NÄHTYÄ JA KUULTUA VUONNA 2015

Lääketieteen tohtori Timo Kuusela kirjoittaa blogissaan ajatuksiaan terveydestä, ravitsemuksesta ja lääketieteestä.

Valvojat: Tri Kuusela Info, Timo Kuusela

Avatar
Saaristolainen
Site Admin
Viestit: 3302
Liittynyt: 24 Loka 2008 23:36
Paikkakunta: Ii
Viesti:

NÄHTYÄ JA KUULTUA VUONNA 2015

ViestiKirjoittaja Saaristolainen » 03 Tammi 2015 13:03

Tänne vuoden 2015 kirjoitukset.

Avatar
Timo Kuusela
Viestit: 1795
Liittynyt: 10 Huhti 2008 13:59
Paikkakunta: Helsinki/Torremolinos

Re: NÄHTYÄ JA KUULTUA VUONNA 2015

ViestiKirjoittaja Timo Kuusela » 14 Tammi 2015 16:28

Tiedotushavaintoja vuoden 2015 alkutaipaleelta:

Pekka Puskan kerrottiin asettuvan kevään eduskuntavaaleissa ehdokkaaksi Helsingistä.
On todennäköistä, että suurmiehen maineessa oleva P.P. myös valitaan edustamaan kansaa.
P.P:n valtava kansansuosio perustuu mm Pohjois-Karjala hankkeen markkinointiin kaikissa mahdollisissa tiedotusvälineissä.

Terveydenhuollon organisaatiot ovat täydellisesti tukeutumineet hankkeesta saatuihin oppeihin.
Virallinen asiantuntijaelin (KTL / THL) on pelotellut kansan valistuksellaan.

Maatalousministeriön hallinnoima valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN) on johdatellut maatalouselinkeinon ja ravitsemusteollisuuden suosimiseen.

Odotettavissa oleva (agraari)keskustan vaalivoitto tasaa tietä mm P.P.:n ministerinpostille. Jakkarahan tarjoutuu oikeutetusti sinne, missä kansalaisten terveyttä on voimalla vaalittu.
Jopa arkkiatrin lausuntopaikasta sipistään.

Mielenkiintoista on sekin, että johtopaikat niin virkoihin kuin luottamustoimiin on täytetty vuorovetoisesti valvomaan vallitsevaa ”oikeaoppisuutta”.


Vuotuinen Lääkäripäivät-tapahtuma kunnioitti emeritusprofessori Matti Uusitupaa diabetes-ansioista (20.000€, maksajana vakuutusyhtiöitä).

Olihan M.U. pitkän Itä-Suomen Yliopiston rehtorikautensa jälkeen vielä hyvän tovin ravitsemusgenetiikan professori ennen eläköitymistään. Kannaatta kuitenkin muistaa, että M.U. ansaitsee erityismaininnan virallisten ja laillistettujen ravitsemusneuvojien vuosikymmenien koulutusvastaavana. Palkitsemisen yhteydessä M.U. tilitti aika rehellisesti pettymystään, ettei tunnetuilla diabetesgeeneillä ollutkaan kuin rajallinen (10-20%) vaikutus sairastumiseen.
Hulppean tutkijanuran loppuvuodet olivat vähän pliisua jäähdyttelyä, mutta sitäkin pontevampaa lausuntojen jakamista. Elämään jäi ainakin käsite mustikkaruisleipä!

Puolen vuosikymmentä sitten kuopiolainen ravitsemustutkimus säväytti alan tiedelehdessä julkaistulla artikkelilla Siihen oli liitetty lehden toimituksen myönteinen kommentti havaintojen ennakkoluulottomuuden vuoksi (harvinaista vaan ei tavatonta) .
Tutkimuksessa raportoitiin leipätuotteiden aiheuttamasta "hiljaisesta tulehduksesta" ihonalaisessa rasvakudoksessa (tulehdusgeenien aktivoituminen -> tulehdusvälittäjien eritys). Reaktio havaittiin myös palautuvaksi altistuksen päätyttyä.
Petteri Kallio puolusti myöhemmin väitöskirjassaan ennakkoluulottomia havaintoja.
Petteri Kallion akateeminen tutkijanura näyttää hiipuneen. Turkulaisen rasvatutkijan Saska Tuomasjukan tutkijanura lopahti myös.
Taistelu ”virallista” tutkainta vastaan on vaarallista.

Sosiologian dosentti Piia Jallinoja esitti myös Lääkäripäivät-tapahtumassa HeSa:n mukaan:
”Karppaus eli vähän hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio oli iso hitti pari vuotta sitten, koska se osui tieteen tulosten ja yksilön kokemusten väliseen ristiriitaan”.
Kuinka paljon Jallinojan ajattelua ovat muokanneet palveluvuoden THL:ssä, on vain arvailtavissa.
Ehkä sosiologia ei ole paras mahdollinen tieteenala lääketieteellisten kommenttien jakamiseen?

Muistelen erästä samanhenkisten kokoontumista (04.10.-13 Hki Säätytalo), jossa hurmahenkisesti esiteltiin tulevaa pohjoismaista ravitsemussuositusta. Olinhan siellä minäkin ihmettelemässä.
Jos ajatellaan tieteellisellä varovaisuudella, että "viisasten kivi" on vieläkin keksimättä, Säätytalon tilaisuudessa tästä viisaudesta ei näkynyt merkkiäkään.

Tuntemattomilla perusteilla esitetty oletus siitä, että "karppaus" on aikansa elänyt ja hävinnyt, kuvaa sosiologia dosentin osaamista.

Kuinka paljon tuotetaan harmia arkipäivän kuluttajille tällaisten asiaatuntemattomien ”viisauksien” vuoksi?
Sosiologin pitäisi tuntea mielikuvien vaikutuksen voima. Toisaalta karvas totuus on sekin, että "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat".

