyön kiristämistä? Jokaisella asialla tuntuu olevan kaksi puolta ja normaali asioiden unohtelu on vanhojen aikojen kaipuuta.

Ennen oli kaupoissa (50-luvulla) 100 gr papukahvipaketteja . Oli pahvisia keräilykortteja, jotka olivat lasten mieleen. Kahvi jauhettiin kaupassa. Ulkomailta saadut paketit sisälsivät usein kahvia (Lööperin Liilaa, Gevaliaa...), kun saanti Suomessa kallista. Yleistä oli myös sumpin käyttö, jolla jatkettiin uuden kahvin riittävyyttä. Kuka juo sumppia nykyään? Ämpärikansamme on trendikästä ja muotitietoista ja ei edes halua muistaa kansamme kohtaloa sodan jälkeisessä ajassa. On helppo naureskella entisen Itä-Euroopan köyhyydelle ikäänkuin se olisi tavallisten ihmisten vika. Ainakin Viro pesee Suomen mennen tullen edistymisessä.

On hyvä, että kehitystä on ollut. Ihmisten välittäminen toisistaan on tuonut erityisesti kerrostaloissa merkillisen ilmiön: kukaan ei juuri tunne toisiaan ja vanhus saattaa maata kuolleena kuukausien ajan.
Ennen piipahdettiin kylässä kutsumatta ja kyseltiin vointeja, tuotiin lämpimäisiä ja kerrottiin kuulumisia. Nyt erisorttiset nettisovellukset korvaavat ihmisten seuran ja anonymiteetti usuttaa ilkeyksiin. Onko elämämme nyt parempaa kuin ennen yhteisen köyhyyden keskellä?
Kalakukko

Paluu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 20 vierailijaa