Minulla seitsenkymppisellä yrittäjällä on kova yritys päästä parempaan kuntoon. Ensin tietysti söin itseni ylipainoiseksi ja perässä seurasi diabetes, osin ehkä suvunkin perintönä. Talouslama 90-vuosikymmenellä otti omansa, mutta hengissä selvittiin. Sitten pari koiraa, lähdettiin lenkille ja painoa saatiin noin sataan kiloon ilman suurempia ruokavalioita. Kuinkas ollakaan vajaa kymmenen vuotta sitten sydän alkoi "värisemään" ja sain sydämentahdistimen ns. kaikenvaralle, muutoin mies työkunnossa. Tosin diabetespillerit ja sydänääkkeitä pari sorttia naamaan päivittäin.
Reilu vuosi sitten diabeteshoitaja alkoi puhumaan lääkinnän lisäämisestä, kolesterolilääkkeistä ja näyttämään mallilautasiaan taas kertaalleen. Siinä sitten löin "jarrut päälle", hommasin Antti Heikkilän diabeteskirjan ja eikun lukemaan. Ensin piti opetella mitä kaikki hienot sanat tarkoittaa ja sitten syömään. Painoa putosi lähemmäs kymmenen kiloa, mutta hetken päästä tuli takaisin.
Sitten löysin Fuengirolassa vahingossa Annika Dahlgvistin kirjan Karppaus, piti ostaa kun oli niin paljon "parjattu" lukea pariin kertaan, että uskoin kaiken sanotun koskien noita hiilihydraatteja, sekä diabetesta.
Nyt sitten on painoa pudotettu taas melkein kymmenen kiloa (92) ja veriarvot suunnilleen kohdallaan kolmella Diformiinilla. Kolesterolilääkkeet heitin menemään jo alkumetreillä kun niitäkin "muka" turhaan syötetään. Nyt sitten ihmettelen miten noiden sydänlääkkeiden kanssa voisi menetellä kun paineetkin on kohdallaan n 70/120 tasoissa. Tuo tahdistin mietityttää, vaikka sitä ei ole juurikaan tarvittu kahdeksaan vuoteen, jotakin pientä "säätöä" on tapahtunut, mutta miten olikaan laite säädettynä.
Sokerin pitkäaikaisarvot 8 lukemissa ja hiilareita pikkusen maistellaan. Kunto hyvä, mutta lenkkeilyä vaisi lisätä.
Olisin kiinnostunut noista lääkkeiden vähennysmahdollisuuksista ja miten ne voisi vaikuttaa. Diabeteslääkkeitä kokeilin vähentää, mutta joku alkoi hieman "huippaamaan" samaan aikaan ja piti korjata takaisin päin. Suku syöttäisi kaikki pillerit vaikka arvot olisivat kohdallaan, mutta noiden tarveyskeskuksen hoitohenkilöihin ja nuoriin lääkärityttöihin en oikein tukeutuisi. Sydänlääkärin tapaan vuositarkastuksessa, mutta tietääkö ne karppausten vaikutuksista yhtään mitään. Neuvoja tässä kaipaisi, eikä lisää pillereitä.
Tässä nyt on alettu uskomaan, että ensin syödään itsensä "rapakuntoon" hiilihydraateilla, saadaan ylipanot ja diabetekset ja sitten vielä tukitaan suonistot ja niin edelleen. Peruutusvaihden on vaikeampi.