Vanhushuollon krooninen kriisi

Kalakukko syntyi Kuopiossa kuten muutkin kalakukot. Elämäntyönsä hän teki merillä. Tässä osiossa Kalakukko pitää lokikirjaa karppimeren myrskyissä ja tyvenissä.

Valvoja: Kalakukko

Kalakukko
Viestit: 5300
Liittynyt: 07 Loka 2010 15:13
Paikkakunta: Kotka

Re: Vanhushuollon krooninen kriisi

ViestiKirjoittaja Kalakukko » 17 Helmi 2019 13:47

Turun Sanomat 17.02.2019

Viikon analyysi: Tehotuotanto pois vanhustenhoidosta

Yksityisistä hoivakodeista paljastuneet räikeät epäkohdat ovat johtaneet rikosilmoituksiin. Kahden yksityisen hoivakodin toiminta on pysäytetty. Kun julkisen kohun jälkeen toimintaa on tutkittu ilmeisesti aiempaa tarkemmin, laitoksista on löytynyt myös haamuhoitajia. Vaalien alla parantavaksi lääkkeeksi vanhusten hoitoon tarjotaan lakiin kirjattavaa hoitajamitoitusta 0,7. Paljon saataisiin aikaan jo nykyistä suositusta 0,5 noudattamalla.

Loppu tekstistä maksumuurin takana.

Kommentti: On se VRN:n johtaja eli eläinlääkäri, saanut jotain näkyvää tulosta, kun puhutaan tehotuotannosta sikatalouden tapaan vanhustenhoidossa. Nyt poliittiset puolueet torppaamassa hyvää sanaa pois käytöstä ihmisten kohdalla.
Tässäkin kyseessä kuljetuselinkeinon asiantuntijan (VRN) sormenjälki näkyvissä eli vanhuksia ei saisi makuuttaa päällekkäin, vaikka ovatkin häkkisängyissä. Siatkin kuljetetaan monessa kerroksessa elävänä teuraaksi. Ja haju ihan vanhainkodin mukainen, jopa vastatuuleen.

Vanhukset erottuvat sioista siltä osin, että sioille ei anneta tietääkseni statiineja, koska teurasikä alhainen. Eikä Kelakaan osallistu korvauksiin, vaikka kyseessä kansamme pyhin lehmä, maatalous. Valtio sentää korvaa LEIPÄTIEDOTUSKESKUKSEN KULUJA, joka aivan oikein vallitsevan hiilihydraatti/kuitupainotuksen aikoina. Vanhusten esanssikiisseli turvattava tiputuspullon tapaisella letkulla, koska vain siten riittävä hiilihydraattisaanti turvataan.

Nyt kaikki viher/vegaani/mielenterveyspotilaat demonstroimaan kauppojen lihatiskejä vastaan. Ötökkätiskit tilalle ja kansan houkuttelemiseksi vapaana kulkevat ötökät ilmaiseksi jaettaviin ämpäreihin. Siinä oiva liikuntaresepti, kun vanhuksetkin kiipeilevät hyllyille ötököitä metsästämään.
Raamatun vitsaukset saatava meillekin, jotta ihmiset tulisivat uskoon!
Kalakukko

Kalakukko
Viestit: 5300
Liittynyt: 07 Loka 2010 15:13
Paikkakunta: Kotka

Re: Vanhushuollon krooninen kriisi

ViestiKirjoittaja Kalakukko » 22 Helmi 2019 10:57

Keskisuomalainen: Kotimaa 22.02.2019 05:00

Vanhushoidon kriisi jatkuu: Nyt kävi ilmi, että tärkeitä lääkehoitosuunnitelmia ei tehtykään hoitopaikassa vaan ne kopioitiin netistä
Puutteellisesti tehty suunnitelma on Valviran mielestä merkki puutteista myös toteutuksessa. Henkilöstölläkään ei aina ole ollut asianmukaisia lupia.

Lääkitysturvallisuudessa on puutteita monessa vanhustenhuollon yksikössä. Esimerkiksi lääkehoitosuunnitelmia on tehty suoraan esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön julkaiseman Turvallinen lääkehoito -oppaan mukaan, vaikka suunnitelmassa pitäisi pohtia oman yksikön erityispiirteitä.

Kommentti: Loppu tekstistä maksumuurin takana. Asian tärkeys ilmenee kuitenkin jo otsikosta.
Kalakukko

Kalakukko
Viestit: 5300
Liittynyt: 07 Loka 2010 15:13
Paikkakunta: Kotka

Re: Vanhushuollon krooninen kriisi

ViestiKirjoittaja Kalakukko » 22 Helmi 2019 11:40

Tulee väistämättä mieleen sellainen ajatus, että netistä ja kirjoista saatavat ohjeet kelpaavat vanhuksille, mutta eivät muille, koskapa vanhukset ovat JÄTETTÄ.
Varmaan joltain vanhukselta tavattu Heikkilän kirja "Lääkkeetön elämä" tai (sokeritaudin) "Diabeteksen hoito ruokavaliolla" aiheuttaisivat tiukan kontrollin kaikille vanhuksille asuinkunnasta ja hoitolaitoksesta riippumatta. Saattohoidossa voisi ehkä säännöt olla löysempiä, kuitenkin niin, että Heikkilän kirjoja ei saisi lukea vaan Raamattua tulevien tapahtumien ennakoimiseksi.
Kalakukko

Kalakukko
Viestit: 5300
Liittynyt: 07 Loka 2010 15:13
Paikkakunta: Kotka

Re: Vanhushuollon krooninen kriisi

ViestiKirjoittaja Kalakukko » 24 Helmi 2019 11:42

Järjen ääni voihkivien laaksosta: Minna Lindgren ja "Onnellista Ehtoota"

HS: Sunnuntai 24.2. 09: 08 Satu Vasantola HS

Sunnuntai: Minna Lindgren on kirjoittanut vuosia vanhusten huonosta hoidosta – nyt hän nostaa esiin turhan ambulanssirallin ja ylilääkinnän

Minna Lindgren toivoo, että kuolemasta puhuttaisiin ajoissa. ”Jos lääkäri tai hoitaja uskaltaisi sanoa omaisille, että nyt on kuoleman aika.”
”Ihmistä ei voi toisen hoitajana korvata”, sanoo Minna Lindgren.
TOIMITTAJA Minna Lindgrenistä tuli kirjailija, koska kuoleminen oli Suomessa niin vaikeaa.

Heinäkuussa 2007 Lindgrenin isä asui palvelutalossa ja sairastui keuhkokuumeeseen. Se oli hyvä uutinen, sillä keuhkokuumeeseen voi kuolla, ja kuolla emeritusprofessori Lindgren halusi. Hän oli 84-vuotias, ja hänellä oli takanaan pitkä, hyvä elämä. Palvelutalossakin oli kulunut monta onnellista vuotta. Mutta nyt hän oli menettänyt kuulonsa ja elämänhalunsa. Hän oli väsynyt eikä jaksanut enää nostaa haarukkaa tai kävellä vessaan.

Kuolema kuulosti hyvältä vaihtoehdolta. Vaimo ja lapsetkin olivat asian hyväksyneet. Mutta palvelutalolle tämä ei käynyt. Niinpä Lindgrenin isä kuljetettiin ambulanssilla sairaalaan. Rauhassa kuoleminen ei onnistunut sielläkään. Sairaalassa haluttiin hoitaa keuhkokuume pois ja vanhus terveeksi. Isälle annettiin suonensisäistä antibioottia, vaikka hän yritti kieltäytyä lääkityksestä. Keuhkokuume pa­rani.
Seuraavan kerran kuume iski marraskuussa. Tällä kertaa kuoleminen onnistui, vaikka ei se vieläkään helppoa ollut.

Tänne ei saa kuolla, sanoi palvelutalon osastonhoitaja pahoitellen. Lindgrenin isä kuoli lopulta yksityisen sairaalan vuodeosastolla.
Isän palvelutalovuosien aikana tytär ehti nähdä, että kaikki ei ollut hyvin. Vanhukset eivät päässeet ulos, heille saatettiin huutaa tai lässyttää, vaatteet puettiin miten kuten. Koko osastolla oli vain yksi vakituinen hoitaja. Kaikki muut olivat määräaikaisia tai keikkatyöntekijöitä.

Eräänä päivänä osastonhoitaja uskoutui Minna Lindgrenille. Me hoitajat emme näistä voi puhua, mutta sinä olet toimittaja, sinä voit, hän sanoi.
Minna Lindgren haluaa kirjoissaan tuoda esiin myös iloista vanhuutta. Mediassa vanhuus yhdistyy usein sairauksiin ja huonoon hoitoon.

SEN jälkeen Minna Lindgren on puhunut ja kirjoittanut. Hän kirjoitti pitkän artikkelin isänsä kuolemasta. Hän kirjoitti kolumneja, joissa arvosteli vanhusten ylilääkitystä, voiton tekemistä vanhustenhoidolla ja sitä, miten käsittämätöntä on vaatia, että hoitaja ehtii hoitaa kotona olevan vanhuksen asiat kahdeksassa minuutissa. Mitä enemmän hän kirjoitti, sitä hanakammin häneen otettiin yhteyttä. Vanhukset, omaiset ja hoitajat soittivat ja kertoivat juuri niistä samoista ongelmista, joista nyt kohistaan. Kymmenen vuotta sitten siis.

Mutta he kertoivat myös asioista, joista ei ole vieläkään syntynyt suuria otsikoita. Kahdesta keikkahoitajasta, jotka aamu­pesun ohessa ahdistelivat seksuaalisesti. Tapauksista tehtiin rikosilmoituksia, mutta ne johtivat syyttämättäjättämispäätöksiin.
”Soitin syyttäjälle yhdestä tapauksesta, ja hän vastasi, että meillä ei ole kuin asianomistajan kertomus ja hän on yli 80-vuotias”, Lindgren kertoo.
Ikään kuin korkea ikä veisi ihmiseltä uskottavuuden. ”Olisin tietysti voinut toimittajana kirjoittaa näistä tapauksista, mutta ei siitä tullut mitään. En ole sellainen toimittaja. Kauheimmat asiat jäivät aina lehtijutuista pois.”

Lindgren siirtyi fiktioon ja alkoi kirjoittaa romaaneja. Vanhuksista, mistäpä muusta. Sinne hän upotti ne kauheimmat tarinat, myös kuulemansa kertomukset seksuaalisesta ahdistelusta. Kävi niin kuin usein käy: juuri tosielämään perustuvia kohtauksia pidettiin epäuskottavina. Kriitikot kysyivät, miksi pitää liioitella ja kärjistää niin paljon. Kirjailija itse ajatteli, että fiktion avulla voi joskus kertoa totuuden tarkemmin kuin journalistina.

HYVÄ, että puhutaan, ajatteli Lindgren, kun vanhustenhoitoa koskeva kohu muutama viikko sitten alkoi. Kohuja on ollut ennenkin, mutta ensimmäistä kertaa viranomaiset sulkevat hoitokoteja. Sitä paitsi vaalit ovat tulossa, eikä yksikään poliitikko voi enää ohittaa vanhusten asiaa tai sanoa, että ei kiinnosta. Ehkä siis joku asia liikahtaa parempaan suuntaan. Onhan hyviä muutoksia sentään tapahtunut aikaisemminkin. Nykyisin hoivakodeissa saa kuolla. On yksiköitä, joissa hoidetaan muistisairaita ilman lääkkeitä. Moraalia vahditaan vähemmän, rakastumista ja viskipaukkuja ymmärretään enemmän.
”Ihmistä ei voi toisen hoitajana korvata”, Lindgren sanoo. ”On täysin moraalitonta tavoitella säästöjä vanhustenhoidosta samaan aikaan, kun vanhusten määrä kasvaa. Lasten kohdalla ei missään tapauksessa tehtäisi niin.”

Huonon hoivan lisäksi Lindgren puhuisi mielellään ylihoitamisesta. Sitäkin nimittäin on. Kuolemaa tekeviä vanhuksia siirrellään edelleen ambulansseilla paikasta toiseen. Vanhuksia myös lääkitään liikaa: moni syö kymmentäkin lääkettä joka päivä. Joskus kuolemaa yritetään estää kaikin mahdollisin keinoin, koska omaiset eivät ole valmiita luopumaan ja lääkärit pelkäävät omaisten nostamia rikossyytteitä. ”Uskon, että monta tällaista tilannetta voitaisiin välttää, jos kuolemasta puhuttaisiin ajoissa. Jos lääkäri tai hoitaja uskaltaisi sanoa omaisille, että nyt on kuoleman aika.”

LINDGREN tuli kirjailijana tunnetuksi Ehtoolehto -trilogiastaan. Humoristisesta kirjasarjasta, jossa seikkailevat virkeät palvelutalon asukkaat Siiri, Irma ja Anna-Liisa. Kirjat ovat pinnalta kepeitä ja hauskoja, mutta hauskuuden takana piilee pureva yhteiskuntakritiikki. Sarjan päätösteos Ehtoolehdon tuho pilkkaa erityisesti loputonta teknologiauskoa ja rinnastaa sen so­keaan luottamukseen, joka ääriuskovaisilla on saarnaajiaan kohtaan.
”Haluan kysyä, mistä tuli se usko, että kaikki, mitä tekniikan saralla keksitään, parantaa elämänlaatua ja tekee meille hyvää”, Lindgren sanoo.

Kirjassa Ehtoolehdosta on tullut tulevaisuuden palvelukonsepti, monitoroidun hoivan pilottiyksikkö. Hoitajia ei enää ole eikä ovissa kahvoja. Niiden sijaan on älyhousut, lattia-anturit ja automaatti, joka tekee jauheesta ruokaa. Läheisyyttä saa robottihylkeeltä.
Kaikkea on ajateltu, kaikkea varten on oma kone. Harmi vain, että vanhukset eivät tule laitteiden kanssa juttuun.

Kirjasta piti tulla dystopia, kauhukuva tulevaisuudesta, ja sitä kirjoittaessa Lindgren ajatteli päästävänsä mielikuvituksensa valloilleen.
Mutta kävikin niin, että jokainen kirjassa oleva laite on jo todellisuudessa olemassa. ”Mielikuvitukseni loppui kesken.”
Jos vielä jäi epäselväksi, kerrottakoon, että Lindgren ei ole innostunut hoivateknologiasta. Itse asiassa hän kieltäytyy käyttämästä koko sanaa, koska hän pitää sitä mahdottomana. Hoivan ydin on ihmisen kohtaamisessa, ja siihen ei tekniikka pysty.

Lindgren juttelee silti säännöllisesti robotin kanssa. Sellainen on nimittäin hommattu hänen entisen työpaikkansa Yleisradion aulaan. Lindgren käy siellä yhä joka­ viikko, sillä hän tekee Ylelle töitä freelancerina. ”Juttelen robotille joka kerta. Se on täysi idiootti.”
Kohtaamisten aikana robotti on onnistunut sanomaan kaksi lausetta. ”Hei, olen robotti” ja ”Tulitko juuri töihin?” Tätä älyrobotti keksi kysyä illalla kello 18.40, kun Lindgren ohitti sen mennessään ulos talosta.

Robotit varmaan kehittyvät paremmiksi vuosien mittaan. Vähän samaa odotetaan ihmisiltä, kun ajatellaan, että vanhusten ongelmat teknologian kanssa katoavat kohta, kun uudet, digilaitteisiin tottuneet vanhusikäluokat tulevat. Lindgren ei tähän usko, sillä diginatiivitkin vanhenevat. Heidänkin liikkeensä hidastuvat ja peukalonsa kömpelöityvät. Hekin alkavat jossain vaiheessa unohdella salasanojaan eivätkä enää opi uusien sovellusten käyttöä.
”Aina tulee olemaan niitä, jotka putoavat digiyhteiskunnan kelkasta.

Seinällä on soitto-ohjeet. KUN ihmiset alkoivat soitella Lindgrenille puhuakseen vanhenemisesta, moni kertoi pelostaan. Siitä, ettei haluaisi vanheta.
Se ei ole ihme, sillä julkisuuden antama kuva vanhuudesta on karmea. Kohu toisensa jälkeen kertoo hoivakotien ongelmista ja vaipoissaan viruvista vanhuksista. Helposti unohtuu, että vaikka se on totta, se on vain pieni siivu todellisuutta.

Eivät kaikki hoivakodit ole karmeita, eivätkä kaikki vanhukset asu laitoksissa. Valtaosa yli 75-vuotiaista asuu kotona eikä tarvitse apua arkeensa. He ovat terveitä ja hyväkuntoisia, käyvät kuorossa ja vesijuoksemassa, tanssivat ja rakastuvat. Tämäkin ristiriita on ajanut Lindgreniä kirjoittamaan. Hänen tuntemansa vanhukset ovat aina olleet erilaisia kuin julkisuudessa kuvatut sairaat ja vaivaiset hoidon kohteet. He ovat olleet innostavia ja monesta kiinnostuneita, kaikki omanlai­siaan.
Yksi yhdistävä tekijä kyllä on. ”En ole koskaan tavannut yhdeksänkymppistä, jolla ei olisi huumorintajua. Usein siinä on paljon itseironiaa.”

Oman elämän vanhuksista ensimmäisiä ja mieleenpainuvimpia oli mummo, jolla oli puujalka ja joka opetti pikku-Minnan rakastamaan raitiovaunuajeluja. Näin mummo teki siitä huolimatta, että oli itse jäänyt raitiovaunun alle kymmenvuotiaana. Siitä puujalka.
Lapsuudenkodissa kävi säännöllisesti muitakin vanhoja sukulaisia.
”Äiti nautti heidän seurastaan. Ei näyttänyt siltä, että hän olisi suorittanut vanhustenhoitovelvollisuuttaan. Se näytti ystävyydeltä.”

Omaa vanhenemistaan Lindgren ei pelkää, päinvastoin. Nuoruus oli ahdistavaa, vanhuutta hän ajattelee henkisen vapautumisen aikana. Kuolemakaan ei pelota, sillä elämä on jo nyt ollut hyvä ja täysi. Sitä paitsi lähellä on käynyt kauniskin kuolema. Lindgrenin äiti kuoli elämänsä ensimmäiseen sydänkohtaukseen, omassa sängyssään, Bachia kuunnellen ja Suomen Kuvalehteä lukien. Edellisenä päivänä hän oli käynyt tyttärensä luona kylässä, tuonut syntymäpäivälahjan, vaikka merkkipäivään oli vielä monta viikkoa, ja kertonut tarinoita, jotka halusi tyttärensä kuulevan.
Vasta jälkeen päin Lindgren tuli ajatelleeksi, että ehkä äiti aavisti. Ehkä ne olivat hyvästit.

Jotenkin samaan tyyliin Minna Lindgren voisi lähteä itsekin. Paikalla ei ole niin väliä, kunhan ikkunasta näkyvät raitio­vaunut.

Kommentti: Minna on oikeassa; näemme vain jäävuorten huiput.
Nykyaikana ovat asiat kehittyneet niin, että vanhemmat asuvat jopa satojen kilometrien päässä lapsistaan. Vaikka on autot, junat, lentokoneet, niin aika harva lapsi kohtaa eri paikkakunnalla asuvat vanhempansa joka viikko. Entinen monen sukupolven yhteisasuminen on mennyttä aikaa.
Ehkäpä se "älypuhelin" tai skype tuo jotain läheisyyttä, kun on mahdollisuus myös samanaikaiseen kuvansiirtoon. Täytyy vain opetella sen käyttö.

Uusien teknologioiden käyttö hämmentää ja ovat kohtalaisen vaikeita oppia ja osata, jos käyttökertojen väli jää harvaksi. Tuorein esimerkki on pankin siirtyminen omituiseen maksutekeleeseen, jonka numeroita on lähes mahdotonta nähdä. Oli pakko vaihtaa pankkia, jossa vanha paperisovellus pelaa.
Sama koskee "vilautuskassoja", joiden tarkoitusta epäilen laitteen älylaitteen varastamisen ja unohtamisen pelossa.
Itse olen pudonnut jokseenkin täydellisesti kaikkien "älylaitteiden" osaamisesta. Jos jonkin tempun avustuksella osaan, niin seuraavana päivänä taito onkin kadonnut, pysyvästi. Turha siis ajatella robottien ratkaisevan vanhushuollon ongelmia. Lääkitys tuo omat ongelmansa. Monasti onkin kyseessä mielummin YLILÄÄKITYS kuin vajavainen lääkitys. Säännöllinen lääkärikontrolli voisi auttaa, jos vastaanottoaikaa saisi tarpeeksi.
Ehkä jokin ruokapalvelu (jääkappi-mikro-yhdistelmä) voi jotain parannusta tuoda, mutta silloin on taas kyse eineksistä ja mehän tiedämme, että mitään hyvää ei siitä seuraa muuta kuin kuitutulosteen runsautta, joka tuntuu olevan ruokintatieteen ylin tavoite, jostain syystä.
Kalakukko

Kalakukko
Viestit: 5300
Liittynyt: 07 Loka 2010 15:13
Paikkakunta: Kotka

Re: Vanhushuollon krooninen kriisi

ViestiKirjoittaja Kalakukko » 26 Helmi 2019 9:47

Keskisuomalainen: Kotimaa 26.02.2019 07:30

Vanhus eleli R-kioskista ostamallaan kinkulla ja Oivariinilla – ikäihmisten ravitsemus jää paikoin hunningolle

Ministeri Saarikko haluaa lisää ravitsemusosaamista ja -terapeutteja vanhustenhuoltoon.
Vanhus oli äkäinen. Kun hän pääsi kotihoidon piiriin, hän ei ollut päästää hoitajaa eteistä pidemmälle, saattoi jopa heittää tätä kengällä.

Artikkeli maksumuurin takana.

Kommentti: Ihmettelen Saarikon kantaa juurikin uskosta ruokintafundamentalistien suhteen. Peili auttaisi ymmärtämään näkökantani.,
Jos ajattelee nykyisiä ruokintasuosituksia älyttöminen hiilihydraattipainotuksineen, niin sairauksia tulee väistämättä myös perusterveille, saatikka vanhuksille, joiden ruokavalio voi olla jopa rajoittuneisuudessaan karsea.

Ainoa pelastus vanhusten ravintotasapainon saavuttamiseksi on LABORATORIO, jossa mitataan hivenaineiden ja vitamiinitasot vaikkapa kerran aloitustason selvittämiseksi. Vitamiinifobioittisten ihmisten vouhotus pitäisi saattaa ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi.
Sivupisteen perustaminen Kuopioon perusteltua.
Kalakukko

Kalakukko
Viestit: 5300
Liittynyt: 07 Loka 2010 15:13
Paikkakunta: Kotka

Re: Vanhushuollon krooninen kriisi

ViestiKirjoittaja Kalakukko » 05 Maalis 2019 7:00

Hollannissa tehdään toisin...

HS: Päivän lehti 5.3.2019 Jenni Virtanen HS https://www.hs.fi/paivanlehti/05032019/ ... 23523.html
Osa artikkelista:

Hollantilainen sairaanhoitaja halusi eroon pomoista – Näin syntyi mullistava vanhusten­hoitomalli, jota testataan pian myös Suomessa
Hollannissa sairaanhoitajat päättävät itse, keitä palkkaavat työkavereikseen ja miten oman hoitoringin vanhuksia hoidetaan. Tuloksena hoitotunteja tarvitaan vähemmän ja tyytyväisyys on kasvanut.
92-vuotias Truus Poolman joutui luopumaan autostaan viime syksynä. ”Kaipaan sitä joka päivä.” Sairaanhoitaja Jessie Bruins avustaa.

ALMELO
OLEMME hollantilaisen senioritalon toisessa kerroksessa, mutta kukaan ei tule avaamaan ovea. Sairaanhoitaja Jessie Bruins, 25, painaa summeria monta kertaa, ja tulee mieleen: Pitääkö jo hälyttää apua? Bruins nauraa. ”Olemme nyt vähän ajoissa. Tämä rouva on lähes kuuro ja ottaa kuulolaitteen yöksi pois. Ja tykkää aina nukkua pitkään.” Hetki senioritalon käytävällä on valaiseva. Bruins ei panikoidu hoitoaikataulun romuttumisesta tai siitä, että ovi pysyy kiinni. Hän tietää, että tuttu vanhus todennäköisesti nukkuu ja että ehtii palata ovelle vielä uudestaan.
Päivän aikana hoivapalvelusäätiö Buurtzorgin ydinidea tulee vastaan vielä monta kertaa: Bruinsilla ei tunnu olevan kiire.

BUURTZORG on yksi Euroopan seuratuimmista ja ylistetyimmistä kotihoitokonsepteista. Vapaa käännös nimestä tarkoittaa naapurushoivaa. Sairaanhoitaja Jos de Bok perusti säätiön 12 vuotta sitten kyllästyttyään terveydenhuollon byrokraattisuuteen. Hän työskenteli 1980-luvulla ilman pomoa ja inspiroitui siitä. ”Pitää vain kysyä sairaanhoitajilta, mitä he haluavat tehdä, ja luoda järjestelmä, joka tätä tukee. Meidän piti kehittää esimerkiksi oma it-ohjelmisto hoitajien kanssa.”

Jos de Bok perusti Buurtzorgin, koska kyllästyi suuntaan, johon hollantilainen vanhustenpalvelu oli menossa.
Käytännössä tämä tarkoittaa 10–12 sairaanhoitajan tiimejä, jotka organisoivat työnsä mahdollisimman itsenäisesti. He päättävät, kuinka vanhuksia hoidetaan ja kuinka pitkiä käynnit ovat, mutta myös sen, miten tiimin resurssit jaetaan ja kuka tiimiin palkataan.
”Arvioimme itse, milloin tarvitsemme tiimiin uuden hoitajan. Osa meistä haastattelee, ja sitten istumme alas kahville. Sen kyllä tietää nopeasti, jos ihminen tuntuu meille oikealta”, Bruins kertoo.

Pienissä tiimeissä työskentelevät sairaanhoitajat tuntevat hoidettavansa hyvin. Vanhusten hoitosuunnitelmaan otetaan mukaan mahdollisimman laaja joukko: perhe, naapurit, kunta ja lääkärit. Bruinsin hoitokierroksella yksi dementikko on esimerkiksi aloittanut uimaharrastuksen Buurtzorgin tuella. ”Yritämme usein elvyttää ihmisten vanhoja harrastuksia, jos se on mahdollista. Uintikerrat onnistuivat, kun järjestimme kuljetuksen ja soitimme uimahalliin”, Bruins sanoo.

BUURTZORGIN perustajan de Bokin mukaan yksi vanhustenhoidon virheistä oli töiden eriyttäminen hoitajan koulutustason mukaan. Buurtzorgin näkökulmasta kaikki hoivatyö on samanarvoista, on se sitten tukisukkien pukemista, keskustelua, lääkeannostelua tai sairaanhoitotoimenpiteitä. Valtaosa työntekijöistä on koulutettuja sairaanhoitajia.
Toinen Buurtzorgin lähtökohdista on, ettei se tavoittele voittoa. Säätiön tuotot käytetään sen oman toiminnan kehittämiseen. Suomessa käytävä keskustelu vanhustenhoidon laadusta ja yksityisten yritysten vastuusta on de Bokille hyvin tuttu. ”Jos maksetaan tunneista, silloin luot helposti järjestelmän, jossa tavoittelet lisää tunteja. Tällä alalla pitää olla varovainen, kun miettii markkinalähtöisiä ratkaisuja”, de Bok sanoo.

Hollannin vanhustenhoitojärjestelmä muuttui rajusti 1990-luvulta alkaen. Hoidon tarve lisääntyi, hoito ammattimaistui ja teollistui, de Bok kuvaa. Samalla laatu huononi ja kustannukset karkasivat. 10–15 prosenttia alan työntekijöistä lähti, hän sanoo.
Kotihoidon ongelmat ovat tuttuja myös Suomessa. Pohjoismaiden lähihoitajille tehdyssä kyselytutkimuksessa selvisi, että kotihoidon kuormittavuus on Suomessa muita korkeammalla tasolla ja sairauspoissaoloja on enemmän.

Buurtzorgin toimintamalli on kiinnostanut Suomessa jo pitkään, sillä se on onnistunut kahdessa mahdottomalta tuntuvassa asiassa. Asiakas- ja hoitajatyytyväisyys on kasvanut samalla kun hoitoon käytettyjen tuntien määrä on vähentynyt.

Kommentti: Onko Suomessa liikaa virkamiehiä, joiden tehtävänä on torpata kaikki mahdolliset ehdotukset, olipa kyseessä alkoholimyynnin rajoitukset, terassitarjoilu (esim. autoon parkkipaikalle, tilapäiselle terassille tuodun oluen vienti jalkakäytävän yli, joka vaati tarjoilijan tuomaan tuopin.), hoitajien tiukat koulutuskriteerit, hoitajamitoituksen desimaalit ja ennenkaikkea yhteiskunnan varojen tolkuttoman säästämisen.

Ankara säästötavoite on lisännyt vanhuksien siirtoa kotihoitoon ja siellä pitämistä mahdollisimman pitkään. Onko aina asunnossa tehty apuvälinekartoistus? WC-koroke, suihkutuoli, vuoteen ylösnousua helpottava rekki, matottomuus kompastelun ehkäisyksi, turvakaiteita sopiviin paikkoihin, rollariesteettömyys, liiketunnistinvalaisu, automaattihellat, asialliset ruoan säilytystilat, lääkityksen selko-ohjeet ja riittävän suurella kirjoituksella näkyvään paikkaan jne.

Suomi rakastaa pomottamista. Jokaisella hommalla tulee olla pomo, joka ei todellisuudessa vastaa mistään, ainakaan työpaikallaan. Palaveerauksen tarpeellisuus on korostunutta. Raportointi ja asioiden kirjaus toki tarpeen, mutta voisiko se olla jotenkin uuden tekniikan mukaisesti joustavampaa? Olisiko yhteinen "osastoavustaja" mahdollinen hoitotiimille kirjaamaan ehdotukset ja tehdyt toimenpiteet?
Voisiko hoidettavalla olla oma tietokonemahdollisuus, jolla saa näköyhteyden valvomoon / hoitajan kännykkään (skype ja vast. järjestelmät)? Yöpäivystys suurempana kokonaisuutena?
Onko kovinta palkkaa nauttivan työpanos kaikkein suurin, kun istukselee toimistossaan?

Suomi todellakin pelkää kaikkea, mikä tulee ulkomailta , oli se sitten menetelmät, tutkimukset tai osaaminen. Vain Suomessa osataan tehdä kaikki oikein, kuten kaikkien ruokinta vaivoista piittaamatta samanlaisella appeella. Elämän viimeisetkin metrit pyritään rajoittamaan jonkun idiootin ajatusten mukaiseksi. Edes kuolinpäivänäkään ei saa armoryyppyä tai tarpeellista kipulääkettä . Pelätään, jos tuo ei vaikka kuolekkaan...
Kalakukko

Kalakukko
Viestit: 5300
Liittynyt: 07 Loka 2010 15:13
Paikkakunta: Kotka

Re: Vanhushuollon krooninen kriisi

ViestiKirjoittaja Kalakukko » 08 Maalis 2019 9:39

HS: Päivän lehti 8.3.2019 | Lukijan mielipide

Vanhustenhoitoon mallia Hollannista

Miksei myös Suomessa asetettaisi vanhuksia toiminnan keskiöön ja lähdettäisi siitä, ettei työn tarvitse tuottaa voittoa kenellekään?

OLEN alle eläkeikäinen dosentti ja olen yllättäen joutunut vuodeosastolle lähes pelkkien dementoituneiden vanhusten joukkoon. Tutustun siis jo nyt mahdolliseen tulevaisuuteeni samalla, kun ­luen järkyttäviä kirjoituksia vanhustenhuollostamme ja bisneksestä, joka on kietoutunut sen ympärille.
Vuodeosastoni sijaitsee Etelä-Suomessa ja lienee terveyskeskuksien vuodeosastojen joukossa tyypillinen. Noin 40 vuodepaikkaa ovat kaiken aikaa täynnä. Valtaosa potilaista jonottaa erilaisiin vanhusten palvelu­keskuksiin. Tämä jono on niin hidas, että osastoa voi pitää jo yhtenä ”vanhainkotina”.

Kun katselen vierestä hoitajien työtä, olen varma, etten olisi jaksanut tehdä sitä edes parhaina vuosinani, psyykkisesti. Fyysisesti ja erityisesti psyykkisesti raskasta työtä tekevät heikosti palkatut mutta hyvin koulutetut naiset. Täälläkin henkilömitoitus on niukka. Se riittää hyvässä arjessa, mutta tilanne muuttuu, kun norovirus riehuu osastolla tai jokin muu tarttuva tauti saa siellä elämän sekaisin ja pakottaa hoitajat todellisiksi arjen sankareiksi.

Potilaiden omaiset lisäävät hoitajien työtä ja stressiä. Usea omainen on vaativa, äänekäs ja hoitajien työtä vähättelevä. ­Samalla kun he kovaan ääneen vaativat lisää hoitajien huomiota omaiselleen, he itse ehtivät nähdä omaistaan harvoin. Harva esimerkiksi tietää, että nykyaikaiset aikuisvaipat ovat kas­tuessaankin pinnalta kuivia ja ne pidättävät merkittävästi nestettä.

Olen asunut vuosia Aasiassa ja Afrikassa. Jos voisin, haluaisin vanhentua näissä kulttuureissa, joissa vanhuksia arvostetaan ja kunnioitetaan. Se tuskin on minulle mahdollista. Nyt vuodeosastollamme olen turvallisella mielellä hoitoni suhteen. Silti tämä on ympäristönä pitkällä aikavälillä minulle mahdoton.

Innostuin kovasti lukiessani hollantilaisesta Buurtzorgin mallista (HS Ulkomaat 5.3.), jossa ­sairaanhoitajat työskentelevät pienissä tiimeissä ja tuntevat hoidettavansa hyvin. Yksi Buurtzorgin lähtökohdista on myös, ettei se tavoittele voittoa. Miksei myös Suomessa asetettaisi vanhuksia toiminnan kes­kiöön ja lähdettäisi siitä, ettei työn tarvitse tuottaa voittoa kenellekään?

Nyt näyttää, että kukaan vallassa olijoista ei itse suunnittele koskaan tulevansa vanhaksi ja olevansa avuntarpeessa. Ydinkysymys ei ole, mitä vanhukset tarvitsevat, vaan se, millaisen vanhuuden ja hoivan me itse ­haluamme itsellemme. Aloitetaan siitä – jo nyt.

Tapani Kotisaari, Vihti

Kommentti: On todella epäortodoksista kuvitella jossain ulkomailla asioiden olevan paremmin kuin Suomessa. Suomi on paras, Suomi tietää, Suomi tutkii (tuhannet tutkimukset) , Suomi on keksinyt ruisleivän, Suomessa on kaikki tutkittu ja uusia tutkimuksia ei tarvita, Suomessa vanhusten olot aina esillä ennen vaaleja, Suomessa on maailman viisain eduskunta, kansanedustajat ajelevat taksilla, koska taksi vie ovelta ovelle, jota bussi ei tee. Ja asuvat saunassa kulujen säästämiseksi. Suomi on siis maailman paras, onnellisin ja kehittynein yhteiskunta.

Ainoa seikka on todellakin tuo mielipiteen viimeinen lause: "Vallassa olevat eivät koskaan ajattele tulevansa vanhoiksi, joten avuntarve on mielikuvituksen tuotetta".
Kalakukko

Kalakukko
Viestit: 5300
Liittynyt: 07 Loka 2010 15:13
Paikkakunta: Kotka

Re: Vanhushuollon krooninen kriisi

ViestiKirjoittaja Kalakukko » 11 Maalis 2019 7:17

Karjalainen: Kotimaa 10.3.-19 12:13 Maarit Vaaherkumpu

Vanhusten pitää päästä ylös ja ulos, sanoo maalaislääkäri Kiminkinen – "Vangeille ja karjalle on säädökset ulkoilusta, mutta vanhuksille ei"

Vapaa markkina soveltuu huonosti sosiaali- ja terveydenhuoltoon, koska siinä tahtovat köyhimmät ja heikoimmat jäädä jalkoihin, Tapani Kiminkinen toteaa. Hoitokoteihin pitäisi hänen mielestään saada paljon lisää hoitajia.
Jokaisen vanhuksen pitää päästä kerran päivässä vuoteesta ylös ja usein myös ulos. Tätä mieltä on maalaislääkärinä tunnettu saarijärveläinen terveyskeskuslääkäri Tapani Kiminkinen, 64.

Loppu tekstistä maksumuurin takana.

Kommentti: Vaikka olen populistilääkäri Kiminkisen neuvoista usein eri mieltä, niin tämä vanhusten vertaaminen elukoihin ja vankeihin tuntuu jotenkin osuvan maaliin.
Ja miksei Kiminkinen tietäisi, sillä hän on saunottanut useitä terveydenhuollon merkkihenkilöitä kuten Puskaa, Risikkoa, Kari Salmista, ja lukuisia muita. Sanonut vieläpä saunan lauteilla, että "Perskules..."
Kalakukko

Kalakukko
Viestit: 5300
Liittynyt: 07 Loka 2010 15:13
Paikkakunta: Kotka

Re: Vanhushuollon krooninen kriisi

ViestiKirjoittaja Kalakukko » 11 Maalis 2019 13:43

HS/ STT: Kotimaa 11.3. 11:28

Ylen MOT: Vanhus pahoin­pideltiin kuoliaaksi palvelu­kodissa Liedossa

Ylen MOT:n mukaan muistisairaudesta kärsivä uhri oli eksynyt vahingossa toisen asukkaan huoneeseen. 76-VUOTIAS nainen pahoinpideltiin kuoliaaksi palvelukodissa Liedossa alkuvuodesta, kertoo Ylen MOT-ohjelma. Pahoinpitely tapahtui yksityisiä sosiaali- ja terveyshuoltopalveluita tuottavan Pihlajalinnan omistamassa Setälänpihan yksikössä. Setälänpiha on ikäihmisille tarkoitettu tehostetun palveluasumisen talo Liedossa.

Ylen MOT:n tietojen mukaan muistisairaudesta kärsivä uhri oli eksynyt vahingossa toisen asukkaan huoneeseen, koska huoneita oli hiljattain vaihdettu. Huoneessa asuva mies pahoinpiteli naisen ja aiheutti hänelle kuolettavat vammat. Tilannetta ei nähnyt kukaan.
Nainen kuoli viikkoa myöhemmin sairaalassa.

MOT:N TIETOJEN mukaan Setälänpihan yksikön johto tiesi pahoinpitelijän vaarallisuudesta ja aggressiivisesta käytöksestä pitkään ennen tekoa. Asiasta tiesi myös Turun kaupunki. Setälänpihan hoitohenkilökunta piti miehen käytöstä poikkeuksellisen arvaamattomana ja uhkaavana. Mies oli yrittänyt aiemminkin käydä muiden potilaiden kimppuun, mutta häntä oli estetty ajoissa.
Turun poliisi tutkii tapausta törkeänä pahoinpitelynä ja kuolemantuottamuksena. Myös Valvira ja Lounais-Suomen aluehallintovirasto tutkivat tapausta.

Turun kaupunki on pyytänyt lisäselvitystä Pihlajalinnalta.

Kommentti: Nyt tuli lisää hiiliä kuumentuneeseen vaalikeskusteluun aiheesta vanhushuolto.
Eräs merentakainen presidentti varmaan suosittelisi vanhusten aseistamista?
Kalakukko

Kalakukko
Viestit: 5300
Liittynyt: 07 Loka 2010 15:13
Paikkakunta: Kotka

Re: Vanhushuollon krooninen kriisi

ViestiKirjoittaja Kalakukko » 14 Kesä 2019 9:19

HS: Talous artkkeli "Digihoiva tulee kotiin asti" 14.6. Elli-Alina Hiilamo HS
Poiminta artikkelista:
Mitä teknologiaa voidaan käyttää vanhustenhoidossa? HS kokosi viisi keinoa, joista osa on jo käytössä ikääntyvän väestön hoivassa.

1. Hoitaja kohtaa vanhuksen videoyhteydellä
Helsingin kaupunki tarjoaa etähoidon palveluita Palvelukeskus Helsingin kautta. Palveluihin kuuluu kotikäynti, jossa hoitaja kysyy vanhuksen vointia videoyhteyden avulla. Hoitaja tekee käynneistä muistiinpanot, jotka merkitään kaupungin potilastietojärjestelmään.
Jokainen etähoitaja tekee työpäivänsä aikana noin 50–60 etäkäyntiä.

2. Seurantajärjestelmä havaitsee, jos jotain on vialla
Yli 90 prosenttia ikäihmisistä asuu kotona. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaation ja tiedonhallinnan ryhmän johtajan Minna Saarion mukaan teknologia voi auttaa ihmisiä pärjäämään itse. ”Kotihoidossa on mahdollisuus käyttää monenlaista teknologiaa lähtien turvarannekkeista lääkeannostelujärjestelmiin, joita jo on aika laajasti käytössä. Menetelmät vaihtelevat kunnittain”, Saario sanoo.

Kotona asumista tukevat esimerkiksi seurantajärjestelmät. Niiden idea on se, ettei vanhuksen tarvitse erikseen ilmoittaa hädästään, vaan laitteet havaitsevat poikkeamat itsestään. Sensorilattia tunnistaa, jos vanhus kaatuu. Liiketunnistin voi taas havaita, onko vanhus esimerkiksi avannut koko päivänä jääkaappia.

3. Robotti annostelee lääkkeet
Suomalainen lääkejakelurobotti Evondos on sen kehittäneen yrityksen mukaan käytössä noin 150 kunnassa ympäri Pohjoismaita. Evondosin omien arvioiden mukaan robotista voisi hyötyä 15 000 suomalaista kotihoidon asiakasta. Jos he kaikki käyttäisivät laitetta, toisi se yrityksen mukaan kymmenien miljoonien eurojen kustannushyödyn yhteiskunnalle.

Evondos-robotti syöttää lääkkeitä valittuna ajankohtana. Tallinnan teknillisen yliopiston vanhemman lehtorin Madis Tiikin mukaan koko lääkejärjestelmän tulisi muuttua niin, ettei ikäihmisen tarvitse erikseen ottaa päivittäistä lääkeannostaan. ”Meillä on jo nyt olemassa nanoteknologiaa ja esimerkiksi ehkäisykapseleita, jotka imeyttävät lääkeaineen kehoon. Vastaavia tulisi olla tarjolla myös vanhuksille”, Tiik sanoo.

4. Kone hoitaa rutiinitoimenpiteet
Accenturen Safavin mukaan noin kolmannes terveydenhuollon ammattilaisten tekemästä toiminnasta on sellaista, jonka voisi tehdä joko kokonaan koneilla tai niin, että konetta käyttää muu kuin terveydenhuollon ammattilainen – esimerkiksi potilas itse. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi rutiininomaiset terveystarkastukset. Oululaisyritys Nukute on esimerkiksi kehittämässä laitetta, jonka avulla potilas voi itse diagnosoida ja seurata uniapneaa. Nukute-yrityksen uniapnean seulontaan keskittyvän on yhä tuotekehityksessä, mutta se oli esillä Helsingin Messukeskuksessa.
Kaikkeen ei teknologia kuitenkaan pysty, ja esimerkiksi vanhuksen kylvettämiseen tarvitaan jatkossakin ihmistä, Safavi sanoo.

5. Tekoäly vanhuksen seurana
Suomalaissovellus Hilda soittaa musiikkia ja näyttää valokuvia vanhuksen lapsuus- ja nuoruusvuosilta. Tämä voi olla paljon yksilöllisempääkin. Konsulttiyhtiö Accenture on kehittänyt ruotsalaisen energiayhtiö Stockholm Exergin kanssa tekoälyä hyödyntävän keskustelukumppanin, jonka kanssa ikäihminen voi jakaa muistojaan ja jutella niistä.

6. Sovellus kertoo oireista
STM:n Saarion mukaan yksi viimeaikaisimmista terveysteknologian onnistumisista on kuntien kehittämä sähköinen Omaolo-niminen oirearviopalvelu. Ihmiset voivat kuvailla palveluun oireitaan, jonka jälkeen palvelu ohjaa heidät tarvittaessa eteenpäin. ”Se, että pystytään välttämään fyysisiä asiakaskäyntejä, tuo heti kustannushyötyjä. Päivystyspalveluiden kuormitus on Suomessa liian suurta, ja päivystys on sitä kaikkein kalleinta palvelua.”

Omaolo saa kiitosta Madis Tiikiltä. Hän kuitenkin harmittelee, ettei siitä ole tehty valtakunnallista palvelua, jonka käyttö voisi olla potilaille jopa pakollinen hoidon ensiaskel. ”Se, miten tähän asti terveydenhuoltoa on kehitetty, perustuu sata vuotta vanhoille perinteille. Pitäisi lähteä ihan puhtaalta pöydältä ja miettiä, muuttaako esimerkiksi tuhannen uuden lääkärin palkkaaminen lopulta mitään.”
Tallinnan teknillisen yliopiston vanhempi lehtori ja terveysteknologian konsultti Madis Tiik osallistui ensi kertaa Helsingissä järjestettyyn terveysteknologiaan keskittyvään Himss & Health 2.0 -tapahtumaan.

Kommentti: Robotiikastahan se apu löytyy! Miten ylipäätään hygienia hoidetaan ilman ihmisapua? Entäs tuo ruokahuolto? Kai kohta kaikki perustuu teollisuuden keinomuonituksiin ja lämmitysautomaatteihin . Kuka syöttää, kuka annostelee suupalat? Miten kontrolloidaan suupalojen lämpö ettei vanhuksen suu pala rakkuloille? Letkuruokinta lienee tulossa, kun vanhus on ns. "lepositeissä" vangittuna omaan sänkyynsä.
Ymmärrän teknokraattien innostuksen roboteista, kun itsellä ei ole käsitystä vanhuksesta, jotka ovatkin tehokkaasti eristetty vanhuslaitosten kennoihin odottamaan kuolemaa.
Digitalisaatio syrjäyttää älyn ja palvelun , kuten nyt on tapahtumassa pankkipalveluissa, kun vaatimuksena on jokaisella älypuhelin. Ilmeisesti kunnallinen virkaholhous ja -valvonta tulevat ns. parantamaan työllisyyttä ja hallituksen haaveilema 75% tyllisyysasteen taso pelastaa sen märän unen.
Onhan tää vallan perhanaa, että suuri joukko vanhuksia sysätään ulos nörttien digimaailmasta.
Kalakukko

Kalakukko
Viestit: 5300
Liittynyt: 07 Loka 2010 15:13
Paikkakunta: Kotka

Re: Vanhushuollon krooninen kriisi

ViestiKirjoittaja Kalakukko » 14 Kesä 2019 14:07

HS: Päivän lehti 14.6.2019 | Lukijan mielipide

Vanhusten huonosta hoidosta ilmoittaminen helpommaksi

Tällä hetkellä huoli-ilmoitus tunnetaan valitettavan huonosti. Lisäksi käytännöt huoli-ilmoituksen osalta vaihtelevat eri kunnissa, eikä tietoa asiasta yleensä löydy kovin helposti kuntien verkkosivuilta.

IKÄÄNTYNEIDEN kaltoinkohtelun vastaista vuosittaista Kätketyt äänet -teemapäivää vietetään perjantaina 14. kesäkuuta. Tämän vuoden teemana on ikääntyneitä koskeva huoli-ilmoitus. Huoli-ilmoituksen voi tehdä meistä kuka vain silloin, kun syntyy huoli siitä, että ikääntynyttä kohdellaan kaltoin tai hän ei saa tarvitsemiaan palveluja. Huolta voi olla esimerkiksi arjessa selviytymisestä.
Huoli-ilmoitus on meidän jokaisen oikeus ja samalla välittämisen teko. Ammattilaisilla on lakiin kirjattu velvollisuus tehdä vastaava huoli-ilmoitus.

Huoli-ilmoitus tunnetaan valitettavan huonosti. Lisäksi käytännöt huoli-ilmoituksen osalta vaihtelevat eri kunnissa, eikä tietoa asiasta yleensä löydy kovin helposti kuntien verkkosivuilta. Ilmoituslomakkeita ei myöskään usein ole saatavilla kunnan palvelupisteistä esimerkiksi terveys- ja sosiaaliasemilta tai kirjastoista. Huoli-ilmoituksesta käytetään myös monia eri nimiä, mikä omalta osaltaan mutkistaa asiaa. Lain mukainen nimi, ilmoittaminen iäkkään henkilön palvelutarpeesta, ei kerro parhaalla mahdollisella tavalla sitä, mistä asiassa on kyse.

Esitämme, että huoli-ilmoituksen käytännöt yhtenäistetään valtakunnallisesti. Lisäksi tulee huolehtia siitä, että kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet tehdä ilmoitus eikä se ole esimerkiksi kiinni digitaidoista tai siitä, että ilmoituslomake on hankalasti löydettävissä.
Puhelimitse tehtävään huoli-ilmoitukseen tulee olla keskitetty, helposti saatavilla oleva ja aukiololtaan riittävän laaja palvelunumero. Valtakunnallisesti tulisi myös seurata ja tilastoida huoli-ilmoitusten määriä ja sitä, mihin toimenpiteisiin ilmoitukset ovat johtaneet.

Vanhuspalvelulakiin ja sosiaalihuoltolakiin sisältyvä hyvä tavoite huolen ilmoittamisesta ei toteudu, ellei käytäntöjä yhtenäistetä ja tietoisuutta tästä oikeudesta vahvisteta.

Satu Taiveaho. toiminnanjohtaja, Turvallisen vanhuuden puolesta Suvanto ry, Kätketyt äänet -verkosto

Kommentti: Ensimmäistä kertaa silmiini sattui tämmöinen asiapaperi ja sen olemassaolo. Edistystä tämäkin. Toivottavasti virkamies/henkilö ei laita kyselyä roskiin, vaan paneutuu kysymykseen ja sen vastaukseen.
Kalakukko


Paluu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 12 vierailijaa