Suomalainen riskijournalismi
Valvoja: San Martino
-
Saaristolainen
- Site Admin
- Viestit: 3408
- Liittynyt: 24 Loka 2008 23:36
- Paikkakunta: Ii
- Viesti:
Re: Suomalainen riskijournalismi
Mistähän se sitten johtuu, että hampurilaisaterian jälkeen tulee hyvin pian uusi nälkä?
-
San Martino
- Viestit: 5514
- Liittynyt: 10 Huhti 2008 16:25
Lopeta jo Mustajoki!
Kaloriteoreetikko Mustajoki nyt Hesarissa...
Just juu...Aivot pysähtyvät ilman hiilareita Mustajoen mukaan....
Hyvä kommentti jutun alla..
Lisää aiheesta...
Pertti Mustajoki kirjoitti:
ENSISIJAINEN energia-aineenvaihduntamme polttoaine on rypälesokeri eli glukoosi. Sitä tarvitaan elimistössä aina, sillä aivosolumme käyttävät voimanlähteenään vain sitä ja aivojen osuus koko elimistön lepoenergian eli perustoimintoihin tarvittavan energian kulutuksesta on huomattava, peräti viidesosa.
Aterian jälkeiseen glukoosin polttoon ehkä perustuu laihduttajille annettu neuvo vähentää hiilihydraattien käyttöä. Ajatellaan, ettei rasvanpoltto ole ollenkaan mahdollista silloin, kun syö hiilihydraatteja.
Tämä ei pidä paikkaansa.
http://www.hs.fi/tiede/art-2000005266464.html
Just juu...Aivot pysähtyvät ilman hiilareita Mustajoen mukaan....
Hyvä kommentti jutun alla..
Toivoisin, että professorit ottaisivat huomioon myös muita asiaan liittyviä tieteenaloja huomioon, kuten vaikka tässä endokrinologiaa ja psykologiaa, ennen kuin alkavat latelemaan käyttäytymismalleja suoraan jostain termodynamiikan lakien pohjilta, ohittaen monet muut ihmiselimistön mekanismit. Ei todellakaan ole seurauksiltaan sama, syötkö kourallisen sokeria, proteiinia tai alle puoli kourallista rasvaa, sisältäen saman energiamäärän, mutta johtaen erilaisiin reaktioketjuihin ja sitä kautta erilaisiin käyttäytymismalleihin.
Lisää aiheesta...
-
San Martino
- Viestit: 5514
- Liittynyt: 10 Huhti 2008 16:25
Duodecim taas vauhdissa...
Valtion virallinen propagandatoimisto Duodecim ja YLE syöttävät taas kerran suomalaisille väestötutkimuksen tulokset,jotka on kerätty "rasti ruutuun" menetelmällä. Ja tietysti täysjyväpropaganda jatkuu...
Suomalaisista yritetään todenteolla tehdä pähkinänpurijoita eli Walter Willetillä on edelleen hyvät suhteen Californian pähkinänviljelijöihin. Dosentti Sundberg kirjoitti aiheesta jo vuonna 2013 blogissaan. Hän on erikoistunut tutkimusvilppeihin ja kirjoittanut niistä mielenkiintoisen kirjan "Forskningsfusket"
PS. Valkoisen sokerin ja sokerihiilihydraattien haitat leviävät kansan keskuudessa viidakkorummun lailla
YLE kirjoitti:
Kaikkein suurin vaikutus oli täysjyväviljojen, hedelmien ja kasvisten sekä kalan ja omega-3-rasvahappojen syönnillä.
Riski menehtyä pieneni jo vähäisillä muutoksilla kuten lihansyönnin vähentämisellä ja pähkinöiden syönnin lisäämisellä.
https://yle.fi/uutiset/3-9745657
Suomalaisista yritetään todenteolla tehdä pähkinänpurijoita eli Walter Willetillä on edelleen hyvät suhteen Californian pähkinänviljelijöihin. Dosentti Sundberg kirjoitti aiheesta jo vuonna 2013 blogissaan. Hän on erikoistunut tutkimusvilppeihin ja kirjoittanut niistä mielenkiintoisen kirjan "Forskningsfusket"
Ralf Sundberg kirjoitti:
....färskt exempel handlar om den kända studien Nurses Health Study. Ledaren för studien, professor Walter Willett har ekonomiska förbindelser med Valnötsodlarna i Kalifornien. Så han ställer alltid frågor om valnötskonsumtionen i de frågeformulär som skickas ut med regelbundna mellanrum. För varje gång han rapporterar något positivt om valnötter uppger de kvinnor som ingår i studien som har god hälsa att de äter valnötter.
Jag menar att denna typ av studier är helt meningslösa, eftersom de inte lär oss något om riskfaktorerna för sjukdom. De bara förstärker de fördomar som allmänhet och forskare redan har.
http://blogg.ralfsundberg.se/#post18
PS. Valkoisen sokerin ja sokerihiilihydraattien haitat leviävät kansan keskuudessa viidakkorummun lailla
IS kirjoitti:
– Lopetin puolisen vuotta sitten täysin vehnän ja sokerin syömisen. Tämä on nyt aivan fantastista, Jaakko Selin hehkui hyvää oloa Ilta-Sanomille viime tammikuussa.
http://www.is.fi/viihde/art-2000005304983.html
-
San Martino
- Viestit: 5514
- Liittynyt: 10 Huhti 2008 16:25
Hampurilaiset...lihapullat
HS kirjoitti:
Hampurilaisateria ja lihapulla-annos ovat samankokoiset, mutta vain toinen niistä lihottaa – painonnousun perimmäinen syy löytyy mahasta, joka ei ymmärrä kaloreista mitään
Mahalaukku ei mittaa kaloreita, ainoastaan ruoan määrää
http://www.hs.fi/tiede/art-2000005308475.html
Mielenkiintoista,mutta miten tämä voi olla mahdollista? Onko jollain luku-oikeudet?
Re: Suomalainen riskijournalismi
Tiede
Hampurilaisateria ja lihapulla-annos ovat samankokoiset, mutta vain toinen niistä lihottaa – painonnousun perimmäinen syy löytyy mahasta, joka ei ymmärrä kaloreista mitään
Lukuisissa tutkimuksissa on havaittu, että syömme helposti yli tarpeen. Näillä vinkeillä voit välttää ylensyöntiä.
Mahalaukku ei mittaa kaloreita, ainoastaan ruoan määrää. (KUVA: Adriana Dobrin/HS)
Jukka Ruukki
Julkaistu: 31.7. 2:00 , Päivitetty: 1.8. 8:21
Kello lähenee puoltapäivää, ja lounaspaikassa käy kuhina. Nälkäisiä riittää jonoksi asti.
Listalta löytyy kaksi vaihtoehtoa: lihapullia ja muusia tai hampurilainen ranskalaisilla.
Kumman valitsisi?
Jos tarkoitus on pelkästään häätää nälkä, päätös on aika lailla yhdentekevä. Annokset painavat saman verran: neljäsataa grammaa. Sen verran tarvitaan, että mahalaukku venyy ja tuntee olevansa täynnä.
Siihen mahalaukun äly loppuukin. Se ei osaa viestittää aivoille, että hampurilaisateria on ehkä turhan tuhti lounasvaihtoehto. Pitäisi osata sanoa ei.
Vaikka annokset ovat samankokoiset ja kummastakin tulee täyteen, vain jälkimmäinen lihottaa. Lihapulla-annoksesta elimistö saa 500–600 kilokaloria, hampurilaisateriasta niitä kertyy kaksin verroin. Jo parisataa ylimääräistä kaloria joka päivä voi nostaa painoa viitisen kiloa muutamassa kuukaudessa.
Mahalta näinkään yksinkertainen laskutoimitus ei onnistu, sillä se ei tajua kaloreista mitään. Kylläisyydestä se sen sijaan tietää paljonkin. Se sanoo, milloin ruokaa tarvitaan ja paljonko on tarpeeksi.
Tyhjä mahalaukku on vain litteä pussi, ei sen kummempi. Kun lihapulla-annos solahtaa ruokatorven läpi, pussi alkaa täyttyä ja venyä. Ärsytys herättää mahalaukun seinämän hermot, eräänlaiset paineanturit. Venytyksen lisääntyessä hermosto lähettää aivoille kylläisyysviestin: Ruokaa on jo riittävästi. Luukut kiinni.
Ongelmallinen tilanne on siksi, että sama määrä ruokaa venyttää mahalaukkua yhtä paljon. Jos syöt tänään muusiannoksen ja huomenna hampurilaisen, tunnet itsesi yhtä kylläiseksi mutta keräät aivan eri määrän kaloreita. Maha ei ole kehittynyt erottamaan kaloripommeja kevyemmistä vaihtoehdoista.
Pula-aika suosi vatsan täyttöä
Mahalaukun olematon laskutaito on osoittautunut haitalliseksi nykyihmiselle. ”Jos maha osaisi kertoa aivoille, että kaloreita on nyt riittävästi, maailmassa ei olisi lihavuusongelmaa”, sanoo professori, sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki.
Mustajoelta ilmestyi viime vuonna kirja Vähennä kaloreita ilman dieettiä (Duodecim 2016). Se tiivistää reiluun sataan sivuun lihomisbuumin syyt ja ratkaisukeinot.
Mustajoen mukaan selitystä pitää lähteä kerimään vuosimiljoonien takaa. Ruoansulatusjärjestelmä ja ruokahalun säätely kehittyivät metsästyksellä ja keräilyllä eläneiden esi-ihmisten tarpeisiin. Heille olennaista ei ollut pysyä hoikkana vaan turvata energiansaanti. Muutama lisäkilo ihon alla oli hyvä sijoitus ja henkivakuutus.
Kivikauden ihmiselle liikakaloreista varoittava järjestelmä olisi ollut kohtalokas ominaisuus. He elivät jatkuvassa niukkuudessa, ja aliravitsemus oli alituinen vieras. Kaloreiden karttajat olisivat kuolleet nälkään.
”Satojentuhansien vuosien kuluessa meihin on iskostunut energian rohmuamiseen erikoistunut käyttäytymismalli”, Mustajoki sanoo.
Se koostuu etenkin kahdesta perussäännöstä: Syö aina, kun ruokaa on tarjolla. Jos sitä tarjotaan ylenpalttisesti, mätä ähkyyn asti.
Säännöissä kaikuu aikojen alkuhämärä. Evoluutio on suosinut tankkausta isoista määristä. Kivikaudella ei tiennyt, milloin ruokaa saa seuraavan kerran, joten olisi ollut järjetöntä jättää syömättä yli tarpeen silloin, kun saatiin vaivalla hirvi tai kauris.
Nyt alitajuntaan jämähtänyt oppi tuottaa turhia kaloreita. Ruokaturvasta on tullut rasite.
Annoskoko altistaa ylensyönnille
Koska mahalla on niin surkea matikkapää, käytämme kylläisyyden mittarina lautasta. Vasta kun pohja pilkottaa, alkaa pikkuhiljaa riittää. Niinhän äitikin neuvoi.
Lukuisissa tutkimuksissa on havaittu, että syömme helposti yli tarpeen. Otamme isolle lautaselle reippaammin ruokaa kuin pienelle. Kun annoskoko kasvaa puolella, syömme siitä kolmanneksen enemmän kuin tavallisesta annoksesta. Ylijäämä kertyy vähitellen vyötärölle.
Liika syöminen suurista annoksista on meissä niin syvällä, ettemme edes huomaa sitä. Asia kirkastui tutkijoille klassisessa kokeessa.
Puolet koehenkilöistä nautti keittoa ”pohjattomilta” lautasilta, toinen puoli tavallisilta. Erikoislautasiin oli kiinnitetty huomaamaton letku, joka piti huolen siitä, ettei keitto päässyt lainkaan loppumaan.
Tavalliselta lautaselta lusikoineet lopettivat syömisen, kun pohja pilkotti ja he tunsivat itsensä kylläisiksi. Pohjattoman lautasen käyttäjät eivät osanneet lopettaa. He kuitenkin arvioivat nauttineensa kaloreita vain saman verran kuin verrokit. Todellisuudessa he lusikoivat 74 prosenttia enemmän keittoa.
”Annoskoko menee jopa mieltymysten edelle”, sanoo Pertti Mustajoki ja kertoo esimerkin.
Yhdysvaltalainen syömistutkija Brian Wansink jakoi koemielessä ihmisille ilmaisia popcorneja. Osa sai tuoreita, osa parin viikon vanhoja. Popcornit tarjoiltiin keskikokoisista ja isoista rasioista. Tuoreet tekivät luonnollisesti paremmin kauppansa kuin eltaantuneet, mutta myös niitä syötiin kolmannes enemmän isoista kuin pienistä rasioista.
Jo ruoan näkeminen nälättää
Huomattava osa ihmisen aivokapasiteetista on jatkuvasti käytössä. Selviämme parista samanaikaisesta tarkkaavaisuutta vaativasta tehtävästä, mutta kolmas on jo liikaa. Luova ajattelu ja tehokas toiminta tahmaavat.
Ruuhkia välttääksemme olemme automatisoineet rutiinitehtäviä. Syöminen kuuluu niihin.
”Syöminen toistuu niin monta kertaa päivässä, että se on kannattanut siirtää autopilotille”, Pertti Mustajoki sanoo.
Koska syöminen tulee selkäytimestä, monet ulkoiset tekijät vaikuttavat siihen voimakkaasti. Varsinkin ruoan näkeminen ohjaa meitä alitajuisesti. Se ei ole ihme, sillä suurin osa aivokuoren toiminnasta liittyy näköhavaintojen käsittelyyn.
Suklaakonvehteja tulee napsituksi helpommin, jos namupussi on esillä eikä työpöydän laatikossa. Jos konvehteja on useampaa sorttia, maistamme todennäköisesti jokaista. Brian Wansink kutsuu ilmiötä see foodiksi. Näköruokaa ei syödä hengenpitimiksi vaan siksi, että se on esillä ja lähellä.
Koska syömistä ohjaa autopilotti, syömisen kontrollointi on vaikeaa. Kukaan ei jaksa eikä osaa laskea jokaista päivän aikana syötyä kaloria kovin tarkasti, vaikka tahtoisi.
Aivot eivät yksinkertaisesti halua tuhlata arvokasta ajatteluaikaa syömisen valvontaan. Siksi laihdutuskuurit on tuomittu epäonnistumaan. Elimistö on viritetty toimimaan tavalla, joka lopulta selättää sinnikkäimmänkin laihduttajan. Tahdonvoima väsyy kuin lihas.
Tiheä maittaa, ei täytä
Tutkimuksissa on havaittu myös, että ruoan näkeminen lisää paljon energiaa sisältävien ruokien syöntiä. Varsinkin makean ja rasvaisen seos maistuu. Tämäkin ominaisuus juontaa kaukaa. Kivikaudella makeus merkitsi turvallisuutta ja eloonjääntiä. Makeat syötävät eivät olleet myrkyllisiä, ja niistä sai paljon energiaa.
Ihminen voi nauttia ylenpalttisesti kaloreita, kunhan ne on pakattu pieneen tilaan. Maha täyttyy vähin erin, ja kylläinen olokin kehittyy kovin hitaasti.
Kaikki rasvaiset ruoat ovat tällaisia tilaihmeitä. Perunalastu on pahimmasta päästä. Melkein koko sen paino on kaloreita. Sataan grammaan lastuja kätkeytyy 520 kilokaloria energiaa.
Porkkanasta yli 90 prosenttia on vettä. Jos ruoka sisältää paljon vettä, siihen ei yksinkertaisesti mahdu paljon kaloreita. Ei ihme, että porkkana on terveellinen vaihtoehto. Sata grammaa sisältää vain 33 kilokaloria.
Juomilla on oma reitti
Energiatiheyden lainalaisuudet pätevät vain kiinteisiin ruoka-aineisiin. Sokeripitoisten nesteiden, kuten mehujen ja virvoitusjuomien, energiatiheys on pieni – vain 35–45 kilokaloria sadassa grammassa. Se vastaa omenan energiatiheyttä. Silti virvokkeiden ylenpalttinen hörppiminen lihottaa. Miten ihmeessä?
Syy on taas mahalaukussa. Sillä on eri reitit kiinteälle ja nestemäiselle ravinnolle. Neste valuu mahalaukun reunoja pitkin, kiinteä keskeltä. Siksi pullollinen virvoketta hulahtaa nopeasti mahaportin kautta suoleen venyttämättä mahalaukkua ja tuottamatta kylläisyyttä. Neste on poissa, mutta kalorit eivät katoa minnekään.
Evolutiivisesti tässä on paljonkin järkeä. Esi-isien ei kannattanut tulla kylläiseksi nesteestä. Jos kourallinen lähdevettä olisi karkottanut janon lisäksi nälän, jahtireissu olisi jäänyt sikseen. Miehet olisivat tuupertuneet ravinnon puutteeseen.
Sokeripitoiset juomat lisäävät säännönmukaisesti energiansaantia. Kalorit kertyvät muun ruoan kaloreiden päälle. Tieteellisissä kokeissa on havaittu, ettei aterialla nautittu sokeripitoinen juoma vie tilaa ruoalta. Ihminen syö saman verran kuin söisi muutenkin – ja lihoo kuin huomaamattaan.
Samasta syystä hedelmät kannattaa käyttää sellaisinaan eikä mehuina. Eräässä tutkimuksessa koehenkilöt nauttivat usean viikon ajan hedelmiä joka päivä 400 kilokalorin edestä. Osa joi saman verran tuoremehuna. Hedelmät pienensivät kalorien saantia, koska niiden tuoma kylläisyys vähensi muuta syömistä. Juomalla kalorien määrä lähti päinvastoin nousuun.
Monipuolisuus koukuttaa
Luonto on rakentanut meihin ruokalajikohtaisen ruokahalun. Mahalaukun kylläisyys syntyy nopeasti yhtä ruokalajia syödessä, mutta uusille mauille löytyy aina tilaa. Tähän perustuu niin sanottu jälkiruokamaha.
Evoluutio on suosinut ruokalajikohtaista kylläisyyttä, koska se takasi riittävän monipuolisen syömisen. Samalla varmistui välttämättömien proteiinien, vitamiinien, hivenaineiden ja rasvahappojen saanti. Vaikka maha oli täynnä hirvenlapaa, oli järkevää napsia vielä marjoja ja pähkinöitä.
Nykyihmiselle ominaisuudesta on silkkaa haittaa. Noutopöydästä haluamme maistaa jokaista lajia, vaikka nykyruoka sisältää rasvaa ja sokereita huomattavat määrät kivikauden ravintoon verrattuna.
Pertti Mustajoen mukaan kivikauden mahalla ja aivoilla varustettu ihminen pärjää nykypäivän lihottavassa ympäristössä, kunhan ymmärtää lihomisen syyt ja tietää, kuinka liikakaloreilta voi suojautua.
”Painonhallinta on pientä kamppailua evoluution voimia vastaan”, Mustajoki sanoo. Kilpailussa auttaa, että tekee yltäkylläisyyden keskellä itselle sopivia kivikautisia ratkaisuja.
Artikkeli on julkaistu aiemmin Tiede-lehden numerossa 5/2017.
Hampurilaisateria ja lihapulla-annos ovat samankokoiset, mutta vain toinen niistä lihottaa – painonnousun perimmäinen syy löytyy mahasta, joka ei ymmärrä kaloreista mitään
Lukuisissa tutkimuksissa on havaittu, että syömme helposti yli tarpeen. Näillä vinkeillä voit välttää ylensyöntiä.
Mahalaukku ei mittaa kaloreita, ainoastaan ruoan määrää. (KUVA: Adriana Dobrin/HS)
Jukka Ruukki
Julkaistu: 31.7. 2:00 , Päivitetty: 1.8. 8:21
Kello lähenee puoltapäivää, ja lounaspaikassa käy kuhina. Nälkäisiä riittää jonoksi asti.
Listalta löytyy kaksi vaihtoehtoa: lihapullia ja muusia tai hampurilainen ranskalaisilla.
Kumman valitsisi?
Jos tarkoitus on pelkästään häätää nälkä, päätös on aika lailla yhdentekevä. Annokset painavat saman verran: neljäsataa grammaa. Sen verran tarvitaan, että mahalaukku venyy ja tuntee olevansa täynnä.
Siihen mahalaukun äly loppuukin. Se ei osaa viestittää aivoille, että hampurilaisateria on ehkä turhan tuhti lounasvaihtoehto. Pitäisi osata sanoa ei.
Vaikka annokset ovat samankokoiset ja kummastakin tulee täyteen, vain jälkimmäinen lihottaa. Lihapulla-annoksesta elimistö saa 500–600 kilokaloria, hampurilaisateriasta niitä kertyy kaksin verroin. Jo parisataa ylimääräistä kaloria joka päivä voi nostaa painoa viitisen kiloa muutamassa kuukaudessa.
Mahalta näinkään yksinkertainen laskutoimitus ei onnistu, sillä se ei tajua kaloreista mitään. Kylläisyydestä se sen sijaan tietää paljonkin. Se sanoo, milloin ruokaa tarvitaan ja paljonko on tarpeeksi.
Tyhjä mahalaukku on vain litteä pussi, ei sen kummempi. Kun lihapulla-annos solahtaa ruokatorven läpi, pussi alkaa täyttyä ja venyä. Ärsytys herättää mahalaukun seinämän hermot, eräänlaiset paineanturit. Venytyksen lisääntyessä hermosto lähettää aivoille kylläisyysviestin: Ruokaa on jo riittävästi. Luukut kiinni.
Ongelmallinen tilanne on siksi, että sama määrä ruokaa venyttää mahalaukkua yhtä paljon. Jos syöt tänään muusiannoksen ja huomenna hampurilaisen, tunnet itsesi yhtä kylläiseksi mutta keräät aivan eri määrän kaloreita. Maha ei ole kehittynyt erottamaan kaloripommeja kevyemmistä vaihtoehdoista.
Pula-aika suosi vatsan täyttöä
Mahalaukun olematon laskutaito on osoittautunut haitalliseksi nykyihmiselle. ”Jos maha osaisi kertoa aivoille, että kaloreita on nyt riittävästi, maailmassa ei olisi lihavuusongelmaa”, sanoo professori, sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki.
Mustajoelta ilmestyi viime vuonna kirja Vähennä kaloreita ilman dieettiä (Duodecim 2016). Se tiivistää reiluun sataan sivuun lihomisbuumin syyt ja ratkaisukeinot.
Mustajoen mukaan selitystä pitää lähteä kerimään vuosimiljoonien takaa. Ruoansulatusjärjestelmä ja ruokahalun säätely kehittyivät metsästyksellä ja keräilyllä eläneiden esi-ihmisten tarpeisiin. Heille olennaista ei ollut pysyä hoikkana vaan turvata energiansaanti. Muutama lisäkilo ihon alla oli hyvä sijoitus ja henkivakuutus.
Kivikauden ihmiselle liikakaloreista varoittava järjestelmä olisi ollut kohtalokas ominaisuus. He elivät jatkuvassa niukkuudessa, ja aliravitsemus oli alituinen vieras. Kaloreiden karttajat olisivat kuolleet nälkään.
”Satojentuhansien vuosien kuluessa meihin on iskostunut energian rohmuamiseen erikoistunut käyttäytymismalli”, Mustajoki sanoo.
Se koostuu etenkin kahdesta perussäännöstä: Syö aina, kun ruokaa on tarjolla. Jos sitä tarjotaan ylenpalttisesti, mätä ähkyyn asti.
Säännöissä kaikuu aikojen alkuhämärä. Evoluutio on suosinut tankkausta isoista määristä. Kivikaudella ei tiennyt, milloin ruokaa saa seuraavan kerran, joten olisi ollut järjetöntä jättää syömättä yli tarpeen silloin, kun saatiin vaivalla hirvi tai kauris.
Nyt alitajuntaan jämähtänyt oppi tuottaa turhia kaloreita. Ruokaturvasta on tullut rasite.
Annoskoko altistaa ylensyönnille
Koska mahalla on niin surkea matikkapää, käytämme kylläisyyden mittarina lautasta. Vasta kun pohja pilkottaa, alkaa pikkuhiljaa riittää. Niinhän äitikin neuvoi.
Lukuisissa tutkimuksissa on havaittu, että syömme helposti yli tarpeen. Otamme isolle lautaselle reippaammin ruokaa kuin pienelle. Kun annoskoko kasvaa puolella, syömme siitä kolmanneksen enemmän kuin tavallisesta annoksesta. Ylijäämä kertyy vähitellen vyötärölle.
Liika syöminen suurista annoksista on meissä niin syvällä, ettemme edes huomaa sitä. Asia kirkastui tutkijoille klassisessa kokeessa.
Puolet koehenkilöistä nautti keittoa ”pohjattomilta” lautasilta, toinen puoli tavallisilta. Erikoislautasiin oli kiinnitetty huomaamaton letku, joka piti huolen siitä, ettei keitto päässyt lainkaan loppumaan.
Tavalliselta lautaselta lusikoineet lopettivat syömisen, kun pohja pilkotti ja he tunsivat itsensä kylläisiksi. Pohjattoman lautasen käyttäjät eivät osanneet lopettaa. He kuitenkin arvioivat nauttineensa kaloreita vain saman verran kuin verrokit. Todellisuudessa he lusikoivat 74 prosenttia enemmän keittoa.
”Annoskoko menee jopa mieltymysten edelle”, sanoo Pertti Mustajoki ja kertoo esimerkin.
Yhdysvaltalainen syömistutkija Brian Wansink jakoi koemielessä ihmisille ilmaisia popcorneja. Osa sai tuoreita, osa parin viikon vanhoja. Popcornit tarjoiltiin keskikokoisista ja isoista rasioista. Tuoreet tekivät luonnollisesti paremmin kauppansa kuin eltaantuneet, mutta myös niitä syötiin kolmannes enemmän isoista kuin pienistä rasioista.
Jo ruoan näkeminen nälättää
Huomattava osa ihmisen aivokapasiteetista on jatkuvasti käytössä. Selviämme parista samanaikaisesta tarkkaavaisuutta vaativasta tehtävästä, mutta kolmas on jo liikaa. Luova ajattelu ja tehokas toiminta tahmaavat.
Ruuhkia välttääksemme olemme automatisoineet rutiinitehtäviä. Syöminen kuuluu niihin.
”Syöminen toistuu niin monta kertaa päivässä, että se on kannattanut siirtää autopilotille”, Pertti Mustajoki sanoo.
Koska syöminen tulee selkäytimestä, monet ulkoiset tekijät vaikuttavat siihen voimakkaasti. Varsinkin ruoan näkeminen ohjaa meitä alitajuisesti. Se ei ole ihme, sillä suurin osa aivokuoren toiminnasta liittyy näköhavaintojen käsittelyyn.
Suklaakonvehteja tulee napsituksi helpommin, jos namupussi on esillä eikä työpöydän laatikossa. Jos konvehteja on useampaa sorttia, maistamme todennäköisesti jokaista. Brian Wansink kutsuu ilmiötä see foodiksi. Näköruokaa ei syödä hengenpitimiksi vaan siksi, että se on esillä ja lähellä.
Koska syömistä ohjaa autopilotti, syömisen kontrollointi on vaikeaa. Kukaan ei jaksa eikä osaa laskea jokaista päivän aikana syötyä kaloria kovin tarkasti, vaikka tahtoisi.
Aivot eivät yksinkertaisesti halua tuhlata arvokasta ajatteluaikaa syömisen valvontaan. Siksi laihdutuskuurit on tuomittu epäonnistumaan. Elimistö on viritetty toimimaan tavalla, joka lopulta selättää sinnikkäimmänkin laihduttajan. Tahdonvoima väsyy kuin lihas.
Tiheä maittaa, ei täytä
Tutkimuksissa on havaittu myös, että ruoan näkeminen lisää paljon energiaa sisältävien ruokien syöntiä. Varsinkin makean ja rasvaisen seos maistuu. Tämäkin ominaisuus juontaa kaukaa. Kivikaudella makeus merkitsi turvallisuutta ja eloonjääntiä. Makeat syötävät eivät olleet myrkyllisiä, ja niistä sai paljon energiaa.
Ihminen voi nauttia ylenpalttisesti kaloreita, kunhan ne on pakattu pieneen tilaan. Maha täyttyy vähin erin, ja kylläinen olokin kehittyy kovin hitaasti.
Kaikki rasvaiset ruoat ovat tällaisia tilaihmeitä. Perunalastu on pahimmasta päästä. Melkein koko sen paino on kaloreita. Sataan grammaan lastuja kätkeytyy 520 kilokaloria energiaa.
Porkkanasta yli 90 prosenttia on vettä. Jos ruoka sisältää paljon vettä, siihen ei yksinkertaisesti mahdu paljon kaloreita. Ei ihme, että porkkana on terveellinen vaihtoehto. Sata grammaa sisältää vain 33 kilokaloria.
Juomilla on oma reitti
Energiatiheyden lainalaisuudet pätevät vain kiinteisiin ruoka-aineisiin. Sokeripitoisten nesteiden, kuten mehujen ja virvoitusjuomien, energiatiheys on pieni – vain 35–45 kilokaloria sadassa grammassa. Se vastaa omenan energiatiheyttä. Silti virvokkeiden ylenpalttinen hörppiminen lihottaa. Miten ihmeessä?
Syy on taas mahalaukussa. Sillä on eri reitit kiinteälle ja nestemäiselle ravinnolle. Neste valuu mahalaukun reunoja pitkin, kiinteä keskeltä. Siksi pullollinen virvoketta hulahtaa nopeasti mahaportin kautta suoleen venyttämättä mahalaukkua ja tuottamatta kylläisyyttä. Neste on poissa, mutta kalorit eivät katoa minnekään.
Evolutiivisesti tässä on paljonkin järkeä. Esi-isien ei kannattanut tulla kylläiseksi nesteestä. Jos kourallinen lähdevettä olisi karkottanut janon lisäksi nälän, jahtireissu olisi jäänyt sikseen. Miehet olisivat tuupertuneet ravinnon puutteeseen.
Sokeripitoiset juomat lisäävät säännönmukaisesti energiansaantia. Kalorit kertyvät muun ruoan kaloreiden päälle. Tieteellisissä kokeissa on havaittu, ettei aterialla nautittu sokeripitoinen juoma vie tilaa ruoalta. Ihminen syö saman verran kuin söisi muutenkin – ja lihoo kuin huomaamattaan.
Samasta syystä hedelmät kannattaa käyttää sellaisinaan eikä mehuina. Eräässä tutkimuksessa koehenkilöt nauttivat usean viikon ajan hedelmiä joka päivä 400 kilokalorin edestä. Osa joi saman verran tuoremehuna. Hedelmät pienensivät kalorien saantia, koska niiden tuoma kylläisyys vähensi muuta syömistä. Juomalla kalorien määrä lähti päinvastoin nousuun.
Monipuolisuus koukuttaa
Luonto on rakentanut meihin ruokalajikohtaisen ruokahalun. Mahalaukun kylläisyys syntyy nopeasti yhtä ruokalajia syödessä, mutta uusille mauille löytyy aina tilaa. Tähän perustuu niin sanottu jälkiruokamaha.
Evoluutio on suosinut ruokalajikohtaista kylläisyyttä, koska se takasi riittävän monipuolisen syömisen. Samalla varmistui välttämättömien proteiinien, vitamiinien, hivenaineiden ja rasvahappojen saanti. Vaikka maha oli täynnä hirvenlapaa, oli järkevää napsia vielä marjoja ja pähkinöitä.
Nykyihmiselle ominaisuudesta on silkkaa haittaa. Noutopöydästä haluamme maistaa jokaista lajia, vaikka nykyruoka sisältää rasvaa ja sokereita huomattavat määrät kivikauden ravintoon verrattuna.
Pertti Mustajoen mukaan kivikauden mahalla ja aivoilla varustettu ihminen pärjää nykypäivän lihottavassa ympäristössä, kunhan ymmärtää lihomisen syyt ja tietää, kuinka liikakaloreilta voi suojautua.
”Painonhallinta on pientä kamppailua evoluution voimia vastaan”, Mustajoki sanoo. Kilpailussa auttaa, että tekee yltäkylläisyyden keskellä itselle sopivia kivikautisia ratkaisuja.
Artikkeli on julkaistu aiemmin Tiede-lehden numerossa 5/2017.
Re: Suomalainen riskijournalismi
Otsikossa lukee "Tiede" (HeSa) ja "asiantuntijana" on Mustajoki. Suosittelen lukijalle aurinkolaseja tai muita filttereitä.
-
San Martino
- Viestit: 5514
- Liittynyt: 10 Huhti 2008 16:25
Mustajoen kalorivaleet....
Tomppa kirjoitti:Otsikossa lukee "Tiede" (HeSa) ja "asiantuntijana" on Mustajoki. Suosittelen lukijalle aurinkolaseja tai muita filttereitä.
Kiitos Tomppa!
Joo Mustajoki.....asiantuntija?
YLE kirjoitti:
Valtioneuvoston viestintäjohtaja Venäjän informaatio-operaatiosta: Suomalaiset eivät ole helposti huijattavissa
Valtioneuvoston viestintäjohtaja Markku Mantila kertoo, että korkea sivistystaso suojaa suomalaisia valeuutisilta
https://yle.fi/uutiset/3-9752616
Miten tämä mahtaa pitää paikkansa koskien uutisointia ravitsemuksesta? Tuskin?
HS kirjoitti:
Hampurilaisateria ja lihapulla-annos ovat samankokoiset, mutta vain toinen niistä lihottaa
viewtopic.php?f=81&t=6692&p=46980#p46973
-
Saaristolainen
- Site Admin
- Viestit: 3408
- Liittynyt: 24 Loka 2008 23:36
- Paikkakunta: Ii
- Viesti:
Re: Suomalainen riskijournalismi
Ja nyt kuulemma kaiken takana on ihmisen sosioekonominen asema...
-
San Martino
- Viestit: 5514
- Liittynyt: 10 Huhti 2008 16:25
Voi voi meitä köyhiä..
Saaristolainen kirjoitti:
Ja nyt kuulemma kaiken takana on ihmisen sosioekonominen asema...
viewtopic.php?f=81&p=47013#p46994
Suomen Kuvalehti kirjoitti:
Köyhän terveellinen ruoka ei ole niin terveellistä kuin rikkaan
Italialaistutkijoiden tulosten myötä herää kysymys, kuinka tarkalle tasolle pitäisi mennä, jotta eri ruokavalikoiden vaikutukset todella saataisiin esiin. Tutkimus ei kiistä aiempia tuloksia välimerellisen ruokavalion hyödyistä, mutta viittaa siihen, että terveelliseksiksi määritetyn ruokavaliot rajat on saatettu piirtää tavalla, joka ei vielä riitä takaamaan terveysvaikutteisuutta.
https://suomenkuvalehti.fi/tarinoitatie ... 51388c-999
Kai nyt köyhälläkin on varaa täysjyvätuotteisiin ja rypsiöljyyn,jos ne ovat terveellisiä? Jos eivät,sitten jossain mättää pahasti....?
-
San Martino
- Viestit: 5514
- Liittynyt: 10 Huhti 2008 16:25
Pure,pure,pure...
Pauli Ohukainen kertoo sitten Twitterissä 19 kohtaa, mikä tässä mättää. Esim kohdasta neljä. Eihän se silti poista tutkimuksesta sitä tosiasiaa, että rasvan suurempi määrä on aina parempi. Siis sen hölmö rajoittaminen ei ole järkevää.
Vai eikö 50E% hiilareista verrattuna 45E% rasvasta kannata tai saa verrata?
els kirjoitti:
Ja huolimatta fogeleista, paksukaisista ja mitäniitänytolikaan, WHOn on pakko reagoida, kun nykyiset ravitsemussuositukset ovat ajaneet kehittyvät maat todelliseen sudenkuoppaan näillä suosituksillan. Pakistanissa ennustivat ennen mittauksia että 5-10% kansasta olisi jo nyt diabeetikkoja, mutta tutkimus paljasti karmean totuuden: siell on diabeetikkoja nyt 25% ja ihan kohta kuulemma kolmannes kansasta. Intialla tai Kiinalla ei mene yhtään sen paremmin. Aikä muuten jenkeilläkään, mutta siellä sentään moni on maksukykyinen... ja sitäpaitsi juuri täällä vauraassa lännessä isot lääkeyhtiöt sen kuin vain hyötyvät tilanteesta, ja paljon mieluummin kehittävät kallista diabeteslääkitystä, johon lännessä monella on varaa. Kehitysmaissa ei ole. He maksavat tämän hulluuden korkoineen päivineen jo nyt.
http://karppaus.info/forum/viewtopic.ph ... 7#p2147368
PURE kasvattanee paniikkia?
-
San Martino
- Viestit: 5514
- Liittynyt: 10 Huhti 2008 16:25
Pureskeltavaa...
els kirjoitti:
Ja huolimatta fogeleista, paksukaisista ja mitäniitänytolikaan, WHOn on pakko reagoida, kun nykyiset ravitsemussuositukset ovat ajaneet kehittyvät maat todelliseen sudenkuoppaan näillä suosituksillan
viewtopic.php?f=81&t=6692&p=47140#p47131
Ja sitten Laatikainen....
Reijo Laatikainen kirjoitti:
Ohessa kymmenen ravitsemustieteilijälle tärkeää pointtia eilen julkaistuista PURE-tutkimuksista. Nämä havainnot osoittavat, että tutkimus ei kumoa suosituksiamme Suomessa millään lailla, vaikka tutkimuksen johtopäätöksissä ja ESC-kongressin lehdistötiedotteessa niin väitetään. Pikemminkin vahvistavat niitä.
..ja näin hän sitten päättelee...
Reijo Laatikainen kirjoitti:
Tämäkin tutkimus osoittaa, että edes kuuluisien tutkijoiden ja arvovaltaisten tiedelehtien juttuja ei kannata sellaisenaan purematta niellä.
Pääviesti on nimittäin seuraava: vältä runsasta puhdistetun viljan ja sokerin eli höttöhiilareiden käyttöä ja käytä runsaasti vihanneksia, juureksia, hedelmiä, marjoja sekä papuja, linssejä ja herneitä. Ei taida kuulostaa niin kovin mullistavalta…
http://www.pronutritionist.net/2017/08/ ... eilijalle/
Rasva? Minne unohtui rasva Laatikaisen pääviestistä?
PS.
Reijo Laatikainen kirjoitti:
2 Tutkimuksessa ei tutkittu lainkaan ns. vähähiilihydraattisen ruokavalion/karppauksen vaikutuksia vaikka tutkimusta on käytetty perusteena syödä vain vähän hiilihydraatteja
-
San Martino
- Viestit: 5514
- Liittynyt: 10 Huhti 2008 16:25
Re: Pureskeltavaa...
Reijo Laatikainen kirjoitti:
Ohessa kymmenen ravitsemustieteilijälle tärkeää pointtia eilen julkaistuista PURE-tutkimuksista. Nämä havainnot osoittavat, että tutkimus ei kumoa suosituksiamme Suomessa millään lailla, vaikka tutkimuksen johtopäätöksissä ja ESC-kongressin lehdistötiedotteessa niin väitetään. Pikemminkin vahvistavat niitä.
..ja näin hän sitten päättelee...
Reijo Laatikainen kirjoitti:
Tämäkin tutkimus osoittaa, että edes kuuluisien tutkijoiden ja arvovaltaisten tiedelehtien juttuja ei kannata sellaisenaan purematta niellä.
Pääviesti on nimittäin seuraava: vältä runsasta puhdistetun viljan ja sokerin eli höttöhiilareiden käyttöä ja käytä runsaasti vihanneksia, juureksia, hedelmiä, marjoja sekä papuja, linssejä ja herneitä. Ei taida kuulostaa niin kovin mullistavalta…
viewtopic.php?f=81&t=6692&p=47141#p47140
Mitä Yusuf sanoikaan...
-
San Martino
- Viestit: 5514
- Liittynyt: 10 Huhti 2008 16:25
Laatikainen vs. Duodecim
Duodecim kirjoitti:
Ruoan kovia rasvoja pidetään merkittävänä terveysriskinä, mutta tutkimustiedon lisäännyttyä käsitys on alkanut muuttua.
Havainnot ovat mielenkiintoisia, sillä ravinnon rasvoja ja varsinkin kovia rasvoja on totuttu pitämään suurena sydän- ja verisuonitautien riskitekijänä. Käsitys on kuitenkin alkanut vähitellen monimutkaistua tutkimustiedon lisäännyttyä. Nyt julkaistut tulokset tukevatkin näkemystä, jonka mukaan kovien rasvojen vähentäminen ei todennäköisesti suo terveyshyötyjä.....
Toisessa tutkimuksessa kuolleisuus havaittiin seurannan aikana suurimmaksi ihmisillä, joiden ruokavalio rakentui hiilihydraattien varaan. Sen sijaan rasvan kokonaissaanti tai eri rasvatyyppien saanti eivät liittyneet suurentuneeseen kuolleisuuteen. Itse asiassa yhteys oli toisen suuntainen eli rasvoja eniten syövien kuolleisuus oli alhaisinta runsaan seitsemän vuoden seurannan aikana. Myöskään kovat eläinperäiset rasvat eivät olleet terveysriski tässä aineistossa.
https://yle.fi/uutiset/3-9810216
Vetikö Duodecim maton Laatikaisen alta rasva-analyysillään?
Laatikainen kirjoitti:
Pääviesti on nimittäin seuraava: vältä runsasta puhdistetun viljan ja sokerin eli höttöhiilareiden käyttöä ja käytä runsaasti vihanneksia, juureksia, hedelmiä, marjoja sekä papuja, linssejä ja herneitä. Ei taida kuulostaa niin kovin mullistavalta…
viewtopic.php?f=81&t=6692&p=47143#p47140
PS. Allaoleva pitää varmaan paikkansa myös Suomessa. Tuo kuuluisa P*ska-lausunto sosioekonomiasta....
Duodecim kirjoitti:
Monissa maissa köyhimmällä väestöllä ei välttämättä ole varaa kuin hiilihydraatteihin.
-
San Martino
- Viestit: 5514
- Liittynyt: 10 Huhti 2008 16:25
Suomalainen riskijournalismi
Laatikainen kirjoitti:
Pääviesti on nimittäin seuraava: vältä runsasta puhdistetun viljan ja sokerin eli höttöhiilareiden käyttöä ja käytä runsaasti vihanneksia, juureksia, hedelmiä, marjoja sekä papuja, linssejä ja herneitä. Ei taida kuulostaa niin kovin mullistavalta…
viewtopic.php?f=81&t=6692&p=47143#p47140
R-terapeutti Laatikainen näyttää viittaavan myös EPIC-tutkimukseen
Reijo Laatikainen kirjoitti:
PS. Vaikka tämä on suuri tutkimus, n=135 000+, niin ei kuitenkaan lajissaan suurin. Pimentoon jäänyt eurooppalainen 10 maata kattava EPIC-ravitsemustutkimus on neljä kertaa suurempi, n=520 000+.
http://www.pronutritionist.net/2017/08/ ... eilijalle/
Mitä EPIC sai sitten selville...
High intake of carbohydrate from high GI foods was significantly associated with increased risk of colon and diabetes-related cancers...
In a Mediterranean population with high and varied carbohydrate intake, carbohydrates that strongly raise postprandial blood glucose may increase colon and bladder cancer risk, while the quantity of carbohydrate consumed may be involved in diabetes-related cancers.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/288 ... t=Abstract
EPIC: Runsas hiilarien syönti nostaa peräsuolisyöpien riskiä ja diabetekseen liittyviä syöpiä.....eikä Välimerendieettikään auta asiaa niillä, jotka syövät paljon hiilareita..
There is insufficient evidence from randomised controlled trials to date to recommend consumption of whole grain diets to reduce the risk of cardiovascular disease, or lower blood cholesterol, or blood pressure.
http://www.cochrane.org/CD005051/VASC_w ... ar-disease
Täysjyvän pureskelu ei sekään näytä alentavan sv-tautiriskiä, laske kolesterolia tai korkeaa verenpainetta kertoo luotettavan Cochranen RCT-tutkimukset!
......................................................................................................................
PS. Sunnuntailukemista
Kaleva kirjoitti:
Kananmunat yhtä vaarallisia kuin tupakka? Professori vastaa vegaanielokuvan rajuihin väitteisiin
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/ka ... 9c.twitter
-
San Martino
- Viestit: 5514
- Liittynyt: 10 Huhti 2008 16:25
Laatikaisen selityksiä...
Kasari kirjoitti:
Asiantuntija Reijo Laatikainen on päässyt PUREskelemaan tutkimusta HeSariin Tutkimus: Runsas huonojen hiilihydraattien käyttö lisää kuolleisuutta – Pastan, pullan ja valkoisen riisin riskit tulisi ottaa vakavasti, sanoo asiantuntija
Laatikainen kirjoitti:
Höttöhiilihydraatteja ei kuitenkaan missään nimessä tulisi korvata kovilla rasvoilla, Laatikainen painottaa. Runsas kovien rasvojen käyttö suurentaa niin sepelvaltimotaudin kuin aivoinfarktinkin riskiä.
Epäterveellisinä pidetyt eläinperäiset eli niin sanotut kovat rasvat eivät aineiston perusteella aiheuttaneet terveysriskiä.
Tarkoittaako tämä siis sitä, että voimme syödä huoletta kovia rasvoja, kunhan emme sorru herkuttelemaan hiilihydraateilla?
NÄIN yksioikoisia johtopäätöksiä tutkimustuloksista ei suinkaan voida vetää, sanoo tutkimukseen perehtynyt ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen.
http://karppaus.info/forum/viewtopic.ph ... 0#p2152775
Laatikainen on päässyt taas kiemurtelemaan Hesarin sivuille....
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija