Lapamato, äärimmäinen laihdutuskeino, nyt Kuopiossa

Kalakukko syntyi Kuopiossa kuten muutkin kalakukot. Elämäntyönsä hän teki merillä. Tässä osiossa Kalakukko pitää lokikirjaa karppimeren myrskyissä ja tyvenissä.

Valvoja: Kalakukko

Kalakukko
Viestit: 4883
Liittynyt: 07 Loka 2010 15:13
Paikkakunta: Kotka

Lapamato, äärimmäinen laihdutuskeino, nyt Kuopiossa

ViestiKirjoittaja Kalakukko » 13 Heinä 2018 11:08

Iltasanomat: Julkaistu: 9.4.2016 9:12 Pasi Jaakkonen https://www.is.fi/terveys/art-2000001154465.html

Kuopiolaisen naisen wc-pöntöstä kurkisti yllätys – kadonneeksi luultu lapamato luikertaakin joka 1000:nnessa suomalaisessa

Sushi saattaa aiheuttaa riskitekijän lapamadon yleistymiselle. Loinen Lapamadon piti olla hävitetty, vaan sitkeä kansallisloisemme yrittää yhä luikerrella ihmisisäntäänsä. Vuosittain meistä suomalaista löydetään noin uutta 200 lapamatoa.

Kuopiolainen Elna tunsi kyllä lapamadon. Lapsuuden muistoihin kuului se hieman huvittanutkin tapaus, kun hänen kolme tätiään ottivat yhtä aikaa matokuurin. Pian tabletit nieltyään he saivat aiheen kiirehtiä juoksujalkaa pihanperälle.

1940–50-luvun Itä-Suomessa lapamato oli tuttu ja loisen häätäminen elimistöstä tuiki tavallinen terveyskeskustelun aihe.
Mutta ajat muuttuivat. 2000-luvulle tultaessa Elna oli tuudittautunut virallisen terveydenhuollon tavoin ajatukseen, että lapamato on enää pölyttyvä luku ihmisvaivojen historiassa.

Elna oli kasvissyöjä ja siksi ahkera kalaruuan ystävä. Kalan käsittely oli myös tuttua. Hän oli sitä polvea, joka muisti 1960-luvun lapamatovalistuksen pohjalta lapamadon, kalan ja ihmisen kohtalonyhteyden. Eräällä vessakäynnillä Elnaa odotti yllätys.
– Se oli merkillinen kokemus, hän aloittaa.

ELNA tunsi vessapaperissa jotain outoa. Hän alkoi vetää jotain sormissa tuntuvaa ulos. – En voinut uskoa, että se voisi olla lapamato. Mutta se oli. Elnalle ei tuottanut vaikeutta tunnistaa, mikä luojan luoma oli kyseessä. Lapamato oli tullut ulos kurkistamaan.– Se oli todella todella vastenmielistä, hän sanoo. Lapamato yllätti terveyskeskuslääkärin, joka olisi halunnut saada siitä pätkän tunnistamista varten.

Säilötty lapamato parasitologian yksikössä, Haartman-instituutissa, Helsingissä. Kookas lapamato voi kasvaa 15 metrin pituiseksi ja ihminen voi kantaa samanaikaisesta useaa yksilöä. Säilötty lapamato parasitologian yksikössä, Haartman-instituutissa, Helsingissä. Madon häätäminen nykykonstein on helppoa ja Elnakin pääsi eroon lapamadostaan matokuurilla. Tapaus on muutaman vuoden vanha. Se osoittaa, että jo kadonneeksi luultu lapamato elää ja etsii yhä isäntäänsä ihmisestä. Aikanaan lapamato oli niin yleinen, että sitä alettiin kutsua kansallisloiseksi.

Nykyisin arvellaan, että lapamato on yhdellä tuhannesta suomalaisesta. Vuosittain noin parisataa suomalaista paljastuu lapamadon kantajaksi. Karkeasti arvioituna se tarkoittaisi väestötasolla, että lapamato möyryää noin 5 000 suomalaisen vatsassa. – Lapamato on melko harvinainen ja esimerkiksi kalanäytteistä sitä ei juurikaan löydy, Anna-Maria Eriksson-Kallio Elintarviketurvallisuusvirastosta sanoo.

TILANNE voi kuitenkin muuttua nopeasti. Yksi ihminen tai muu raakaa kalaa syönyt nisäkäs voi pikku määrällä ulostetta saastuttaa kokonaisen järven lapamadon toukilla. Myös siitä voi olla varma, että raa’an kalan käytön lisääntyminen – esimerkiksi sushin – yhdistettynä luuloon lapamadon katoamisesta saa sukupuuton partaalla elävän loisen hieromaan tyytyväisenä jaokkeista ruumistaan.
Sehän on hienoa, että kaikkia lapamatoja ei ole vielä hävitetty. Lapamatoja on kuvattu toistakymmentä, mutta meidän lapamato on kaikkein komein.

Sellaiset 2010-luvun ruokapalstoilla esiteltävät reseptit kuin sitruunamehulla marinoitu kuhafile, valkosipuli-chilimarinoitu ahven, haukisushi, kylmäsavustettu kuha tai pakastamaton sisävesikala olisivat 1960-luvulla maan maineeseen nousseelle terveysvalistajalle ja myöhemmälle kansanedustajalle Alli ”Mato” Vaittiselle kauhistus.
Eikä matkustaminenkaan vähennä loissairauksen esiintyvyyttä. Siirtolaiset kuljettavat mukanaan loisia. Siitä on todisteitakin.
– Suomalaiset siirtolaiset veivät lapamadon Ruotsiin. Myös Yhdysvalloista suurten järvien alueelta on tavattu suomalaisten viemiä matoja, parasitologian professori Antti Oksanen Evirasta mainitsee.

1960-luvulla huippuunsa viritetty lapamadon vastainen sota ajoi loisen ahtaalle. Valistus onnistui lähes katkaisemaan lapamadon elämänkierron. Ei ihme, että loisasioiden ammattimiehessä uutinen melko tuoreesta lapamatohavainnosta herättää innostusta. – Sehän on hienoa, että kaikkia lapamatoja ei ole vielä hävitetty. Lapamatoja on kuvattu toistakymmentä, mutta meidän lapamato on kaikkein komein, Oksanen sanoo.
Suomalaiseksi kansallisloiseksikin kutsutun lapamadon arvioidaan elävän yhä yhdessä tuhannesta suomalaisesta.

Lapamato oli 1950–60-luvulla vielä hyvin yleinen ihmisen seuralainen. Tuhansien järvien Itä-Suomessa laskettiin, että joka toinen kantaa elimistössään lapamatoa. Sitä jopa siedettiin, madon katsottiin kuuluvan osaksi ihmisen elämää. Toki madon haitat kuten pahoinvointi, vatsakivut ja heikkouden tunne olivat tiedossa. Elokuussa 1944 lääkintämajuri Rikhard Sotamaan kenttäsairaalaan Kannaksella kannettiin paareilla suolistoon kranaatinsirpaleesta haavoittunutta JR 5:n keittiömiestä, jonka vatsasta kiemurteli viisi metriä valkoista lapamatonauhaa.
Se oli vielä varsin kohtuullista. Komeimmat lapamadot olivat venyttäneet itsensä 15-metrisiksi. Sellainen jytky kilpaili ihmisen ravinnosta niin paljon, että madon kantaja oli vaarassa sairastua anemiaan.

IHMISESSÄ saattoi pitää majaansa lapamatojen kylä. Suomen matopitäjäksi nimetyssä Rääkkylässä tavattiin 54-vuotias mies, jonka vatsasta lähetettiin yhteensä 333 metriä lapamatoa. Miehen sisässä asui kaiketi useampia matoyksilöitä.
Erityisen ahnaasti lapamato imi ihmisen nopeasti uusiutuvien solujen, kuten valko- ja punasolujen synnylle välttämätöntä B-12-vitamiinia. 1950-luvun terveysvalistajien mukaan lapamadon potentiaalisen isännän saattoi tunnistaa kylänraitilla tummista silmänalusista ja riutuneesta olemuksesta. Kovaa fyysistä jälleenrakennustyötä tekevän kansan keskuudessa lapamatoepidemia oli jonkin kokoluokan taloudellinenkin ongelma.
Laskettiin, että suomalaisten suolissa elävät lapamadot syövät voita 60 000 kiloa vuorokaudessa, Oksanen muisteli.

Se tarkoittaisi rekka-autollista voita madon ravinnoksi eli jo melkoinen ravintoerä. 1957 lapamadon arveltiin syövän ihmisille tarkoitettua ravintoa kolmen miljardin markan arvosta. 1960-luvun valistus tehosi ja lapamatokanta supistui merkittävästi.
Kansanperinteessä matoa pidettiin sen haitoista huolimatta melko vaarattomana. Saatettiinpa mato kokea jopa terveellisenä seuralaisena. – Huhun mukaan muutamat apteekkarit möivät sotien jälkeen lapamadon toukkamuotoja eli plerokerkodeita laihduttamistarkoituksiin, Oksanen muistelee.

Esimerkkinä saattoi olla kreikkalais-amerikkalainen oopperalaulaja Maria Callas. Tuhtiin 108 kilon painoon lihonut sopraano pudotti 1940-luvun lopulla erästä roolia varten vuodessa painoaan yli 40 kiloa. Varmana tietona pidettiin, että Callaksen apuna huimassa painonpudotuksessa oli suolistoon istutettu lapamato. Melkoinen uhraus kauneuden eteen sekin.

Elnan nimi on muutettu.

Kommentti: "kasvissyöjä ja siksi ahkera kalaruuan ystävä." Kuten teksti antaa ymmärtää, veganismillakin on omat vaaransa. Eläinsuojelijoiden tulee nyt herätä (kettutytöt) ja estää lapamatojen häätöyritykset. Samaten voidaan estää moottoriteiden ja talojen rakentaminen alueelle, jossa asuu lapamato.

"Rääkkylässä tavattiin 54-vuotias mies, jonka vatsasta lähetettiin yhteensä 333 metriä lapamatoa." Kyllä suomalainen osaa ja on etevä, oli sitten kyse akankannosta tai lapamadosta. Suomi on paras!

"Laskettiin, että suomalaisten suolissa elävät lapamadot syövät voita 60 000 kiloa vuorokaudessa" Tämä todistaa tappavan voin olevan resistenttiä kamaa lapamadolle. Jos lapamato ei olisi syönyt tuota voimäärää, suomalaisia olisi enää vain ehkä 3 miljoonaa? Lapamato on siis kansamme pelastus ja siksipä sille on tehtävä muistomerkki mitä pikimmin. Ehkäpä Kansansairauskonttorin pihalle?

"Tuhtiin 108 kilon painoon lihonut sopraano pudotti 1940-luvun lopulla erästä roolia varten vuodessa painoaan yli 40 kiloa. Varmana tietona pidettiin, että Callaksen apuna huimassa painonpudotuksessa oli suolistoon istutettu lapamato." Lapamatolaihdutus onkin VRN:n hassuille huomattavasti suositumpaa kuin tappavan vaarallinen VHH. Ja perinnehän se alkaa olla. Sitäpaitsi aamutulostus on varmaan sitä mukavampaa, mitä pidempi lapamato on. Siinä on sitä kuitua. Tuo em. 333 metriä antoi varmaan jonkunlaisen orgasmin? Mites Guinnesin ennätysten kirjaan pääsy, onko huolehdittu?

Ainoa ongelma lienee naisilla nykyiset stringit, jos lapamato haluaa kurkistella elämää ulkosalla. Näky voi häätää karskeimpiakin miehiä loitommaksi?

Olisiko kalojen suolattomuus eräänä syynä lapamatojen uudelleen leviämiseen? Suolakin kun tappaa, myös lapamadon.

Katsokaa hyvät kuvat ja grafiikka linkistä!
Kalakukko

Paluu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron