Diabeetikon perusohje.

Tohtori Raaste on toiminut vuodesta 1978 yleis -ja perhelääkärinä Fuengirolassa, Costa del Solissa.
Raaste on erikoistunut tuki -ja liikuntaelinten myofaskiaaliseen kivunhoitoon. Hän toimii myös Aurinkorannikon diabetesyhdistyksessä.

Valvojat: San Martino, Pentti Raaste

Pentti Raaste
Viestit: 14
Liittynyt: 03 Marras 2010 19:24
Paikkakunta: Fuengirola
Viesti:

Diabeetikon perusohje.

ViestiKirjoittaja Pentti Raaste » 09 Maalis 2011 20:04

Alla on laatimani melko lyhyt ja tiivis perusohje diabeetikoille.


Meillä lääkäreillä on vaikeuksia motivoida potilaitamme hyvään diabeteksen hoitoon.
Diabetes ja etenkin aikuisiän sairaus ei aiheuta potilaalle juurikaan huonovointisuutta ennenkuin verensokeriarvot ovat moninkertaisesti pielessä.

Monasti ovat verensokeriarvot jo etenkin aterioitten jälkeen olleet jo useita vuosia koholla ennen diabeteksen diagnostisoimista. Tilaa kutsutaan esi-diabetekseksi. Erilaiset eliovauriot alkava jo silloin kehittyä. Diabetes ja esi-diabetes todetaan mahdollisimman aikaisin kun tehdään verensokerikoe n.45 minuuttia jonkin aterian jälkeen. (esim. Aamiainen jossa on puuroa ja leipää sekä tuoremehu lasillinen). (Paastoverensokerimittaus on huono menetelmä ja taudin toteaminen myöhästyy vuosilla.) Toinen mahdollisuus on tehdä HbA1C koe. Etenkin yli-painoiset ja perinnöllisesti alttiit henkilöt on tarpeen testata säännöllisin väliajoin.
Kohtalaisen huonossa tasapainossa oleva sokeritauti ei anna välittömästi mitään pahoja oireita, vaan potilas voi jopa kokea voivansa hyvin, kun verensokeriarvot ovat korkealla. Meillä ei ole mitään aistia elimistössä, joka rekisteröisi verensokerin vaihteluja ja saisi meidät niitä tuntemaan Tämä on vähän vastaava tilanne kuin mikä on verenpaineen tai vaikkapa kolesterolin vaihteluiden suhteen.
Kuitenkin on korkea verensokeri (verenpaine,kolesteroli) elimistölle haitallinen ja aiheuttaa useita hitaasti kehittyviä elinvaurioita. Korkea verensokeri vaurioittaa etenkin hermokudosta, verisuonistoa ja sydäntä. Raajojen puutuminen ns.neuropatia on ensimäisiä sokeritaudin aiheuttamia hermovaurion merkkejä. Sydäninfarktit ja aivohalvaukset ovat yleisiä diabeetikoilla kuten myös näön heikentyminen. Munuaiset vaurioituvat myös herkästi. Verisuoniston kalkkeutuminen aiheuttaa raajoihin huonon aineenvaihdunnan ja kaikki haavat paranevat huonosti. Kuolion vaara lisääntyy.
Kun elimiin on tullut vaurioita ja potilas alkaa saada oireita on asian korjaaminen myöhäistä!! Katumus ja tapojen muuttaminen tässä vaiheessa ei enää auta. Näkö ei vaurioituneeseen silmään enää parane eikä myöskään hermokudos uusiudu.

Viimeaikaiset tutkimukset vahvistavat edelleen sitä käsitystä ,että sokeritasapainon hyvä hoitaminen hyvin paljolti estää edellä mainittujen lisäsairauksien syntyä.
On siis täysin mahdollista välttyä monilta ikävyyksiltä pelkästään hoitamalla hyvin omaa tautiaan. Avainsana on ennalta-ehkäisy!

MIKÄ ON SITTEN HYVÄÄ HOITAMISTA?

Hyvä hoito pitää verensokeriarvot enimmäkseen samoissa rajoissa kuin terveillä ihmisillä (sekä paastoarvot, että ruokailunjälkeiset huiput!!) Hyvään hoitoon on olemassa nykyisin erinomaiset apuvälineet. Verensokerin voi helposti mitata kotona ja erilaisia lääkitysvaihtoehtoja löytyy. Lääkäri voi antaa sinulle tietoa siitä kuinka parhaiten voit hoitaa itseäsi.Tekemällä etenkin alussa riittävän monia sokerimäärityksiä päivittäin oppii tuntemaan eri tekijöitten vaikutuksen verensokeriin ja pääsee sitä kautta hyvään hoitotasapainoon .

Terveellä ihmisellä verensokeri säätyy automaattisesti. Kun ihminen syö ruokaa joka sisältää HIILIHYDRAATTEJA ( aineita jotka muuttuvat sokeriksi elimistössä), alkaa sokerin määrä veressä nousta (riippuen myös hiilihydraattien laadusta ja määrstä). Tietyt solut elimistössä tunnistavat tuon sokerimäärän lisääntymisen ja aiheuttavat insuliinin vapautumista haimasta. Insuliinin avulla elimistön muut solut voivat ottaa sokerin käyttöönsä energianlähteeksi ja kiertävä sokerimäärä veressä laskee. Verensokeri vaihtelee siis koko ajan hetkestä toiseen!! Säätely tapahtuu terveellä ihmisellä siten, että verensokerin vaihtelurajat ovat 70 ja 140 mg% eli 4 ja 7,8 mmol/l välillä.
Ruokailun jälkeen verensokeri nousee noin tunnin /puolentoista ajaksi laskeakseen sitten perustasolle. Verensokerin vaihtelunpoeuksista erityyppisissä diabetestaudeissa saa parhaan käsityksen opiskelemalla sokeri-insuliini rasituskokeitten graafisia esityksiä. (Liite 2) Jotta saamme selville verensokerimme huippuarvot on verensokerin mittauksia tehtävä noin 45min-1 tunti aterian jälkeen. Mittaus ennen ateriaa kertoo onko meillä vielä edellisen aterian vaikutuksia jälellä. (Liikunta kuluttaa energiaa ja laskee verensokeria sekä toisaalta parantaa aineenvaihduntaa.) Pidemmän aikavälin sokeritasapaino mitataan HbA1C mittauksella se mittaa 2-3 edellisen kuukauden punasolujen hemoglobiinin sokeroitumisastetta prosentteina. Terveellä ihmisell arvo on 5% ja 6% välill?. Tabletti diabeetikoilla on hyvän hoitotasapanon yläraja 6,5% ja insuliinidiabeetikoilla sallitaan hieman korkeampi eli 7% raja. Mitä korkeampi HbA1C sitä huonompi on sokeritasapaino.

Sokeritautisella on verensokerin säätely heikentynyt ja se voi olla sitä karkeasti ottaen kahdella tavalla: a . insuliinin tuotanto on v?hentynyt tai b. solujen kyky k?ytt?? hyv?kseen insuliinia on heikentynyt. Samalla henkilöllä voi olla myös tilanne a+b. Sokeri- ja insuliinirasituskokeen avulla voidaan nämä sokeritaudin lajit erotella toisistaan ja antaa kullekin potilaalle sen mukainen hoito. Näitä tiloja siis hoidetaan eri tavoin.

Hoitoperiaatteena on siis saada sokeritautisellakin verensokeri pysymään jotakuinkin terveen ihmisen vaihtelurajoissa. Tasapainotilan ylläpitäminen on helpompaa tablettihoitoisessa diabeteksessä eli kakkos diabeteksessä kuin ykkös diabeteksessä, jossa insuliini on välttämätön. Kakkosdiabetes voi vähitellen muuttua insuliinidiabetekseksi. Kakkos eli aikuisdiabeetikolla on vielä osa elimistön omaa insuliinituotantoa ja säätelymekanismia toiminnassa.

MITKÄ OVAT KÄYTETYT KEINOT?

1. DIEETTI, säätää elimistöön tuotavaa energiamäärää.
2. LIIKUNTA, säätää energian palamista
3. LÄÄKITYS, korjaa elimistön puutteita.
4. LISÄ-t. SUOJARAVINTEET

Kolmen ensimainitun tekijän on oltava oikeissa suhteissa toisiinsa ja oikein ajoitettuja , jotta verensokeri kullakin hetkellä saadaan pysymään oikeissa rajoissa!

DIEETTI:

Kaikentyyppisen diabeteksen hoidon peruskivi on ruokavalio!
Koska sokeritautisella elimistöllä on vaikeuksia käsitellä saatua energiaa(ruokaa) on ensimäinen hoitotehtävä ravinnon oikean laadun valinta ja oikea annostelu =dieetti!
Keskeinen asia diabeetikon ruokavaliossa on ruuan hiilihydraateilla.
Hiilihydraatteja ei voi aivan kokonaan poistaa ravinnosta. Liikunnan ja etenkin fyysisen rasituksen määrästä riippuen tarvitsemme hieman erilaisia määriä hiilihydraatteja. Diabeetikolle ja ylipainoisille suositellaan mahdollisimman pientä hiilihydraatimäärää. Noin 70g/vuorokausi.(50-100gr/vrk) Niinsanottu VHH eli vähä hiilihydraattinen ruokavalio. (Urheilijat saattavat tarvita suurempia määriä) Suuremmat hiilihydr. määrät lisäävät insuliinin eritystä ja tarvetta joka myös edistää lihomistaipumusta. Diabeetikon ruokavalio ei juuri sisällä: LEIPÄÄ, PUUROJA, MUROJA, PASTARUOKIA, MUITA VILJATUOTTEITA, MUROJA, MYYSLEJÄ, PERUNAA(etenkään muussina)!!!

Sokeri on puhdasta 100 prosenttista hiilihydraattia ja esim. perunassa on 15% painosta sokeriksi muuttuvaa osaa el hiilihydraattia.
Mitä suuremman määrän elimistö saa hiilihydraattia ja mitä nopeammin se imeytyy, sitä korkeammalle ja nopeammin nousee verensokeri. Tästä seuraa , että ravinnon hiilihydraatit on hyvä ottaa pienissä erissä (useat pienet ateriat; esim: aamupala, välipala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala) ja on hyvä käyttää ravintoaineita joista hiilihydraatit imeytyvät elimistöön mahdollisimman hitaasti ja tasaisesti.
Ilman vaakaa on täysin mahdotonta opetella arvioimaan ravintonsa hiilihydraattimääriä ja jakaa niitä tasaisesti päivän tarpeisiin. Ravintoainetaulukoista (liite 1) selviävät eri ruoka-aineitten hiilihydraattipitoisuudet joihin perustuen saadaan laskettua aterioitten hiilihydraatipitoisuus seuraavan esimerkin tapaan:

Kinkkumunakas jossa 1/2dl maitoa =noin 2.5gr hiilihydraattia (munassa eikä kinkussa ole mainittavasti hiilihydraatteja)
Keitettyjä tuoreita (pakaste) papuja 150gr = noin 11,5gr hiilihydraattia.
Salaatti 100gr(tomaatti,kurkku, lehtisalaatti,sipuli) = noin 4gr hiilih.
Viinilasillinen 2dl = noin 1gr hiilih.

Aterian hiilihydraatimäärä = 19 gr yhteensä

Mikäli hiilihydraattiannos on sopiva ja lääkitys on oikein; ei aterian jälkeen (45min) mitatun verensokeriarvon tulisi nousta yli 140mg% tai 7,8 mmol/l.

LIIKUNTA:

Liikunta on tärkeää, koska aineenvaihdunta nopeutuu ja insuliiniresistenssi alenee. Paitsi vaikutusta verensokeria laskevasti on liikunnalla monia muitakin hyödyllisiä vaikutuksia terveydentilaan. Sydämen toiminta ja verenkierto paranevat. Verenpaine laskee. Kolesteroli laskee jne.
Vähimmäismäärä liikuntaa on 30-45 minuuttia reipasta kävelyä (tai muuta vastaavaa) päivittäin, joka pitisi olla jokaisen kiireisenkin ihmisen mahdollisuuksien rajoissa .
Tarkempia liikuntaohjeita on ohjeissani I diabeetikoille.

LÄÄKITYS:

Lääkkeitä annetaan se pienin mahdollinen määrä, joka pitää verensokerit edellämainituissa säädetyissä rajoissa.
Silloin kuin tablettimuotoinen hoito maksimissaan ei enää pidä verensokereita kurissa (uusillakaan lääkkeillä) on parasta siirtyä ajoissa insuliinin käyttöön.
Insuliinihoitoa voi alussa käyttää tablettien rinnalla. Vähitellen oman insuliinituotannon kokonaan ehtyessä joudutaan kokonaan insuliinin varaan. Hyvä hoitotasapaino ja painon hallinta hidastavat kehitystä ja siirtävät myöhäisemmäksi insuliinihoitovaihetta.

SUOJARAVINTEET:
Useissa tutkimuksissa on voitu todeta lisä- ja suojaravinteitten tärkeys diabeetikoille suojaamaan ja ehkäisemään korkeitten verensokerien aiheuttamia elinvaurioita. http://www.tritolonen.fi sivuilla on kerrottu useista tutkimuksista. Tärkeimpiä lisä ravinteita ovat C-vitamiini, D-vitamiini, E-Epa, karnosiini, berberiini, foolihappo ja B-vitamiinit hivenaineista tärkeimmät lienevät kromi ja magnesium ja sinkki.

Kun hoitaa itsensä hyvin välttyy monilta epämiellyttäviltä seurannais-sairauksilta ja ongelmilta!!

LIITE 1.

HIILIHYDRAATTIPITOISUUKSIA/ Glykeeminen indeksi = GI

(Glykeeminen indeksi mittaa eri ruoka-aineitten aiheuttamaa verensokerin nousua verrattuna sokeriin jonka arvo on 100.Mitä alhaisempi GI numero sitä parempi diabeetikon kannalta.)

Jauhot,ryynit ja suurimot; Hiilihydraattipitoisuus(Hh) 65-80% painosta GI noin 80.
Riisi Hh 79%, GI 45-88 välill. Pitkulainen ja kokojyvä parempia.
Kaura Hh 66%(puuron GI 70)

Leivät (pehmeät) graham ja ruis Hh 55% ja GI 70. Valkea leipä Hh 57% ja GI 70-80
Näkkileipä t. korput Hh 75%, Murot Hh85% GI 83 (tummalla ja vaalealla leivällä ei ole juuri eroa diabeteksen kannalta.)

Peruna Hh 18%, GI keitetty 57, perunamuusi 73
Porkkana Hh 10%, GI 50, Lanttu Hh 8%, GI 50

Kaali Hh 5%, GI 50, Kukkakaali Hh 5%, GI 50, Lehtisalaatti Hh 3%, GI 50, Vesimeloni Hh 6%, GI 72, Sienet Hh 6%, GI 50
Pavut (kuivatut) Hh 62%, GI 28, Tuoreet palkopavut Hh 7%, GI 50, Vihreä tuore herne Hh 16%, GI 57
Kurkku Hh 3%, GI 50, Tomaatti Hh 4%, GI 50, Paprika Hh 7%, GI 50

Omena Hh 15%, GI 38%, Appelsiini Hh 11%, GI 44, Rypäle Hh16%, GI 46, Banaani Hh 23%, GI 54

Maito Hh 5%, GI 27, Olut Hh 3%, Viini(kuiva) Hh 0,5%

Laajempi ravintoainetaulukko: http://www.fineli.fi

Paluu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija