Amerikan Diabetesliitto (American Diabetes Association, ADA) näkee alkuvuodesta vähän (itse arvioitava määrä) valoa diabeteksen liikunta- ja ruokavaliohoidossa:
http://www.diabeteshealth.com/lists/lt. ... UFDA%3D%3D
Study Says Some Type 2 Remissions Possible With Exercise, Diet...
eli juttu kertoo, että on edes jonkinlaiset mahdollisuudet pitää diabetes kurissa liikunnalla ja ruokavaliolla.
Arvio perustuu JAMA:ssa (The Journal of American Medical association) julkaistuun viime joulukuiseen tutkimukseen:
Association of an Intensive Lifestyle Intervention With Remission of Type 2 Diabetes
http://jama.jamanetwork.com/article.asp ... id=1486829 (abstrakti).
Artikkelin johtopäätös: Conclusions In these exploratory analyses of overweight adults, an intensive lifestyle intervention was associated with a greater likelihood of partial remission of type 2 diabetes compared with diabetes support and education. However, the absolute remission rates were modest.
...puuttumalla tehokkaasti ylipainoisten aikuisten elämäntyyliin saavutettiin todennäköisempi 2-diabeteksen hoitotulos kuin tukemalla ja koulutuksella. Tulos jäi kuitenkin vaatimattomaksi.
Tutkimuksen vaatimattomalla tuloksella tarkoitetaan sitä, että aina kolmeen viikkotuntiin yltävällä liikunnalla ja 1200 - 1800 Kcal (kitu)dietillä yksi yhdeksästä (11,5%) osallistujasta pääsi alle 7 mmol/l sokerin mitta-arvon. Neuvottujen ja tuettujen vastaava tulos oli 2%.
Kun tulokset ovat näin vaatimattomat, eikö kannattaisi lyödä hanskat tiskiin ainakin kyseisillä hoitomuodoilla? Mainittakoon, että sama pätee meidänkin Diabetesliittomme ohjeiden ja tulostenkin osalta. Näistä saamme lukea lisätietoa tasavallan kruununjalokivistä nimiltään Suomalainen Diabeteksen Ehkäisytutkimus (fDPS) ja DEHKO. Näiden kruununjalokivien tulosten tulkinta lähentelee lisäksi itsetyytyväisyyden huippua (ilman itsekritiikin häivääkään).
Kokemus on lisäksi osoittanut, että tutkimuksessa käytetyn kaltainen (kitu)dietti johtaa sen lopettamisen jälkeen painon entistä suurempaan kohoamiseen.
Lisäksi, kuka jaksaa treenata näillä sapuskoilla kolma tuntia viikossa ylilihavana diabeetikkona? Voi Herra taivahan!
Jäljelle jää siis tuhti alati lisääntyvä lääkitys (diabeteslääkkeiden lisäksi kolesteroli -ym lääkkeet), jollei mennä suoraan maha-suolikanavan silpomiseen. Viime mainittukin petti pitkäaikaistuloksissa tiedetään vähän pidempien seurantatutkimusten perusteella.
No vuodesta 1996 omaa 2-diabetesta vähällä lääkityksellä hoitaneena ja hoitotavoitteena 5,0 - 5,5 mmol/l/paasto (must!) en voi muuta kuin ilmaista syvän pettymykseni ammattilaisena kansanterveyteen keskittyneen hehtaarilääketieteen saavutuksiin.
Pitää myös huomata, että 2-diabetes on vain yksi metabolisen oireyhtymän (MetS) pääteapahtuma. Se on siitä mukava, että tilaa voi seurata helpoilla sokerimittauksilla. Sepelvaltimotaudin oireet alkavat vasta, kun tilanne on vakava. Todellisten sepelvaltimomuutosten havainnointi vaatii ihan toisen kokoluokan tutkimuksia. Muiden MetSin päätetapahtumien lista näyttää lisäksi kaiken aikaa kasvavan.
Voisiko tilanne jatkua vuosikymmenestä toiseen jatkuvasti pahenevana, jos vastuuhenkilöillä olisi asioiden kulusta esimerkiksi taloudellinen vastuu? "Tulos tai ulos" olisi purrut jo aikaa sitten konkurssin ehkäisynä.
Yksinkertainen päättely toimii tavattoman hyvin tässäkin ongelmassa: "sokeri aiheuttaa sokeritautia" (ja metabolista oireyhtymää päätetapahtumineen). Asian ymmärtäminen näyttää päättäjien korkeista opiarvoista ja virka-asemista huolimatta ylivoimaiselta.
_________________
Timo Kuusela, LKT, radiologi, eläk.