Kirjakerho

Jos asiasi ei kosketa vähähiilihydraattista elämäntapaa, mutta ehdottomasti haluat sen kertoa, laita juttu tänne.

Valvoja: MahaTar

hiilaritietoiset

Kirjakerho

ViestiKirjoittaja hiilaritietoiset » 01 Loka 2007 18:42

Tuli mieleen n?in syyssateen roiskiessa ikkunoihin, ett? perustetaanpas t?nne kirjakerho. Eli t?ss? ketjussa saapi esitell? mieleenpainuvia lukukokemuksiaan. Luettavan laatu saa olla laidasta laitaan!

Olen dekkarien suuri yst?v? ja l?ysin kirjastosta ihan vahingossa ruotsalaisen Stieg Larssonin kaksi kirjaa. Kirjat kuuluvat sarjaan, josta on tulossa viel? kolmaskin osa. Larsson on vuonna 2004 menehtynyt ruotsalainen "dekkarikuningas", joka ehti kirjoittaa n?m? kolme kirjaa. Odotan innolla kolmannen osan tuloa suomeksi ensi vuonna.

P??henkil? Lisbeth Salander on uusi suosikkihahmoni kirjamaailmassa! Tietokonenero ja h?pe?m?t?n hakkeri, joka on kerrassaan mielenkiintoinen ja tunneh?iri?inen persoonallisuus.

Miehet jotka vihaavat naisia

Tytt? joka leikki tulella

Kirjailijasta voi lukea lis?? t??lt?:

http://www.stieglarsson.se/

Avatar
Malaga
Viestit: 427
Liittynyt: 18 Elo 2006 16:19

ViestiKirjoittaja Malaga » 01 Loka 2007 19:15

:purskis:

hiilaritietoiset

ViestiKirjoittaja hiilaritietoiset » 01 Loka 2007 19:40

Malaga kirjoitti::purskis:


Niin. Tietysti on olemassa pari antologiaa, jota saa vain Vaasasta. Kerron lis?? my?hemmin. Pidin niist?kin kovasti. :mrgreen:

Avatar
Varpu
Viestit: 3113
Liittynyt: 18 Elo 2006 6:22
Paikkakunta: Saksa
Viesti:

ViestiKirjoittaja Varpu » 02 Loka 2007 15:28

Sain nimip?iv?lahjaksi yst?v?lt?ni Kyllikki Villan Vanhan rouvan lokikirjan :rofl: . K??nt?j? ja kirjailija Kyllikki Villa (nykyisin 80-vuotias) kirjoitti 73-vuotiaana lokikirjan matkastaan rahtilaivalla Chileen. H?n on koko el?m?ns? ajan kulkenut rahtilaivoilla tehdess??n k??nn?st?it??n. Niiss? h?n voi erill??n kaikesta keskitty? ty?h?n ja omiin ajatuksiinsa.

Olen nyt muutamana p?iv?n? lueskellut sit?, maistellut sen kielt? (ihanaa, oivaltavaa suomea!) ja mietiskellyt. Kirja her?tt?? paljon ajatuksia, varsinkin vanhenemisesta, mutta my?s kirjoittamisesta. Kyllikki Villa on s?ilytt?nyt mielens? nuoruuden, suorastaan anarkismin, mutta fyysisesti h?n on hauras ja pelokas vanha nainen, jonka el?m? melkein romahtaa kaatumiseen laivan keinuessa. Poski on turvoksissa ja mustelma kukertaa viikkokausia ? ja vanhaa rouvaa h?vett??. H?n ajattelee:?Nyt ne kaikki ajattelevat, ett? kaaduin, koska olen niin vanha. Ei n?in vanha saisi en?? l?hte? t?mm?isille matkoille...?. Mietin, miten vanheta niin, ett? s?ilytt?? fyysisen voimansa. Niin, kahvakuulilla yrit?n sen tehd?. Mutta kuinka pitk?lle vanhenemista voi jarruttaa? En haluaisi tulla haurauden vuoksi pelokkaaksi, herkkyyden aiheuttama pelokkuus kyll? riitt?isi...

Mieheni kysyi, haluaisinko min? l?hte? rahtilaivalle kirjoittamaan. En haluaisi. Tulen merisairaaksi jo Tallinnan reissulla. Sen sijaan olen aina haaveillut talvesta Istanbulissa, kuuntelisin minareettien kutsuja ja kirjoittaisin. Uskon viel? joskus toteuttavani unelmani. Enk? ajattele odottavani 73-vuotiaaksi.


Vanhan rouvan lokikirja Bookyss?

Ksantippa
Viestit: 1753
Liittynyt: 18 Elo 2006 12:02
Paikkakunta: Lieto

ViestiKirjoittaja Ksantippa » 02 Loka 2007 23:04

Hiilaritietoiset aloitti kehumalla dekkareita. Musta on tullut i?n my?t? (pah!) v?h?n kranttu. Mua ei jaksa en?? p?tk?n vertaa kiinostaa kirjat, jossa koko ajan menn??n kuin riivatut, oven pielet ovat t?ynn? verta ja r?k??, ruumiita tulee v?hint??n 100 ja lopun edest? koko maapallo on vaarassa. Tuommoinen ei en?? jaksa napata.

Ikuinen suosikkini dekkarien maailmassa on belgialaisen Georg Simenonin Komisario Maigret- kirjat. Rumihia tulee sopivasti, ja keissien ratkaisemiseksi tarvitaan ihan oikeaa ?lli?. Ja aina sopivan tilaisuuden tullen haetaan olutta ja voileipi? l?heisest? brasseriesta, jossa olen muuten Pariisissa k?ydess?ni k?ynyt tuopillisella. Kyll? oli leuhka olo! Ja kun rikos on ratkennut, on my?s aikaa sy?d? rouva Maigret'in valmistama maittava p?iv?llinen.

Suosittelen!
"We cannot change anything, unless we accept it." Carl Jung

hiilaritietoiset

ViestiKirjoittaja hiilaritietoiset » 03 Loka 2007 8:43

Ksantippa kirjoitti:Hiilaritietoiset aloitti kehumalla dekkareita. Musta on tullut i?n my?t? (pah!) v?h?n kranttu. Mua ei jaksa en?? p?tk?n vertaa kiinostaa kirjat, jossa koko ajan menn??n kuin riivatut, oven pielet ovat t?ynn? verta ja r?k??, ruumiita tulee v?hint??n 100 ja lopun edest? koko maapallo on vaarassa. Tuommoinen ei en?? jaksa napata.

Ikuinen suosikkini dekkarien maailmassa on belgialaisen Georg Simenonin Komisario Maigret- kirjat. Rumihia tulee sopivasti, ja keissien ratkaisemiseksi tarvitaan ihan oikeaa ?lli?. Ja aina sopivan tilaisuuden tullen haetaan olutta ja voileipi? l?heisest? brasseriesta, jossa olen muuten Pariisissa k?ydess?ni k?ynyt tuopillisella. Kyll? oli leuhka olo! Ja kun rikos on ratkennut, on my?s aikaa sy?d? rouva Maigret'in valmistama maittava p?iv?llinen.

Suosittelen!



M?k??n en tykk?? riivatusta menosta, telkustakaan en mill??n jaksa katsoa mit??n takaa-ajokohtauksia. :P Maigretit olen tainnut kaikki lukea. Tarttiskohan ottaa uusintakierros... Vaikka vieraalla kielelll?:

Maigret and the Ghost

hiilaritietoiset

ViestiKirjoittaja hiilaritietoiset » 03 Loka 2007 8:50

unaz kirjoitti:Nyt juoksufoorumilla pari hehkuttaa Kilven Alastalon salissa, mietin ett? pit?isk? sit? yritt??...

Kiinalainen puutarha

Alastalon salissa


Saat sit pit?? sit? t-paitaa, jossa lukee: Olen lukenut Alastalon salissa. Hei,k?si yl?s, ketk? t??ll? ovat lukeneet sen?

Avatar
Malaga
Viestit: 427
Liittynyt: 18 Elo 2006 16:19

ViestiKirjoittaja Malaga » 03 Loka 2007 12:34

hiilaritietoiset kirjoitti:
Malaga kirjoitti::purskis:


Niin. Tietysti on olemassa pari antologiaa, jota saa vain Vaasasta. Kerron lis?? my?hemmin. Pidin niist?kin kovasti. :mrgreen:



Ihan kuin joku olisi kerj?nnyt kehuja :oops: :vinks: .


Kuulun siihen porukkaan joka lukee mielell??n dekkareita, kaikki k?siini osuneet Maigretit olen lukenut, vaikken calvadosia juokaan. Ja my?s kaikki Poirotit ja Marplet olen kahlannut l?pi useampaan kertaan kahdella tai kolmella kielell?.


Kerran palautettujen kirjojen joukosta k?teeni osui Joy Fieldingin kirja Valheita ja kuiskauksia. Sen j?lkeen olen lukenut my?s Puistokadun naiset sek? En sommar i Florida. Suosittelen.


Valheita ja kuiskauksia

Puistokadun naiset

Avatar
Varpu
Viestit: 3113
Liittynyt: 18 Elo 2006 6:22
Paikkakunta: Saksa
Viesti:

Pussikaljaa Alastalon salissa

ViestiKirjoittaja Varpu » 05 Loka 2007 13:45

Pussikalja perusti yhteiskuntaluokan

Yhdenp?iv?nromaani Kallion l?ys?l?isist? jatkaa komeaa kirjallista linjaa
Julkaistu: 4.9.2004 osastolla Kulttuuri

Antti Majander helsingin sanomat

Mikko Rimminen: Pussikaljaromaani. Teos.

?kkiselt??n Pussikaljaromaani ei liity mihink??n eik? siin? tapahdu mit??n. Saati, ett? mik??n siin? merkitsisi mit??n.
Kolme kundia kulkee kes?kuumia katuja, pys?htyy v?lill? terassille ja puistoon pussikaljalle. Tissuttelu alkaa aamusta, kiihtyy iltaa kohden, taittuu rahojen loputtua y?ll? laskuhumalaan sek? viimeist??n aamun ensimm?iseen valoon.
Yhdenp?iv?nromaani siis. Suomessa sellaista ei voi kirjoittaa joutumatta suhteeseen Volter Kilven Alastalon salissa -eepoksen kanssa.
Eik? Mikko Rimminen ole edes yritt?nyt v?ist?? haastetta.
Kilven Alastalossa ei poistuta salista. Eik? Rimmisen Pussikaljaromaanissa Helsingin Kalliosta - kuin kerran, ja vain havaitsemaan, ett? on pakko p??st? heti takaisin, suojaan.
Henkil?iden tarinoissa, muistumissa, v?ritetyiss? kertomuksissa, saduissa ja valheissa poistutaan monesti milloin minnekin. Vaan enemm?n kuin huoneessa ja kadulla kumpikin romaani tapahtuu kieless?, sanavalinnoissa, niiden yhdistelmiss?, huikeissa lauserakenteissa. Kummankin romaanin el?m? on ilmaisussa. Ilmaisun ilossa.
En silti v?it? Mikko Rimmist? Volter Kilveksi, koska se voitaisiin ottaa - v??rin - taatatuomiona. Mutta vastaavaksi my?hempien aikojen taituriksi Rimminen nousee ilman muuta. Mik? ei ole t?ydellinen yll?tys. Kaksi aikaisempaa proosarunokokoelmaa sek? yksi yhteisteos ovat antaneet aihetta olettaa, ett? Rimminen saattaa pysty? mihin vain.
Nyt h?n teki sen.
Merkityksett?myys Pussikaljaromaanissa t?ytyy ymm?rt?? moraalisuutena. Koska aina on niin, ett? vasta lukija lukiessaan ja tulkitessaan lataa tekstin, omalla tavallaan, luo merkitykset sis?ll?lle. Pussikaljaromaanin rehellisyytt? on se, ett? se antaa lukijalle tyhj?n taulun. Romaanin nuoret miehet yksinkertaisesti vain ovat, kuin luontokappaleet. Sen enemp?? el?m?n merkityksest? ei voi tiet??.
L?hin kotimainen sukulainen t?ss? suhteessa on Hannu Salaman Min?, Olli ja Orvokki (1967), Kilven teoksen tavoin syv?sti kirjallinen suoritus sekin.
Voi sanoa, ett? Kallion ja ilmaisun lis?ksi Pussikaljaromaani tapahtuu kaunokirjallisuuden jatkumossa, ei min??n tekstillisten viittaussuhteiden tunnistamisteht?v?n? vaan romaanista henkiv?n, tinkim?tt?m?n maailmankuvan osalta: el?m? j?ljittelee kirjallisuutta.
Pussikaljaromaanin n?ytteillepano toistaa Kolmea muskettisoturia. Toisiaan tukien sen yst?vykset kulkevat eteenp?in, tai ylip??t??n johonkin, sill? kukin saa vuorollaan siipeens?. S??dyst??n huonontuneiden herraspoikien kamppailu Kalliossa on yht? mielek?st? kuin Don Quijoten ottelu tuulimyllyj? vastaan. Siis joko h?lm?? tai jaloa. Emme voi tiet??.
Ainakaan p??llisin puolin Kallion muskettisoturit eiv?t sure surkeuttaan. P?invastoin, sill? yksi taitaa puhua kaikkien puolesta todetessaan: "Oli se hyv? etten totellu ?iti? ja menny lukemaan lakia."
Ainakin juuri t?n? yhden p?iv?n y?n? l?ys?l?isyys tuntuu hyv?lt?. Kun ovat n?m? toveritkin t?ss?.
Vaikka ylev?? tunnetta toveruuden t?ydellisyydest? ei voi sanoa ??neen nolaamatta samalla itse??n. Siit? huolimatta ja juuri siksi Pussikaljaromaani kasvaa hienoksi yst?vyyden kuvaukseksi, loputtoman leukojen louskutuksen ja nihilistis-ironisten sutkausten alta. Jopa koskettavaksi. Vaikka moinen ei pikareskin genress? oikein ole tapana.
Kysymys onnesta ja onnettomuudesta menett?? Pussikaljaromaanin my?t? merkityst??n. Tai muuttaa ainakin muotoaan.
Sill? toisin kuin suomalaiskansallisessa perinteess?, aina Ollia ja Orvokkia my?ten, olemassaolon perusvire ei ole nyt traaginen vaan pikemminkin koominen. Mik? ei merkitse sit?, ett? se olisi yht??n ohuempi.
Rimminen viritt?? olemassaolon Jaroslav Ha?ekin Kunnon sotamies ?vejkin tapaan:

Sodan saattaisi vaikka voittaa, jos ehtisi joskus rintamalle, eik? ?vejk meinaa enn?tt??, vaikka tekee mukamas l?ht?? koko ajan. Sill? sodan voittamista perustavampi ja yksil??n osuvampi kysymys on se, osaatko vaikkapa ottaa lasillisen? Eli kykenetk? olemaan t?ss? ja nyt? Nauttimaankin, ehk?.

?vejkin sodan sijasta Pussikaljaromaanin aikapojat t?ht??v?t nopan pelaamiseen. Ja Marjatalle pit?isi soittaa. Niist? teht?vist? puhutaan kuin Godot'n odotuksesta Samuel Beckettin n?ytelm?ss? Huomenna h?n tulee.
Huominen ei tule, ?vejk kuhnii. Eiv?tk? meid?n pojat ehdi heitt?? noppia. Koska koko ajan on t?ysi ty? olla, kiireeksi saakka.
Se eksistentialismista. Yht? hyvin Pussikaljaromaanin perusteella voi v?itt??, ett? t?llaiselta - t?llaiseltakin - ty?l?isromaani n?ytt?? t?n??n.
Ollaanhan Pispalan ohella ty?l?isyyden kaikkein perinteikk??mm?ll? n?ytt?m?ll?, Kalliossa. Pussikaljaromaani on kaupunginosan kartta.
Huomattavasti yksityiskohtaisempi kuin James Joycen Odysseus Dublinin, mutta silti my?s se maailmankirjallisuuden suuri kumisee jossakin Rimmisen luomuksen taustalla. Muutenkin kuin yhteen p?iv?nkiertoon nojautuvan rakenteen osalta. Arjen kerroksisuus ja kaaos yhdist?v?t Irlannin vanhaa ja Suomen nuorta. Samoin pyrkimys nivoa yksil?llinen puheenparsi ja koko kielimaailma aikaan ja paikkaan.
T?llaiset l?hip?iv?n l?pileikkaukset muuntuvat onnistuessaan heti my?s historiallisiksi romaaneiksi, hakuoppaiksi henkiseen ilmastoon.
Rimminen rakentaa uuden kieliopin kuvastamaan tajunnan tilaa ja mahdollisuuksia. Sen perussana on "jotakin". Eiv?t siis en?? viime vuosina hoetut "viinitarha" (v?limerkkin?) tai "niinku" (ajatuskatkoksena).
Yhdelt? Pussikaljaromaanin sivulta lasken per?ti yhdeks?n Rimmisen perussanaa johdannaisineen.

N?in niit? kertyy:

"Sen eleess? oli jotain merkityksellist? ja tulevaisuudenuskoista suuruutta, se n?ytti jotenkin v?h?n silt? kuin se olisi s?rkenyt jonkun arvojuoma-astian vesille laskettavan valtamerilaivan kylkeen."
Perussana - toinen merkillepantava on "se", kuten esimerkkilauseesta k?y ilmi - kuvastaa havainnon ja ilmaisun v?ist?m?t?nt? v?limatkaa, luultavasti my?s ajattelijan ja h?nen ajatuksensa eroa. Hetkest? kun ei saa kiinni. Ja oman ajatuksen onnistumistakin voi vain ep?ill?.

Yksill? on salkut osoittamassa olemisen tarkoituksellisuutta, toisilla urheilukassit tai vaikka rinkat.
Mutta kirjan ydinkolmikko kantaa siis kaljapusseja. Pussikalja on heid?n enemm?n tai v?hemm?n vapaaehtoisesti valittu yhteiskuntaluokkansa. Boheemien paikka on jossain muualla.
Vaan kantamus, kenties jopa taakka, on sivistyssanavarantokin, joka pulpahtelee esiin kolmikon puheessa ja muistuttaa porvarispojan tulevaisuudesta, jota ei koskaan tullut.
Tai mist? sen tiet??. Voihan jano joskus sammua. Ja my?hempien aikojen odysseusten oma Ithaka l?yty?.
"Se on v?h?n sill? tavalla ett? sit? voi jatkaa kolmekymppiseks asti, Lihi sanoi. Sen j?lkeen muuttuu pultsariksi."

---

TEKSTIN?YTE:


? Oi oloa hidasta kamalaa, se sanoi sellaiseen s?ik?ht?neesti ymp?rist?? my?t??v??n s?vyyn kuin olisi her?nnyt y?llist? rypemist? seuraavana aamuna keskelt? jotain viipyilev?? taideluomaa. Sitten se kai jotenkin ymm?rsi sen uljaan poljentonsa ja p??tti istua v?h?n aikaa hiljaa.

Istuttiin siis hiljaa. Liikenne alkoi rauhoittua ohuen ruuhkahuipun j?lkeen. Ohi meni hy?dykkeit?: j??tel??, kaljaa, paperitarpeita, kuorma-autollinen likaisia vaatteita uffiin. Kulman takana Alko oli auennut. Voimistuvissa auringons?teiss? sakenevaa ilmaa pitkin kantautui ensimm?isen maahan iskeytyv?n pullon katkera t?ysi m?s?hdys

---
VARPUN mietteit?:

Kirja alkoi jollakin kimurantilla lausehirvi?ll?. Ja jatkui samaan tapaan. Luin sit? urheasti 20 sivua ja heitin kirjan takan eteen puulaatikkoon sytykkeeksi (olin saanut kannettoman arvostelukappaleen).

Tunnustan, etten koskaan ole edes yritt?nyt lukea Volter Kilpe?. En hetke?k??n ep?ile p??sev?ni koskaan Sivistyneitten Ihmisten Kirjalliseen Salonkiin. Syy on siin?, ett? INHOAN kirjailtua kirjallisuutta. Semmoista, jossa kaikki pit?? ilmaista puoliksi keksityill? sananv??nn?ksill? - ah niin peroonallisilla - ja mahdollisimman kimurantisti ja pitki? polveilevia lauseita harrastaen.

Pussikaljaromaani kertoo kalliolaisista juopoista ja heid?n keskusteluistaan kaljan ??ress?. Jos kirja on tarkoitettu realistiseksi kuvaukseksi, se ep?onnistuu t?ysin. Olen istunut tarpeeksi usein iltaa kalliolaisten juoppojen kanssa tiet??kseni, ett? enemmist? heist? on juonut aivonsa pihalle ja horisee k?sitt?m?tt?mi?, niit? liikaviisaita l?ytyy sielt? ehk? yksi tuhansia juoppoja kohtaan. Muistan kyll? hyvin kuinka tuommoisia kirjailijanalkuja, pirtanauhapoikia siihen aikaan (70-80-luvulla) tuli silm?t innokkuudesta s?teillen kyselem??n: Mik? on el?m?n tarkoitus. Hyvin paljastava on ilmaisu "Pussikaljaromaani perusti yhteiskuntaluokan." Perustaa-sanan voisi my?s korvata sanoillla keksi? tai kuvitella...

Jos kirjan tarkoitus on olla allegoria eli vertauskuva jostakin, niin en l?yt?nyt siit? semmoistakaan tasoa. Mik? minusta n?iss? kielenkikkailuilla ja kirjallisuustieteellisilla kielipeleill? leikitteleviss? h?iritsee on se, ett? ne taidokkaalla kuorrutuksella yritt?v?t peitt?? sen tosiasian, ettei heill? ole mit??n sanottavaa.

Itse kannatan tsehovilaista koulukuntaa: jos et osaa sanoa sit? yksinkertaisesti, j?t? se sanomatta. Lis?isin viel? oman lis?ykseni: jos et osaa sanoa sit? jaarittelematta, j?t? sanomatta.

My?nn?n auliisti, ett? kaikki kirjanoppineet ovat t?ysin eri mielt? kanssani. Ja siten, min? siis olen v??r?ss? ::loel::


Pussikaljaromaani Bookyssa

Avatar
*P*
Viestit: 1068
Liittynyt: 09 Tammi 2007 11:08

ViestiKirjoittaja *P* » 05 Loka 2007 14:37

Viime aikoina on tullut luettua historiallisia romaaneja. Seuraavat oli viihdytt?vi?:

Venuksen synty

Kurtinsaanin vuoteessa

Vaino ja Viettelys

Malja tomullesi

Sori en jaksa etsi? kirjailijoita. Tuo vaino ja viettelys oli erityisen hyv?, sen kirjoittaja on n?ytellyt Villiss? Pohjolassa. Ehdoton meriitti on se.

- - -

Venuksen syntym?

Kurtisaanin vuoteessa
"Totuuden soihtua on vaikea kuljettaa tungoksessa niin, ettei jonkun parta kärvenny." - Mauri Sariola


"Besides, everytime you do partial squats, Jesus kills a kitten. Don't be a pussy, save the kittens. Squat deep."

Avatar
Anja
Viestit: 1735
Liittynyt: 17 Elo 2006 22:05
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

ViestiKirjoittaja Anja » 05 Loka 2007 14:59

Viime aikoia olen lukenut t?llaista:

Selvitys elinymp?rist?n kemikaaliriskeist?

ja muuta mielenkiintoista saman aiheen tiimoilta.

Er??ll? bussimatkalla luin t?m?n:

Juhani Sepp?nen: Selv?sti juovuksissa, Otava 2006

Sepp?nen pohdiskelee monelta kantilta suomalaisten suhtautumisesta alkoholiin ja tekee oman kokeilunsa, pystyyk? olemaan vuoden nauttimatta laisinkaan ja kertoo sujuvasti, millaisia tuntemuksia ja ajatuksia projekti her?tt??. Ja kielt?m?tt?, kyll?h?n suomalaisessa kulttuurissa on kieroutunut suhtautuminen alkoholiin.

- - -

Selv?sti juovuksissa

Avatar
Varpu
Viestit: 3113
Liittynyt: 18 Elo 2006 6:22
Paikkakunta: Saksa
Viesti:

ViestiKirjoittaja Varpu » 05 Loka 2007 15:11

Anja kirjoitti:Er??ll? bussimatkalla luin t?m?n:

Juhani Sepp?nen: Selv?sti juovuksissa, Otava 2006

Sepp?nen pohdiskelee monelta kantilta suomalaisten suhtautumisesta alkoholiin ja tekee oman kokeilunsa, pystyyk? olemaan vuoden nauttimatta laisinkaan ja kertoo sujuvasti, millaisia tuntemuksia ja ajatuksia projekti her?tt??. Ja kielt?m?tt?, kyll?h?n suomalaisessa kulttuurissa on kieroutunut suhtautuminen alkoholiin.


Huumorintajuani kutkutti ihan suunnattomasti kun olimme Sepp?sen kanssa yht? aikaa Akateemisen kirjakaupan taiteiden y?ss? esiintym?ss? - ja Sepp?nen oli selv?sti juovuksissa.... :rofl:

Avatar
Varpu
Viestit: 3113
Liittynyt: 18 Elo 2006 6:22
Paikkakunta: Saksa
Viesti:

ViestiKirjoittaja Varpu » 05 Loka 2007 15:19

unaz kirjoitti:Ja m? taas rakastan kielell? kikkailua, hupaisat sananparret ja erilaiset tavat sanoa asioita ovat ehdottomasti el?m?n ja kirjallisuuden suola. Pussikaljaromaanissa en tosin p??ssyt min?k??n alkua pidemm?lle.


Kielellinen v?rikyll?isyys on minusta eri asia kuin kikkailu. Ajattellaan vaikka Aleksis Kive?. Esimerkiksi Harri Tapper
on fantastinen esimerkki murteella ja kielellisesti herkullisesti kirjoittavasta. En tied?, saako h?nen kirjojaan en?? mist??n :(

Olennaista kai on se, l?ytyyk? ilmaisusta sis?lt?? vai j??k? se pelk?ksi kirjalliseksi n?pp?r?inniksi?

Ilmeisesti ilmaisin ajatukseni huonosti: rakastan kielileikkej? ja verbaliikkaa aina kun siin? hommassa on ideaa ja sis?lt??. Mutta jos se on pelkk?? kikkailua ja n?pp?r?inti?, hohhoijjaa...

Ihania ovat esimerkiksi Anselm Hollon suomentamat Lennonit: Lennon panee omiaan ja Hispanialainen jakovainaa.


Paluu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija

cron