Kyllä istuu tiukassa "karppausta" (paremminkin vähähiilihydraattinen ravitsemus, VHH) vastustava asenne.
Kuuntelin pari vuotta sitten Lääkäripäivien aulaesitelmää puhujina prof. Pertti Mustajoki ja prof. Mikael Fogelholm.
Raivoisa runttaus ei ollut millään keinolla muutettavissa "keskusteluksi". Näiden luennoitsijoiden asenne on edelleen muuttumaton. Kyselenkin, paljonko hyödyllistä tutkimusaikaa on menetetty näiden kateederivaltiaiden asenteiden vuoksi. Jäljet näkyvät kansanterveydessä tilastosiloittelusta huolimatta

Eduskuntatyöstään luopuvan Tuija Braxin henkilöpalvonta Pekka Puskan saavutusten vuoksi ei lupaa hyvää Sydänliitto r.y.:n pääsihteerin tehtävissä. T.B.:n kannattaisi todella kiinnittää huomita myös siihen, että "fat but fit" koskee vain noin 20% kaltaistensa joukkoa. Viisikymppinen ei vielä tiedä, mikä tilanne voi olla seitsenkymppisenä. Joko silloin lääkitys on kymmenen (10) nappia päivässä erilaisiin vaivoihin, parhaimmilla erheellisesti useampi nappi samaan vaivaan eri nimillä?
Suositeltavinta olisi perusteellinen, rehellinen ilman silmälaseja ja palvovia asenteita tapahtuva paneutuminen kansakunnan (ja miksei kansainväliseenkin) kansansairauksien eridemiologiaan. Samalla pitäisi ottaa huomioon se, paljonko ennenaikaisia kuolemia on vältetty mm operatiivisten hoitojen avulla sepelvaltimoiden hoidossa.
Ehkä sekin kannattaisi noteerata, että kuluneen puolen vuosisadan aikana kehitetyistä diabeteslääkkeistä mikään ei paranna tautia ja kaiklla siis KAIKILLA on haittavaikutuksia.

Tämänkin vuoden puolella toimittajien "päivystävä konsultaatioapu" on ollut voimissaan. Tunnetut nimet (Mikael Fogelholm, Ursula Schwab jne) leviävät salotorppiin saakka melkein päivittäin.
Onko siis toivottava sitä, että kellokkaiden pitää henkilökohtaisesti kohdata elämän totuuksia sairauksina, ennen kuin kriittinen ajattelu käynnistyy ajattelijoiden kritisoinnin sijasta? Maailmalta kyllä löytyy vankkaa tieteellistä näyttöä ajatusmaailman kirkastamiseksi, jos siihen on tahtoa tai kykyä.

Voi Suomen sairasta kansaa!
Timo Kuusela, LKT, radiologi, eläk.

Avatar
San Martino
Viestit: 5384
Liittynyt: 10 Huhti 2008 16:25
Paikkakunta: Aina menossa jonnekin...

Re: NÄHTYÄ JA KUULTUA VUONNA 2015

ViestiKirjoittaja San Martino » 22 Tammi 2015 13:53

Lääkärilehti kirjoitti:Suomeen on tulossa istumissuositukset

Mihin suositukset perustuvat?

– Ne perustuvat tieteelliseen tutkimukseen. Viime aikoina on tullut paljon tutkimusta siitä, että istuminen on haitallista terveydelle. Työryhmässä on mukana alan parhaat suomalaisasiantuntijat

Lääkärilehti jatkaa....

Väheneekö suomalaisten MetS tällä suosituksella?

Avatar
Timo Kuusela
Viestit: 1795
Liittynyt: 10 Huhti 2008 13:59
Paikkakunta: Helsinki/Torremolinos

Re: NÄHTYÄ JA KUULTUA VUONNA 2015

ViestiKirjoittaja Timo Kuusela » 22 Tammi 2015 21:15

Ei!
Sokerin vähentämisellä kyllä (=kaikenkaisten sokereiden).
Timo Kuusela, LKT, radiologi, eläk.

Avatar
Timo Kuusela
Viestit: 1795
Liittynyt: 10 Huhti 2008 13:59
Paikkakunta: Helsinki/Torremolinos

Re: NÄHTYÄ JA KUULTUA VUONNA 2015

ViestiKirjoittaja Timo Kuusela » 24 Tammi 2015 13:28

Uusinta tietoa Lääkärilehden pääkirjoistusosoista:

Geenit ovat osa painonhallinnan säätelyä

Yli viidesosa väestöstä on lihavia, mutta vain alle 10 % lihavuudesta kyetään selittämään tunnetuilla yleisillä lihavuuteen liitetyillä geenivarianteilla (yleisyys yli 5 %). Nämä ns. polymorfiat kyllä altistavat lihavuudelle, mutta ne eivät missään nimessä yksin ole yksilön tai väestön lihavuusongelman taustalla. Nykyisin tutkitaan harvinaisempien varianttien (yleisyys alle 5 %) merkitystä (1). Yksittäisiä lihavuuden yksiselitteisesti aiheuttavia mutaatioita tunnetaan, mutta ne ovat harvinaisia ja niiden aiheuttama taudinkuva on poikkeava mm. varhaisen alkamisiän ja usein äärimmäisen ilmiasun vuoksi. Vaikuttaa kuitenkin epätodennäköiseltä, että geenivaihtelu selittäisi suurta osaa lihavuudesta.

DNA:n periytyvien muutosten, jotka eivät suoraan liity emäsrakenteeseen (epigeneettiset muutokset), on esitetty olevan tärkeitä lihavuudessa. Merkittävää näissä muutoksissa on se, että ne voivat olla muokattavissa myös ympäristötekijöiden kautta. Epigenetiikka voi siten selittää myös sikiöaikaisen ympäristön vaikutuksia, jotka näkyvät seuraavassa sukupolvessa esimerkiksi raskaudenaikaisen aliravitsemuksen tai matalan syntymäpainon yhteydessä. Geenien metylaation yhteys lihavuuteen on todettu useissa kudoksissa, ja näitä muutoksia on pystytty korjaamaan laihtumalla (2). Valitettavasti muiden epigeneettisten mekanismien kuin DNA:n metylaation, esimerkiksi ns. histonien muuntelun, tutkiminen ihmisellä on vaikeaa, koska analyyseihin tarvitaan suurempia kudospaloja ja useimmiten tuorenäytteenä. Eläinmalleissa epigeneettiset mekanismit ovat kuitenkin selittäneet sairausriskin välittymistä useammassa sukupolvessa eteenpäin.

Todennäköisimmin lisääntyvän lihavuusongelman taustalla ovat pääosin ympäristö ja elintapamme, mutta tämä ei silti vähennä geenien merkitystä. Geenien toiminnan säätelyhän tapahtuu säätelyalueen kautta, ja siihen sitoutuvien säätelytekijöiden pitoisuutta ja aktiivisuutta säädellään keskeisesti lihavuudessa häiriintyneiden signalointireittien kautta, mm. insuliiniin ja rasvahappoihin liittyvien. Samat mekanismit säätelevät myös DNA:n metylaatiota, histonien rakennetta (3) ja geenien prosessointia lähetti-RNA:ksi (4). Vaikka siis ympäristö ja elintavat olisivatkin pääsyy lihavuuteen, niiden vaikutus kulkee geenien säätelyn kautta.

Tätä kautta tulee ymmärrettäväksi, miten geenien ja ympäristön yhteisvaikutus voi tapahtua molekyylitasolla: yleinen perinnöllinen vaihtelu DNA:n rakenteessa voi vaikuttaa siihen, miten kyseisen geenin säätely reagoi epäterveeseen ympäristöön ja esimerkiksi sen seurauksena kehittyvään insuliiniresistenssiin. Perinnöllinen geenien vaihtelu voi määrätä sen, miksi osa meistä onnistuu hitaammin palauttamaan elimistön lähtötilanteeseen esimerkiksi raskaan rasva- ja hiilihydraattipitoisen aterian tai pidempään jatkuneen positiivisen energiatasapainon jälkeen. Tämä on niukoissa olosuhteissa voinut olla edullista, mutta yltäkylläisessä yhteiskunnassa se vaikeuttaa painonhallintaa ja altistaa lihavuudelle. Tämäntyyppinen säätely on osoitettu aineenvaihduntaa säätelevissä geeneissä, mm. jo lähes 20 vuotta sitten löydetyssä rasvakudoksen aineenvaihduntaa säätelevässä PPARG-geenissä (5).

Geenit ovat siis keskiössä lihavuuden taustalla, vaikkakaan niiden perinnöllinen vaihtelu ei selitä väestön lihomista. Yksilön lihomistaipumuksen ja painonhallinnan säätelyyn ne kuitenkin osallistuvat. Tulevaisuus näyttää, voidaanko tätä tietoa käyttää hyväksi lihavuuden hoidossa ohjaamaan hoitoa. Sitä odotellessa terveellinen ruokavalio ja liikunta reippain mielin on paras ohjeemme.

Jussi Pihlajamäki
professori, Itä-Suomen yliopisto, kliininen ravitsemustiede
ylilääkäri, KYS, kliinisen ravitsemustieteen yksikkö ja lihavuuden hoitokeskus
jussi.pihlajamäki@uef.fi


Jussi Pihlajamäki on Matti Uusituvan työn jatkaja.

Melko vähän aikaa sitten kommentoin Matti Uusituvan kirjoitusta geenien (odotettua) vähempää vaikutusta lihomistapahtumassa.

Jo aika monen vuoden takaa tiedettiin hiilihydraattiravitsemuksen (sokerina imeytyviä hh) käynnistävän epäsuotuisia geeniaktiviteetteja kudosinflammaatioineen (Petteri Kallio). Tapahtuma oli palautuva, kun altistus päättyi.

Geenien lihomismerkitystä on ajettu viimeiset puoli vuosikymmentä kuin käärmettä pulloon. Tietenkin on hyvä, että asia tarkistettiin.

Olisi luontevaa palata ravinnon keskeiseen lihotusvaikutukseen.
Varmaan olemme jo riittävästi todenneet, että viime vuosikymmenien ravitsemussuositukset ovat tulleet tiensä päähän. Tilanne ei muutu nimeämällä jokseenkin ennallaan pysyneet suositukset uudelleen jonkin merenpoukaman mukaan.
Hiilihydraattien vähentämistä päivittäisistä aterioista on vastustettu lähes apinan raivolla. Tieteen häpäisyä on ollut se, ettei asiaa ole haluttu edes tutkia. Kaikki mukamas tiedettiin jo!

Monella aineenvaihduntasairauksien (MetS) päätetapahtumia (T2D, CVD jne) sairastaneella on niin Suomessa (varsinkin Ruotsissa) kuin kansainvälisestikin erinomaisia (tutkittujakin) tervehtymiskokemuksia pelkästään rajoittamalla sokerina imeytyviä hiilidraatteja, erikoisesti tärkkelystä.

Ihmiselimistö on biologisilta ominaisuuksiltaan niin monimutkainen järjestelmä, että se ei sopeudu pakkosuosituksiin. Yksilöinä olemme kaikki erilaisia. Geeniominaisuuksiltaan monet ovat toisia herkempiä reagoimaan väärin valitulle ravitsemukselle. Sukuhistoria jo antaa tähän tärkeitä viitteitä.

Jussi Pihlajamäellä on tuhannen taalan paikka selvittää ihan paikallisilla työkaluilla (1H NMR), kuinka jo sairastuneen aineenvaihdunnan keskeiset markkerit palautuvat "terveelliselle tasolle" keskeisen ravinteen, sokerin, rajoittamisella.
Epigenetiikan merkitykseen Jussi jo viittaakin hyvässä pääkirjoituksessaan.

Kuopiolaisella tutkimuksella ja erikoisesti lääketieteellisellä ravitsemustutkimuksella olisi erinomainen mahdollisuus kohottaa profiiliaan. Autoritaarisen paikallaan seisovan inttämisen sijasta tarvitaan uusia ja ennakkoluulottomia aloitteita.
Timo Kuusela, LKT, radiologi, eläk.

Avatar
Timo Kuusela
Viestit: 1795
Liittynyt: 10 Huhti 2008 13:59
Paikkakunta: Helsinki/Torremolinos

Re: NÄHTYÄ JA KUULTUA VUONNA 2015

ViestiKirjoittaja Timo Kuusela » 25 Tammi 2015 13:25

Tuoretta tutkimusta:

Statiinien haitoista on kansan parissa keskusteltu ja varsinkin DI Leino Utriainen maallikkona on kantanut Suomessa korsia keon rakennusaineiksi runsaasti. Asiantuntijatasolla asiasta ei julkisesti keskustella muuta kuin suosittelevin ohjein. Kahdeksan vuosikymmentä täyttänyt ikäkansa on aika tuoreesti otettu hoitomarkkinoinnin kohteeksi. Sen olen huomannut, että haittoja valitettaessa lääkärikunnalla on jo aitoa pyrkimystä löytää vähempihaittainen / haitaton statiinilääkityksen muoto / annos.

Amerikan sydänlääkäreiden lehdessä julkaistiin loppuvuodesta -14 Jupiter-tutkimukseen liittyvä havainnointi lääkärien raportoimista statiinien haittavaikutuksista, kun tavoitteena oli tehokas kolesterolin lasku. Kun "paha" kolesteroli (LDL-C) laskettiin alle <30 mg/dl, eräitä epäsuotuisia muutoksia havaittiin:

Safety profile of subjects treated to very low low-density lipoprotein cholesterol levels (<30 mg/dl) with rosuvastatin 20 mg daily (from JUPITER).

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25439449

Kyllä statiinien haittojenkin osalta kunnon tutkimusta tarvitaan. Seuraan läheltä runsaan puolen sadan "hyväosaisiksi" luokitellun kansalaisen terveellisen elämän tavoittelua. Statiinipuhetta kuuluu aika paljon. Käyttö oireista huolimatta on uskollista. Oppi on syvällä eikä niskoitella haluta.

No valinnat ovat henkilökohtaisia. Pakkosyöttöä pelottelemalla en sallisi. Itse en käytä.
Timo Kuusela, LKT, radiologi, eläk.

Avatar
San Martino
Viestit: 5384
Liittynyt: 10 Huhti 2008 16:25
Paikkakunta: Aina menossa jonnekin...

Re: NÄHTYÄ JA KUULTUA VUONNA 2015

ViestiKirjoittaja San Martino » 25 Tammi 2015 14:51

Lääketehtaiden uutistoimisto Univadis lähetti seuraavan viestin
Univadis kirjoitti:The use of statins to lower cholesterol levels, which has been a matter of controversy and led to measures such as warnings on labels, does apparently not affect memory functions adversely. A US review published in the "Journal of General Internal Medicine" showed that no such association can be proved.

The researchers at Brown University in Providence, Rhode Island, reviewed 25 clinical trials incorporating nearly 47,000 people. However, they found no significant effect of statin use on the mental capacity of either people with normal brain functioning or even those with Alzheimers' disease.

The authors believe that some of the mental changes that were reported in the case studies were the result of overdosing with statins. The results suggest that the US Food and Drug Agency (FDA)-regulated statin warning should be re-evaluated.

"We found no significant effects of statin treatment on cognition," concluded lead researcher Brian R. Ott. The authors advise that patients on statins who might have memory problems should be evaluated for causes other than their cholesterol medication. This could include the use of other drugs or systemic and neuro-psychiatric causes.
http://www.univadis.fi/external/exit/?r ... w_window=0

Uskoo ken uskoo?

Avatar
San Martino
Viestit: 5384
Liittynyt: 10 Huhti 2008 16:25
Paikkakunta: Aina menossa jonnekin...

Re: NÄHTYÄ JA KUULTUA VUONNA 2015

ViestiKirjoittaja San Martino » 26 Tammi 2015 10:45

....Tanakkakin voi olla ollut "sisältä" hyvin terve. Ulkoisesti trimmattu on saattanut olla huonommassa kunnossa kuin tanakka. Kova kuntoilijakin voi kantaa vaikeaa sepelvaltimotautia. Liikalihavuus tietysti tuo monia ongelmia.

Lue lisää ruumiinavaajan mietteitä

Kas vaan, ruumiinavaaja on löytänyt NAFLDn kovalta kuntoilijalta?

Avatar
Timo Kuusela
Viestit: 1795
Liittynyt: 10 Huhti 2008 13:59
Paikkakunta: Helsinki/Torremolinos

Re: NÄHTYÄ JA KUULTUA VUONNA 2015

ViestiKirjoittaja Timo Kuusela » 30 Tammi 2015 14:11

Lääkärilehdestä 30.01.-14

Tulehduksen merkityksestä tautiloissa ja tässä jutussa niin masennuksessa kuin sydän- ja verisuonitaudeissa:

Herkkä CRP ennustaa vastetta masennuslääkehoitoon

Immuunivaste ja tulehdusreaktio ovat yhteydessä masennukseen. Eri masennuslääkkeillä näyttää olevan hieman erilainen vaikutus tulehdusreaktioon. Noradrenaliinin takaisinoton estäjät (NRI) estävät Th1-sytokiinien toimintaa ja siirtävät immuunivasteen painopistettä vasta-ainevälitteiseen suuntaan. Serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI) vähentävät Th2-sytokiinien tuotantoa ja siirtävät immuunivasteen painopistettä soluvälitteiseen suuntaan. C-reaktiivinen proteiini (CRP) on maksassa syntyvä akuutin faasin proteiini, jonka määrä kuvastaa tulehdusreaktion voimakkuutta. Monikansallinen tutkimusryhmä pyrki selvittämään, voidaanko herkän CRP:n mittauksella ennustaa masennuspotilaiden vastetta hoitoon noradrenaliinin ja serotoniinin takaisinoton estäjillä.

Tutkimusaineiston muodostivat 241 masentunutta aikuista, jotka olivat aiemmin osallistuneet farmakogeneettiseen GENDEP-tutkimukseen ja joista oli ennen tutkimuksen alkua määritetty herkkä CRP. Tutkimuksessa 115 potilasta sai 12 viikon ajan essitalopraamia (SSRI) keskimäärin 17 mg/vrk ja 126 potilasta nortriptyliiniä (NRI) keskimäärin 106 mg/vrk.

Koko potilasryhmässä essitalopraami ja nortriptyliini olivat yhtä tehokkaita Montgomery-Åsbergin asteikolla (MÅDRS). Potilaat, joiden herkkä CRP oli lähtötilanteessa alle 1 mg/l (n = 131), hyötyivät essitalopraamista keskimäärin 3 MÅDRS-pistettä enemmän kuin nortriptyliinistä. Potilaat, joiden herkkä CRP oli yli 3 mg/l (n = 47), hyötyivät nortriptyliinistä keskimäärin 3 MÅDRS-pistettä enemmän kuin essitalopraamista. Toistuvien mittausten sekamallissa (mixed-effects model) CRP:n ja lääkkeen yhdistelmä selitti MÅDRS-pisteiden vaihtelusta 10,6 % (p < 0,001).

Suomessa herkän CRP:n määritystä käytetään erityisesti sepelvaltimotaudin riskin arvioinnissa. Se on halpa laboratoriotutkimus ja tämän tutkimuksen perusteella todennäköisesti kustannustehokas apukeino työterveys- ja perusterveydenhuollossa masennuslääkettä valittaessa. Optimaalisen hoidon valinta jo alkuvaiheessa on tärkeää, koska masennuksen yhteiskunnalle aiheuttamista kustannuksista 30 % syntyy sairauslomista, 50 % eläkkeistä ja 7 % itsemurhista; erilaisten hoitojen osuus kustannuksista on vain 14 %. Tämän takia masennukseen kaivataan kipeästi yksilöityä ja tehokasta hoitoa. Toistaiseksi herkän CRP:n määrityksen näytön aste masennuslääkkeen valintaperusteena on kuitenkin vielä B ja asiasta kaivataan lisätutkimuksia.

Uher R, Tansey KE, Dew T ym. An inflammatory biomarker as a differential predictor of outcome of depression treatment with escitalopram and nortriptyline. Am J Psychiatry 2014;171:1278-86.

Tero Taiminen


Herkän CRP:n (hsCRP) käyttöä verisuonisairauksien aktiivisuusarvioon olen käyttänyt arviolta vuosikymmenen. Olen "ostanut" henkilökohtaisen tutkimuksen ja suosittanut "ostokäytäntöä" laajemminkin kansantaudeissamme kärvisteleville. Perusterveydenhoito ei juurikaan ole asiaan reagoinut (sama tilanne Apo-B / Apo-A1 määrityksessä). Parhaimmillaan on saatu lähete yksityiseen laboratorioon.
Keskussairaalapiireistä (ainakin maaseudun) on kantautunut tietoja "ettei meillä sellaisia tehdä". Päivän tilanteesta en ole selvillä koko valtakunnan osalta.
Muistan hyvin erään johtavan kolesterolitutkijamme näkemyksen hsCRP:n merkityksestä sepelvaltimotaudissa: "marker, ei maker", eli kuvaaja, ei aiheuttaja.

Myös masennuksen ja inflammaation yhteydestä on keskusteltu paljon myös Suomessa. Ehkä tämäkin yhteys alkaa selvitä "virallisesti".
Suomessa inflammaation (tulehdus, aiheuttaja-mikrobista riippumaton kudosreaktio) ja masennustaudin yhteydestä on kirjoiteltu ainakin pari vuosikymmentä. Kun henkilöön liittyvä epäily saa aikaiseksi esitetyn tiedon nollaamisen, mainiokin tutkimusidea vesitetään aktiivisesti ja agressiivisesti - ja aikaa menetetään. Tässä yhteydessä mainitsen valtavan energisen ideageneraattorin, Matti Tolosen, jonka esitykset "virallinen taho" on nihiloinut systemaattisesti.
Oikein voimalliset (vahvojen henkilöiden ajamat) terveysnäkemykset ovat muutenkin viivyttäneet terveysvaikutteisten elämäntapojen (esim. VHH-ravitsemus) etenemistä erikoisen tehokkaasti juuri Suomessa. Niin Tolosen kuin muiden tuoreet ajatukset on torjuttu kaikin keinoin (puremisesta en ole vielä kuullut). Limanuljaska-menettely on tässä yhteydessä kuvaava sana (epäreilu itse limanuljaskalle).
Mutta, hiljaa hyvä tulee!
Timo Kuusela, LKT, radiologi, eläk.

Avatar
Timo Kuusela
Viestit: 1795
Liittynyt: 10 Huhti 2008 13:59
Paikkakunta: Helsinki/Torremolinos

Re: NÄHTYÄ JA KUULTUA VUONNA 2015

ViestiKirjoittaja Timo Kuusela » 05 Helmi 2015 19:15

HS KESKIVIIKKONA 4. HELMIKUUTA 2015
Salakavala fruktoosi altistaa kakkostyypin diabetekselle

Oli hyvä, että Suomen kansainvälisesti ehkä tunnetuin tutkija emeritusprofessori Marja-Riitta Taskinen osallitui HS:n kautta sokerikeskusteluun. Ilmiö on harvinainen.
Taskinen otti kantaa vain fruktoosiin. On selvää, että tätä tukevaa tutkimusta on tullut ja tulossa lisää työryhmältä. Mutu-juttuja ei suosita.
Toinen rasvamaksatutkimus (prof. Hannele Yki-Järvinen ym.) kertoi tiukan vhh-ravitsemuksen napakasta vaikutuksesta rasvamaksan kokoon. Jo viikossa vhh pienensi rasvamaksaa reilusti enemmän kuin sairaaloissa noudatettu matalakalorinen "kitudieetti" seitsemässä kuukaudessa.
Kerran havaitsin Yki-Järvisen puolustavan kantaa sokerin haitoista TV:ssä. Tutkijan rämäkän luonteen tiedostaen kannanotto oli ujo, "niukka mutta vaatimaton" kokeneelta diabetologilta ja tutkijalta.

Kyllä johtavien tutkijoiden ajatukset näyttävät edelleen olevan sidotut ikiaikaisiin totuuksiin (rasva&kolesteroli) ja - lääketutkimuksiin.

Kun tiedetään, kuinka yleinen metabolinen oireyhtymä (MetS) suomalaisessa väestössä on ja kuinka moni kulkee kohti väistämätöntä kohtaloaan (päätetapahtumat), ihmettelen tutkimuskiertelyä.
Ja miksikö?
Käytännössä kaikki aineenvaihduntasairauksien tutkimus perustuu vanhoille ja kuten nyt tiedetään osin väärin tulkituille havainnoille. Tätä tietenkään ei saisi kertoa.
Edelleen valideilla tutkimumenetelmillä saadut tulokset (ihan oikeat) tulkitaan syiksi, jotka johtavat MetS-oireisiin. Ensimmäisessäkään tutkimuksessa en ole havainnut epäilyä siitä, että löydös olisikin seurausta jo kehittyneistä aineenvaihdunnan muutoksista.
On helppo muodostaa tutkimusjoukkoja MetS-potilaista ja seurata vhh-ravitsemuksen lyhyt- ja pitkäaikaisvaikutuksia mahdolliseen (todennäköiseen) tervehtymisen suuntaan ja etsiä menetelmän optimi. Tällä vältetään osaamattomuus- ja kokemattomuusvirheitä, joita ilmi selvästi tehdään omissa kokeiluissa luetun ja kuulopuheiden ohjauksessa ja varsinkin jo rankasti lääkittyinä.
Vapaaehtoisia tarjokkaita riittäisi vaikka kuinka tiukoille kriteereillä. Ennakoin mahtavaa anomustulvaa.

Vhh-ravitsemuksen positiivisista vaikutuksista mataboliasairauksista tiedetään jo paljon.
Tähän saakka ns arvostetut tukijat ovat etenkin Suomessa olleet kovin vastahankaisia koko ajatukselle ja kuka mistäkin syystä.
Kyllä sairailla on oikeus odottaa tutkivampaa asennetta sellaisiin havaintoihin, joita noudattamalla moni tuntee voivansa paremmin jopa parantuneen oikein laboratoriotutkimusten valossa. Moni edelleen haikaillee pilleripurkkeineen ja huonoine vointeineen uskalluksensa puutteessa ja jopa painostettuna.
Mielestäni on vain lyhyen ajan kysymys, kun asenteet muuttuvat. Tutkijoiden kannalta ei ole kunniaksi joutua ns oivaltavien kansalaisten tallomiksi. Ja tätä nyt juuri tapahtuu ja koko ajan lisääntyvästi.
Carpe diem!
Timo Kuusela, LKT, radiologi, eläk.

Avatar
Timo Kuusela
Viestit: 1795
Liittynyt: 10 Huhti 2008 13:59
Paikkakunta: Helsinki/Torremolinos

Re: NÄHTYÄ JA KUULTUA VUONNA 2015

ViestiKirjoittaja Timo Kuusela » 06 Helmi 2015 11:33

Lääkärilehti, pääkirjoitus 06.02.-14

Uudet diabeteslääkkeet ja kansantalouden realiteetit

Diabetesta sairastavien määrä kasvaa ehkäisyprojekteista huolimatta, ja lihavuus- ja liikkumattomuusepidemian vuoksi sairaus alkaa yhä nuoremmalla iällä. Vuonna 2013 Kelan tilastojen mukaan 342 141 ihmistä osti apteekeista diabeteslääkkeitä, ja lisäksi arviolta 150 000 ihmistä sairastaa tautia tietämättään altistuen kalliille kardiovaskulaarisille komplikaatioille.

Diabeteksen osuudeksi terveydenhuollon kokonaiskustannuksista on laskettu 15 % eli 2,63 miljardia euroa vuonna 2012. Kuluista kaksi kolmasosaa olisi vältettävissä hyvällä hoidolla, sillä ne ovat pääosin taudin komplikaatioiden aiheuttamia. Diabeteslääkkeistä maksettiin vuonna 2012 sairausvakuutuskorvauksia 175 miljoonaa euroa, mikä on vain vajaat 7 % kokonaiskustannuksista. Lääkekorvauskustannukset ovat kasvaneet nopeasti potilasmäärän lisääntyessä ja uusien tyypin 2 diabeteksen lääkehoitojen yleistyessä, mutta potilasta kohden ne eivät ole nousseet pariin vuoteen (530 euroa v. 2013).

Käypä hoito -suosituksen (1) ensilinjan lääke tyypin 2 diabeteksen hoidossa on metformiini. Viesti on mennyt perille, sillä Kelan tilastojen mukaan vuonna 2013 sitä käytti 233 503 potilasta eli 68 % kaikista. Metformiinin osuus diabeteksen lääkekustannuksista oli 11 %. Jos hoitotavoitteisiin ei päästä metformiinilla, suosituksissa korostetaan yksilöllisyyttä ja hoitopäätösten tekemistä yhdessä potilaan kanssa (2).

Gliptiinejä käyttää Suomessa noin 104 000 diabetespotilasta ja niiden osuus lääkekustannuksista on 29 %. Gliptiinien käytön nopea yleistyminen yhdessä pitkävaikutteisten insuliinianalogien kanssa selittää pääosin lääkekustannusten nousun. Gliptiinit ovat korvanneet vanhat sulfonyyliureat, jotka ovat hinnaltaan halpoja mutta aiheuttavat painonnousua, hypoglykemioita ja lisännevät sydäntapahtumia (3) - ja tätä kautta myös kustannuksia. Gliptiineillä on vähän sivuvaikutuksia, mutta kaikille potilaille ne eivät tehoa ja ensimmäisissä päätetapahtumatutkimuksissa saksagliptiinin havaittiin lisäävän sydämen vajaatoimintaa (4).

Pistettävät GLP-1-analogit laskevat verensokerin lisäksi myös painoa ainakin puolella potilaista. Vuonna 2013 niistä sai lääkekorvauksia noin 8 000 potilasta yhteensä 6,5 miljoonaa euroa. GLP-1-analogien ja insuliinin yhteiskäyttö vaikuttaa lupaavalta: hoitotasapaino paranee vähemmin hypoglykemioin, pienemmin insuliiniannoksin ja ilman merkittävää painonnousua (5). GLP-1-analogit tulisikin saada varhemmin ylipainoisten potilaiden käyttöön.

Insuliineja käytti 117 084 potilasta vuonna 2013 ja niiden osuus lääkekorvauksista oli 54 % eli 103,4 miljoonaa euroa. Noin 72 000 käyttää pitkävaikutteisia insuliinianalogeja tyypin 2 diabeteksen hoitoon. Erityisen kalliita ja usein huonotehoisia ovat ylipainoisten potilaiden massiiviset insuliinianalogiannokset, ja heille hoitotasapaino saavutettaisiin usein paremmin ja ainakin halvemmin NPH-insuliineilla. Uusien diabeteslääkkeiden avulla voidaan vähentää insuliinin käyttöä ja kuluja. Lähiaikoina markkinoille tulevat biosimilaari-insuliinit lienevät noin 30 % halvempia kuin alkuperäiset.

Diabeteksen kustannusten voimakas kasvu huolettaa kaikkialla (6). Vaikuttavaan ja taudin etenemistä estävään hoitoon on pyrittävä ja päästävä, sillä kansantaloutemme ei kestä tyypin 2 diabeteksen kasvavia kustannuksia. Uudet lääkkeet ovat kalliimpia kuin vanhat, mutta ne voivat tuoda säästöä muualta. Suomessa kunnollisen diabetesrekisterin puuttuminen vaikeuttaa hoidon tason seurantaa. Aloitetun hoidon teho on osoitettava kullakin potilaalla ja sen tulisi olla korvauksen edellytys. Tehottomat lääkitykset on lopetettava, sillä vaihtoehtoja on, kirurgiaa myöten. Jos tablettilääkkeet eivät olisi 100-prosenttisesti korvattavia, turhia lääkityksiä purettaisiin varmasti nopeammin. Lähivuosina valmistuvat tutkimukset voivat perustellusti muuttaa hoito- ja korvauskäytännöt (7).

Juha Saltevo
LT, sisätautiopin dosentti, sisätautien ja yleislääketieteen erikoislääkäri, diabeteksen hoidon erityispätevyys
Keski-Suomen keskussairaala
juha.saltevo@ksshp.fi


Juha Saltevo on lisäksi meritoitunut DEHKO-hankkeen keskeisenä tutkijana.
Timo Kuusela, LKT, radiologi, eläk.

Avatar
Timo Kuusela
Viestit: 1795
Liittynyt: 10 Huhti 2008 13:59
Paikkakunta: Helsinki/Torremolinos

Re: NÄHTYÄ JA KUULTUA VUONNA 2015

ViestiKirjoittaja Timo Kuusela » 20 Helmi 2015 13:46

HS 19.02.-15 Osio Terveys:

Kiista D-vitamiinista.

Asiantuntijoiden (Lambert-Allardt ja Paakkari) keskustelussa ei ollut siteeksikään yhteistä näkemystä. Varmaan ero tulee siitä, että lääkärin (Paakkari) on pakko elää reaalimaailmassa ja tutkia potilasta myös D-vitamiinin osalta. Ensin määritetään vitamiinin plasmapitoisuus (P-D-25) ja jos puutteita on, ne korjataan tunnetulla lisäannoksella. On lisäksi ymmärrettävä ottaa huomioon, että biologiset mittaukset eivät tuota matemaattisia täsmäarvoja.

Virkamies-tutkijan (THL, Lambert-Allardt) ajatusmaailma näyttää pelaavan muilla pelisäännöillä. Lääketieteen kanssa niillä ei ole tekemistä.

Artikkelissa kerrottiin lisäksi eräitä D-vitamiinin lab.tutkimuksen hintoja. Lähetteen kanssa pitäisi sellaisen maksaa 65-70€ (potilaan omavastuu) ja ilman lähetettä 80€.
Helsinkin on tunnetusti kallis paikka. Silti 20.02. tutkimuksesta P-D-25 HUSlab/Kamppi laskutti 9.10€, (lähete oli).
Vertailuksi muutama tärkeä terveystutkimus:
hsCRP 3.90€, (herkkä CRP, tulehdusindikaattori mm verisuonitaudeissa). Asiaa tiedustellessani kerrottiin olevan yleistymässä (vihdoinkin).
fS-LipoA1 4.49€
fS-LipoB 4.49€
Kolme yllämainittua ovat tärkeitä sydän- ja verisuonitautien saurannassa ja mm "pahan" LDL:n "tosipahuuden" (dyslipidemioiden) arvioinnissa.
Asiaa tiedustellessani yllämainittujen apolipoproteiinien määrityksen kerrottiin olevan kovin harvinaista (käsittämätöntä, ehkä häiritsisi liikaa statiini-kauppaa).
Laskua kasvatti toimitusmaksu (12€).

En voi sille mitään, mutta sellainen ajatus painaa, että Lambert-Allardt valehtelee Suomessa. Ulkomaisissa tiedejulkaisuissa mielipide on erilainen.
Timo Kuusela, LKT, radiologi, eläk.

Tomppa
Viestit: 329
Liittynyt: 29 Tammi 2013 14:59
Paikkakunta: Helsinki

Re: NÄHTYÄ JA KUULTUA VUONNA 2015

ViestiKirjoittaja Tomppa » 20 Helmi 2015 22:22

Timo hyvä,

taas kerran kiitos viisaista sanoistasi. Olen joskus pohdiskellut, että mihin perustuu kuviteltu tai todellinen vaatimus lääkärin lähetteestä laboratorioon? Onko rajoitteita oikeasti olemassa? Sattumoisin Kalakukko on liikkeellä samoissa merkeissä:
viewtopic.php?f=36&p=42437#p42437

Menneessä maailmassa tietysti oli niin, että vain valkotakkinen ymmärsi tarpeen laboratoriokäynneille. Jos/kun yhteiskunta ne maksoi, niin tietysti maksajalla oli veto -oikeus tarpeellisen ja ei tarpeellisen testauksen välillä. Mutta paljonko ihmisiä käy "turhaan" laboratoriokokeissa?

Nyt ollaan tilanteessa, missä valistunut potilas voi olla merkittävästi paremmin perillä sairaudestaan tai yleisestä tilastaan verrattuna keskimääräiseen "käypä hoito" -lääkäriin, joka vastaanotolla myöhässä ollessaan tuijottaa paniikissa monitoriaan ja etsii helpointa ratkaisua lääketeollisuuden valmiiksi tallaamia polkuja seuraten.

Eikö saisi testata itseään? Voisiko sitä kautta selvitä jotain establishmentin pelkäämää totuuden repeämää? Miksi en saa testata halutessani esim. D-vitamiinistatustani? Ei, pitää mennä yksityiselle (julkinen puoli ei tunnusta D-vitskua ollenkaan), maksaa 60-80 euroa saadakseen lähetteen ja sitten mieluiten ko. lääkärikeskuksen labraaan em. hinnoilla testi tehden. Sitten tulosta ei saa itselleen, ellei mene uudestaan samalle lääkärille kuulemaan tylsiä jorinoita D-vitamiinin liika-annostuksen vaaroista (joo,joo, olen Ursulani lukenut ja peukaloni alas kääntänyt), hinta sama kuin edellä. Koko jotos yli 200 €.

Kävelemällä suoraan HUSin labraan (tai vastaavaan) saisi mittauksen ja tuloksen parilla kympillä. Kuka hävisi, kuka voitti? Nolouttani en viitsi sanoa.

Mutta kuka oikeasti tietää: voinko kävellä labraan ja vaatia mittausta, maksaa käyvän hinnan ja saada tulokset itselleni? Ellei, tässä olisi taas yksi tehtävä EU:lle, monopolien purkamisessa.

Tomppa

Avatar
Timo Kuusela
Viestit: 1795
Liittynyt: 10 Huhti 2008 13:59
Paikkakunta: Helsinki/Torremolinos

Re: NÄHTYÄ JA KUULTUA VUONNA 2015

ViestiKirjoittaja Timo Kuusela » 21 Helmi 2015 13:24

Tomppa,
ylläolevat pohdintasi ovat täysin asiallisia, en vain kykene niihin vastaamaan kuin historiallisen kehityksen näkökulmasta. Olen nimittäin ennättänyt tehdä työtä jo silloin, kun vastaaottotyön palkkiosta kirjoitettiin kuittilappunen kävijälle, ja siitä jäi kiinteä kalkkeerikopio kuittivihkoon. Oli ne juoksevasti numeroitujakin. Tallennetut kuittikannat, vihkoset, palvelivat tulotositteina verottajalle.
Potilaalle (nyk. asiakkaalle) kuitista ei ollut suoraa hyötyä kuin ehkä joissakin harvoissa työnantajan ylläpitämissä "huoltokonttoreissa".

Sitten 1960-luvulla valtakuntaan luotiin sosiaaliVAKUUTUS. Sen tavoitteena oli keventää yksityisen henkilön sairaussattumusten kustannustaakkaa kollektiivisen osallistumistuen periaatteella. Käytännön toteuttajaksi tuli Kansaneläkelaitos.
Ensi töikseen KELA tuotti kolmiosaisen kuittisetin (aika pian itsejäljentävänkin). Setin blankko (irtokanta) jäi lääkärin kirjanpidon tositteeksi (Huom! lääkärin ansiot muodostuivat vastaanottotuloista ja esimerkiksi silloisen kunnanlääkärin peruspalkka oli jonkinlainen kiinnitysraha. Kunta tarjosi useimmiten alkeelliset vastaanottotilat ja ehkä edullisen asunnon, että saivat ylipäätänsä lääkärin kuntaan.)
Joillakin kunnanlääkäreillä se parempi puolisko saattoi olla sairaanhoitaja. Silloin ratkesi laakista niin vastaanottoavustaja (työkuva hyvin monipuolinen) kuin alkeelliset laboratoriotutkimukset niukkavarusteisessa lab.komerossa. Lab.tutkimusten skaala oli perin suppea ja riippui paikallisesta osaamisesta. Veri- ja virtsakokeet olivat työläitä reagenssijuttuja bunsenlamppuineen. Jos oli käytössä mikroskooppi, saatettiin isännälle kaupunkimatkan jälkeen tehdä "tipparikoe" värjäämällä virtsaputkinäyte ja tihrustamalla alkeellisella mikroskoopilla mahdollisia "tiplokokkeja" (diplokokkeja eli tippuribasiliskoja). Aikaa tuhraantui kunnanlääkäriltä muiden hommien hoidosta (umpilisäkkeen poistot ym kirurgia olivat "normaalityötä").

Kelan potilasmaksun palautukseen oikeuttavien kuittien yhteydessä ilmestyi hetimmiten myös lääkärin täytettäväksi "Tutkimus- ja hoitomääräys".
Potilaan maksujen subvestointi nopeutti suorituskykyisten yleensä yksityisten laboratorioiden (kliininen, röntgen jne laboratoriot) perustamista kaupunkipaikoissa ja myös maksua vastaan tehtyjen tutkimusten saantia pienissä kunnallissairaaloissa.

Ylläoleva lyhyt kuvaus on puutteineen se, mitä tapahtui 1960 -70- lukujen taitteeseen mennessä erityisesti ns perusterveydenhuollossa. Keskussairaalaverkosto olikin jo pääosin ajanmukaisessa toiminnassa samoin kuin niiden "apu"sairaalat, aluesairaalat. Paljon vaadittiin ammattilaisten vapaaehtoista osallistumista ml. sujuvaa poliittista päätöksentekoa, rinta rinnan.

Ajan saatossa terveydenhuollon laitosten "laitostuessa" käynnistyi myös poliittinen peli. Ensimmäisiä havaintoja oli Kelan maksamista korvauksista tinkiminen. Astui voimaan ns palautustaksa. Enää korvattin vain osa aiemmasta. Palautustaksa onkin enää reliikki aiemmasta.
Maalaisliittolainen Lääkintöhallituksen pääjohtaja Matti Ruokola esittikin jo -70-luvulla julkisesti ajatuksen, että Kela-palautus oli yksityisen terveydenhuollon subventiota. Poliittisella silmänkäännöllä yksilön vakuutuksesta tehtiin ahneuden tukija.
Oma lukunsa on se prosessi, joka käytiin läpi aprillipävänä 1972, kun kansanterveyslaki astui voimaa. Se käynnistyi miten missäkin, yleensä täysin "puskista", toiminan merkityksiä ymmärtämättä ja käytännön valmiuksista mitään välittämättä. Kaaosta se oli. Ruumiit korjattiin jälkikäteen ja paikat siistittiin. Poliittinen idealismi kukoisti.

Toivottavasti Tomppa näet edes rivien välistä, että tapahtumat, joiden tuloksia nyt pohdimme, ovat pitkän (poliittisen) kehityksen tulosta. Aiheutuvista kustannuksista on aina vastannut joku autorisoitu lapun kirjoittaja (yleensä kulu-ohjeistettu lääkäri). Aluksi tietenkin kunnanlääkäri oli ylin auktoriteetti, joka "ymmärsi" asioita (ja mielestäni kyllä ymmärsikin ja yritti autella).

Nyt tietenkin nautimme kehityksen tätä vaihetta. Järjestelmiä viilataan (Sote).
Kansanterveyslaki (1972) kasvatti heti järkyttävän byrokraattisen seurantaorganisaation. Totta kai. Poliittiset päätökset piti saada toimiviksi ja valvotuiksi (ja kosolti lisää suojatyöpaikkoja). Nyt Helsingin yhdistetyssä sosiaali- ja terveydenhuollossa työpaikkoja lienee n 12.000. Työuupumus näyttää vallitsevan. Varmaan jokainen yrittää tehdä parhaansa, mitä sitten tekeekään, mistä sitten väsyykään ja onko se työ edes missään määrin tarpeellista ns ydintoiminnan kannalta.

Keskussairaalaportaan kehittäminen (lue byrokratisointi) alkoi esimerkiksi uuden ja modernin Päijät-Hämeen keskussairaalan osalta täsmävuonna 1976. Silloin perustettiin välittömään ja toimivaan "kenttähällintaan" yksi (1 kpl) lisävirka, suunnittelusihteeri (eräänlainen politrukki). Tilanne on kehittynyt positiivisena vinosuuntauksena siihen, että sairaalat onneksi vielä toimivat osaajien voimin, mutta kustannukset ovat karanneet, päätöksenteko on jähmettynyt "kaikkien osallistumisoikeuden" (näennäidemokratian) vuoksi ja suuri kansanosa joko vakuuttaa itsensä tai hakee palvelut yksityiseltä sektorilta. Ilmiö on tietenkin näkyvintä ruuhka-aluella, joissa toisaalta on myös osaavinta lääketieteen ammattikuntaa.

Lyhyeksi lopuksi Tomppa. Tarvitaanko tutkimus- ja hoitolapun kirjoittajaksi lääkäriä, kun valistunut potilas haluaa selvittää terveydentilaansa laajennetusti?
Yhteiskunnan maksama palvelu edellyttä kulukontrollia. Eräänlaisen vahtikoiran posti on määrätty lääkärille.
Jos tutkimuslaitos tai laboratrio on oppinut vaatimaan lähetteitä (mm selvien tutkimusnimikkeiden ja koodien tai laskutuksen ja myös lakien vaatimien kirjaamisten vuoksi) sellaisen voisi mielestäni tulostaa lääkäriä alempi taso niin terveyskeskuksissa kuin työterveyshuollossa. Avoimksi jää tietenkin se vastuukysymys, kuka havainnot tulkitsee ja mihin se ehkä johtaa.
Aika on kypsä liberaalimmalle omavastuisten tutkimusten lähetekäytännölle eikä sitä tulisi käyttää helppona rahankeruuautomaattina.
Timo Kuusela, LKT, radiologi, eläk.

Pohjanperän pappa
Viestit: 47
Liittynyt: 28 Elo 2011 12:14
Paikkakunta: Juorkuna

Re: NÄHTYÄ JA KUULTUA VUONNA 2015

ViestiKirjoittaja Pohjanperän pappa » 21 Helmi 2015 16:46

Niin, eihän ilman sairautta terveyskeskuksessa saa labrakokeita.
Pitää olla yksityislääkäriltä lähete ja kokeiden jälkeen tulokset lähetetään ko lääkärille tulkattavaksi.
Terveyskeskuksen lääkäri ei tee tulkintaa. Ja labrakokeet pitää itse maksaa vaikka olisit ko terveyskeskuksen alueella asuva ihminen.

Mutta olen löytänyt Oulusta systeemin, jossa ei tarvii mennä erikseen lääkärille.
Ammattikorkeakoululla on opiskelijoita, jotka ottavat kokeet ja siellä oleva yksityinen labra käsittelee kokeet ja lähettää tulokset viitearvoinen kotiin.

Elin menen yöpaaston jälkeen aamulla vastaanotolle ja kerron mitä kokeita haluan otattaa. Sitten vain kokeisiin ja se on siinä.

Kun tulokset tulee kotiin niin katson on tarvista mennä lääkäriin. Olen jo vuosia toiminut näin.


Paluu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron