Waltari: "Insuliinin ihmeelliset vaikutukset"???

Löysitkö lehdestä, netistä tai jostain muualta uutisen, joka kaipaisi hiukan ruotimista. Tässä on paikka sellaisille.

Valvojat: MahaTar, Sienestäjä2

Perenna
Viestit: 597
Liittynyt: 04 Loka 2007 14:24
Paikkakunta: Kotka

Waltari: "Insuliinin ihmeelliset vaikutukset"???

ViestiKirjoittaja Perenna » 12 Huhti 2013 11:16

Hartaasti toivon, että Timo huomaa tämän ja ehtii vastata.

Luen Mika Waltarin matkastaan kirjoittamaa kirjaa Lähdin Istanbuliin. Vuonna 1947, heti toisen maailmansodan jälkeen, Waltari kävi etsimässä aineksia historiallisiin romaaneihinsa, lähinnä Johannes Angelokseen. Saman tien hän käväisi myös Ranskassa, Sveitsissä ja Italiassa.

Ihmettelyni aihe löytyy kirjan ensimmäisestä kappaleesta otsikolla Insuliinin ihmeelliset vaikutukset.
Mika Waltari kirjassaan Lähdin Istanbuliin kirjoitti:Jonakin iltapäivänä tammikuussa 1946 lepäsin valkoisessa vuoteessa sinisen huovan alla ympärillä kiiltävän vihreät seinät. Lepäsin jäsenet huomattavasti vavisten, ruumis hiessä, tietoisuuden ja unen rajamailla insuliinin suloisesti polttaessa pois elimistöstäni väsymyksen ja turhien muistojen surullista kuonaa. Turvana vieressä väijyvää tajuttomuutta vastaan olivat käden ulottuvilla soittokellon nappi ja lasillinen punaista sokerilientä. [...] "Insuliini", sanoi tohtori, "hävittää turmeltuneet hermosolut auttaen uusia kasvamaan niiden tilalle. Kun kuona on poltettu pois, palaa hyvä unikin."
Uskoin mielelläni häntä, kun hän lisäksi iltaisin auttoi skopolamiinilla hyvän unen tuloa.
[...]
Levottomana, loppuun palaneena keinuin siis valkoisessa vuoteessa sinisen peitteen alla insuliinin armeliaassa syleilyssä. Insuliini kuori pois muistojen kuonaa ja kuonan alta paljastui kesäaamun raikkaina menneitä, aikaa unohtuneiksi luulemiani muistoja. Samassa hetkessä, jolloin kellon viisari osoitti ajan kuluneen umpeen ja kurotin vapisevan käteni tavoittamaan sokerilientä kalisevia hampaitani vasten, elin sekunnin, joka kaiken pimeän ja tuskan jälkeen aukaisi minulle säteilevän portin uuteen työhön.
[...]
Tämä insuliinin vuosien kuorten alta puhkaisema näky oli todellisuuttakin elävämpi ja todempi, niin aito, että jos olisin kurottanut käteni, olisin voinut sormilla hipaista ikivanhan plataanin vuosisatojen kivettämää kuorta.
En ojentanut kättäni, huikaiseva näky riitti ja makea sokeriliemi vuoti alas kurkustani ja valui puutuneilta huulilta pitkin leukaa. Mutta insuliinista vapisevanakin, pyjama likomärkänä, olin niin onnellinen, että insuliini tippui kyyneleinä silmistäni sen puolen minuutin ajan, jonka sokeri tarvitsi hälventääkseen insuliinin vaikutuksen.

:shock: :shock: :shock: :shock:

Mitä ihmettä tämä on? Hypoglykemiasta olen tähän asti lukenut kauhukertomuksia. Onko hypoglykemiaa käytetty psyykenhoitona? Miten se voi noin autuaalta tuntua?
Timo Kuuselaa mukaillen: Epidemiologisten tutkimusten jälkianalyyseille näytään pantavan liikaa totuusodotuksia.

Kuva Toisaalta - mutta toisaalta.
Shit happens.

Avatar
Timo Kuusela
Viestit: 1816
Liittynyt: 10 Huhti 2008 13:59
Paikkakunta: Helsinki/Torremolinos

Re: Waltari: "Insuliinin ihmeelliset vaikutukset"???

ViestiKirjoittaja Timo Kuusela » 12 Huhti 2013 12:42

Kyllä oli Waltari sanataituri.
Olisiko tällä kertaa ajettu insuliinishokilla viinanpirua ulos kehosta työkykyä tukemaan.
Toki sähkö- ja insuliinishokki ovat käypäisiä hoitoja (etupäässä olleet) paholaisen riivatessa aivoja mm skitsofrenian muodossa ja miksei henkeä uhkaavassa depressiossakin.
Sodanjälkeisessä Euroopassa insuliinilla nopeutettiin mm sian elopainon kehittymistä suuremman teurssaaliin toivossa. Nälkä opetti.
Käytännöt ovat nykyaikaan mennessä muuttuneet vain hitusen. Sikaan nähdet ihmishoito menee päinvastoin. Suositusruualla aiheutetaan 2-tyypin diabetesta. Hoito etenee yleensä insuliinihoidoksi. Sikaan nähden päinvastaisesta ajattelusta huolimatta päädytään lopulta sikatalouden lopputulokseen, elopaino (vrt. teuraspaino) lisääntyy 5 - 10 - 15 kg, miten kenelläkin.
Lisäksi näin on pakko menetellä, kun paremmasta ei tiedetä (tai haluta myöntää).

HUOM!. 1-diabeetikko tarvitsee perusinsuliinsa! Muuten voi viikatemies naputella olalle: "tuu pois".
Ateriainsuliini onkin sitten toinen juttu ja määrä täysin hh-riippuvainen. Onneksi jotkut tämänkin oivaltavat ja säilyttävät mm munuaisensa. Päälinja on kuitenkin edellen hh:n suositus, joka johtaa vaihteleviin ateriainsuliinin annoksiin, etupäässä suuriin. Näin suositellaan.
Timo Kuusela, LKT, radiologi, eläk.


Paluu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa